Arkeologia digitaalisen aikakauden kynnyksellä

Väitöstutkimuksessa kartoitettiin globaalin ja suomalaisen arkeologian digitalisoitumisen nykytilaa ja ominaispiirteitä. Aihetta tarkasteltiin tieteidenvälisiä näkökulmia hyödyntäen, mikä mahdollisti globaalin ja Suomen arkeologian digitalisoitumisen ominaispiirteiden vertailun. Tutkimuksessa kartoitettiin laaja-alaisesta näkökulmasta sekä tieteenaloille yhteisiä että arkeologialle ominaisia digitaalisia kehittämiskohteita ja aihepiirejä. Näin tutkittiin välillisesti myös digitalisaation vaikutuksia arkeologiseen tieteeseen ja arkeologian digitaalisen murrosvaiheen nykytilaa. Tutkimuksessa hyödynnettiin erilaisia aineistolähteitä ja esimerkkitapauksia.

Arkeologian teknologisoituminen on jatkunut – myös Suomessa – jo vuosikymmeniä, mutta yleismaailmallisestikin kehityskulku liitetään aiheen tiimoilta käytävässä arkeologisessa keskustelussa vain harvoin digitalisaatio-käsitteeseen ja -ilmiöön. Vaikka lähtökohtainen tutkimuskohde oli erityisalue suomalaisen arkeologian alan sisällä, ovat digitaalisiin kysymyksiin saadut vastaukset ja kehittämistarpeet luonteeltaan sellaisia, että ne voidaan yleistää koskemaan koko suomalaista arkeologiaa.

Tutkimuksen perusteella arkeologian maailmanlaajuinen kehitys kohti digitalisaatiota tapahtuu sekä yleisen informaatioteknologisen kehityksen että tieteenalan sisäisen evoluution ja muotoutuvien tarpeiden myötä. Arkeologian teknologisoitumisaste vaihtelee maittain, ja edelläkävijät hyödyntävät jo uusimpia teknologioita. Yksi vallitsevista kansainvälisistä trendeistä sekä arkeologiassa että muissa tieteissä on jopa valtioiden välisten informaatioteknologioita hyödyntävien sekä digitaalisia palveluja tarjoavien infrastruktuurien kehittäminen.

Tutkimuksessa esille tuodut, kansainvälisesti arkeologiassa todennetut digitaaliset kehittämiskohteet eivät ole aiemmin juuri olleet esillä suomalaisessa arkeologiassa. Tärkeitä kehittämisen aihealueita ovat digitaalisuuteen liittyvät ohjeet ja käytännöt, digitaalisen aineistonhallinnan ja aineiston elinkaaren ymmärtäminen, projekteille ja prosesseille suunnattujen digitalisoitumismahdollisuuksien luominen sekä dataoriginaalien saatavuuden kehittäminen.

Tutkimus on ensimmäinen arkeologian digitalisaatiota käsittelevä väitöskirja Suomessa. Tutkimuksessa tieteidenvälisiä näkökulmia on tuotu arkeologian alan ominaispiirteiden ja arkeologian asettamien edellytysten kenttään, mutta samalla on tuotu esille myös digitaalisten aineistojen säilymiseen ja tulevaisuudessa tapahtuvaan hyödyntämiseen liittyviä näkökohtia.

Digitalisaatio muokkaa paraikaa yhteiskuntaa ja tieteitä. Se tulee vaikuttamaan yhä kattavammin myös Suomen arkeologiaan ja kulttuuriperinnön säilyttämiseen aineistot ja työ- ja tutkimuskäytännöt läpileikkaavana ja niitä ympäröivänä tekijänä, mutta jo tällä hetkellä digitalisaatio on huomaamattamme osa näiden alojen arkipäivää.