Matkailu avartaa ja tuhoaa maailmaa?

Ei ole liioittelua sanoa, että ilmastoskeptikko rinnastuu henkilöön, joka ei ole varma kiertääkö maa aurinkoa. Talvipakkasilla voi olla vaikea uskoa ilmaston lämpenevän, mutta niinpä se aurinkokin näyttää kiertävän maata paljain silmin katsottuna. Tieteellistä todistusaineistoa sekä ilmaston lämpenemiselle että maan kiertämiselle auringon ympäri on kuitenkin sen verran paljon, että epäilemiseltä on pudonnut pohja.
Matkailu avartaa ja tuhoaa maailmaa? Jouni-Matti Kuukkanen, blog

Nämä tapaukset ovat esimerkkejä tilanteista, joissa kannattaa uskoa tiedeasiantuntijoita, vaikka omat aistit kertoisivat muuta. Ne korostavat sitä, kuinka tärkeä luottamus on tietoteoreettisena arvona yhteiskunnallisesti. On pystyttävä luottamaan, että itselle tuntemattomassa asiassa tieteen ja muiden asiantuntijaorganisaatioiden tuottamat näkemykset ovat tietoa eivätkä vain mielipiteitä.

Tieteelliseen tietoon luotetaankin Suomessa. Yksikään puolue ei enää epäile ilmaston lämpenemistä eikä ihmisen vaikutusta siihen. Tämän myötä polttavavaksi kysymykseksi on noussut se, kenen, mitä ja missä pitäisi tehdä asialle jotain, jotta lämpenemistä saataisiin hillittyä.

Matkustaminen on eräs toiminta, jonka haitallisuuteen ilmaston kannalta on aiheellisesti kiinnitetty huomiota. Kävelyä, pyöräilyä ja muuta oman lihasvoiman avulla tapahtuvaa kulkemista lukuun ottamatta liikkuminen paikasta toiseen on käytännössä mahdotonta ilman jonkinlaista hiilijalanjäljen painaumaa.

Ekologisin perustein koneellistettu matkustaminen pitäisi pudottaa minimiin. Tämä on vaatimus, joka voisi myllertää poliittisen kartan uuteen uskoon ja yhdistää toisilleen näennäisesti vastakkaisia voimia. Ehkä ekologiset ja kansallismieliset intressit yhdistyvät jonkinlaiseksi kansallisekoiluksi tai ”perusvihreydeksi”. Kärjistäen: toiset eivät halua, että tänne tulee ketään ja toiset, että täältä lähdetään minnekään. Rajat pysyvät kiinni ja ihmiset paikoillaan.

Matkustamisen loppumisella tai edes merkittävällä supistamisella olisi kuitenkin myös kielteisiä seurauksia, sillä suljetussa maailmassa ihmisten kohtaamattomuus lisää epäluuloja ja väärinkäsityksiä. Ensimmäisen maailmansodan aikaan Isossa-Britanniassa propagandan pönkittämänä uskottiin yleisesti, että saksalaiset leikkaavat vauvoilta kädet ja nostavat pistimin lävistettyinä näytille valloitetussa Belgiassa. Rintamalinjojen yli ei kuljettu eikä voitu todeta, että tällaista ei todellisuudessa tapahtunut.

On tavallista järjestää esimerkiksi tieteellisiä kongresseja ja kokoontumisia eri puolilla maailmaa, jonne pääsy edellyttää matkustamista. Vaikka osa voitaisiinkin korvata näköpuheluilla ja muilla sovelluksilla, niin tuskin kaikkia suoria kontakteja ihmisten välillä. Vaikka netti ja sosiaalinen media tarjoavat periaatteessa hyviä vuorovaikutuskanavia, käytännössä ryhmät tuntuvat kuplautuvan netissä helpommin kuin kaduilla ja saleissa.

On tärkeää tavata, puhua ja tutustua ihmisiin suoraan. Greta Thunberg on nähnyt paremmaksi kiertää itse puhumassa Skype-esitelmien sijaan samalla, kun hän on huolehtinut matkustamisen vähäpäästöisyydestä.

Jos matkustamista joudutaan supistamaan merkittävästi, ehkä järkevintä olisi miettiä matkojen tarkoituksia ja määriä eikä nähdä kaiken matkustamisen olevan samalla viivalla. Elämme jo sukudiasporien maailmassa, jossa entistä useammin perheenjäsenet ja muut läheiset ihmiset ovat levittäytyneet etäälle toisistaan. Toisaalta on lomamatkoja vaikkapa Kanarialle. Pitäisikö työmatka tieteelliseen kongressiin, isoäidin näkeminen ja palmupuun alla lekottelu olla samalla viivalla ajatellen ympäristösanktioita tai -veroja?

Supistamisen sijaan kaikesta liikkumisesta voidaan yrittää tehdä mahdollisimman vähäpäästöistä. Vaikka olemme vielä kaukana siitä, että kiinalaiset tulisivat tundran läpi pikajunalla Lappiin, jotkut visionaarit kuvittelevat toisenlaisen teknologisen tien päästöttömyyteen. Sähköautot jo tunnetaan, mutta vastaavanlaisia päästöttömyyspyrkimyksiä on myös lentomatkailussa. Esimerkiksi sarjayrittäjä, lentoyhtiön perustaja ja miljardööri Richard Branson maalailee, että tehostamisen ja sähköistämisen johdosta lentäminen olisi hiilineutraalia jo vuonna 2050.

Ihmisten konkreettinen kohtaaminen ja ideoiden kierto ovat tärkeitä ummehtuneisuuden ja väärinkäsitysten välttämiseksi. Sekä tietäminen että ymmärrys rakentuvat avoimuudelle. Liikkuvuuden voikin sanoa luottamuksen ohella olevan tietoteoreettisesti merkityksellistä. On joko luotettava, että joku muu tietää tai pystyttävä tekemään itse tuntematon tutuksi.

Matkustamisella on taipumus avartaa maailmankuvaa, syventää ymmärrystä ja vähentää ennakkoluuloja. Tarvitsemme aivan uudenlaista kekseliäisyyttä ja joustavuutta, jotta se voi jatkua aiheuttamatta korvaamatonta haittaa ympäristölle.

Kirjoitus on julkaistu sanomalehti Kalevan Vieras-kolumnina 26.11.2019

Jouni-Matti Kuukkanen on dosentti ja filosofian professori Oulun yliopistossa.