Yksin yhdessä kaikkien kanssa – miten pieni voi olla erittäin suuri

Pandemian aikana on puhuttu paljon paitsi itse viruksesta myös ja ehkä ennen muuta sen aiheuttamista muutoksista. Vaikka äkkiloikka digiarkeen etätöineen ja -opiskeluineen, ravintola-annosten kotitilauksineen ja virtuaalisine tapahtumineen on niistä näkyvimpiä, niin alueiden ja ihmisten erottuminen ja erottaminenkin lienevät silti olleet pysähdyttävämpiä.

Digitaalinen infrastruktuuri on jo murtanut fyysisiä ja aineettomia rajoja niin, että voimme käytännössä olla kukin joka hetki tekemisissä keiden kanssa tahansa missä päin hyvänsä. Viruksen tultua tämä infrastruktuuri taipui hetkessä korvaamaan myös monet aiemmin yhä fyysiset yhteydet ja siihen ryhdyttiin oikeastaan ilman mitään ongelmia.

Digivalmiutemme oli siis erittäin korkealla, mutta monelta osin käyttämättä. Tarkemmin ottaen olimme kyllä hyödyntäneet digiä, mutta emme aina juuri niissä toiminnoissa, joita paljon harjoitimme tai tarvitsimme, kuten koulu- ja muu työ tai kaupassa asiointi. Myöskään kunkin oma toiminta ei välttämättä heti vaikuttanut toisiin tai ainakaan sitä ei tarvinnut jatkuvasti noteerata, ellei Facebookia oteta huomioon. Nyt tilanne on toinen. Olemme yhtäkkiä päätyneet aiempaan nähden olemaan radikaalisti enemmän yksin tai kaksin, mutta toisaalta yhdessä kaikkien kanssa ja toisistamme tietoisia lähes ennen kokemattomalla tavalla.

Tekisi mieli väittää – ja väitänkin, että juuri tämä on myös yritysten pärjäämisen ja kasvun ytimessä ja että joko koronakriisi seurauksineen tai muu vastaava voi osaltaan vaikuttaa asian havaitsemiseen. Kuten tiedetään, pienet yritykset muodostavat Suomessa ja muuallakin valtaosan liiketoimintakentästä. Vaikka erittäin suuret korporaatiot näyttävät hallitsevan globaaleja markkinoita mielin määrin, niin taloudellinen toimeliaisuus on pääasiassa yhden tai muutaman hengen yritysten varassa. Myös innovaatio- ja kehitystyö avointen sisältöjen, viestintä somen ja monet yhteiskunnankin hyödyntämät palvelut ovat samalla tavalla ison joukon hyvin pieniä toimijoita järjestämiä.  Erittäin suuret kokonaisuudet rakentuvat siis monista paljon pienemmistä yhteen tulevista osasista.

Digitaalisessa toimintaympäristössä kokonaisuuden kasvu ei kuitenkaan tarkoita, että jotkut osat valtaavat elintilan muilta, vaan että osien yhteydet kasvavat ja sitä kautta niiden merkitys lisääntyy. Niin sanottu Metcalfen laki, jonka amerikkalainen insinööri, yrittäjä ja professori Robert Metcalfe esitti aikanaan liittyen tietokoneiden paikallisverkkoihin,  esittääkin, että verkon arvo on verrannollinen sen jäsenten lukumäärän neliöön. Liiketoiminnassa tämä tarkoittaa, että yksi toimija on jotakuinkin hyödytön, kun taas jokaisen toimijan arvo on sitä suurempi mitä useampia muita on mukana samassa verkossa,  koska kunkin mahdollisuudet kasvavat radikaalisti verkon koon mukana.

Kerttu Saalasti Instituutin johtamassa laajassa SoloENTRE ja Yrittävä kulttuuri -konsortiohankkeessa kehitetään toimintatapoja ja ympäristöjä, joilla varsinkin pienet yritykset sekä yrityspalvelu- ja muut julkiset organisaatiot tulisivat tiiviimmin yhteen niin, että yritysten liiketoiminnan edellytykset ja tulokset paranisivat. Robert Metcalfe kehottaisi tarkkailemaan yhteistyöverkon osapuolten määrää ja seuraamaan sen neliöllisen arvoa kehitystä. Koronaviruksen kokemusten myötä pelkkä tarkkaileminen, toisin sanoen hyvät verkostokyvyt digivalmiuksilla ryyditettyinä, ei kuitenkaan riitä.  Tarvitaan ryhtymistä ja vieläpä melko joutuisasti. Kun ryhdytään, myös opitaan. Yksi tärkeimmistä on ainoan varsinaisen digikustannuksen eli luottamuspääoman varmistaminen. Digitaalisen tarjoaman haku-, monistus- ja jakelukustannukset ovat nolla tai jopa alempia, jos joku niitä sponsoroi, kun taas luottamus on uusi liiketoiminnan kivijalka.

SoloENTRE-projektissa ryhdytään ja luottamusta rakennetaan. Hankkeessa selvitetään tarpeita ja kehitetään ratkaisuja pienten yritysten ja muiden toimijoiden kanssakäymiselle verkostovaikutteisesti ja digiavusteisesti. Yrittäjyysilmastoa hankkeessa kehitetään yrittäjyysasenteisiin ja -viestintään vaikuttamalla – luottamuspääomaa tuottaen. Uusia sähköisiä palveluja kokeillaan mikroyritysten kasvun hallintaan, digivalmiuksien parantamiseen ja  yrittävän kulttuurin vahvistamiseen. Yrityspalveluratkaisuja rakennetaan  tulevaisuuden työnteon muodot ja yhteisöllisyys huomioon ottaen niin, että yritystoimintaa tukevat verkostot vahvistuvat. Palvelutoimijoiden vertaisverkostoon kiinnitetään seutukunnalliset, kunnalliset ja yksityiset yrityspalvelut sekä yrittäjäjärjestöt.

Näistä jos mistä voi ennustaa syntyvän Metcalfen lain mukaisen neliöllisen verkostovaikutuksen.

 

Veikko Seppänen
 

Veikko Seppänen on digitaalisen liiketoiminnan professori Oulun yliopiston kauppakorkeakoulussa. Hän on SoloENTRE-projektin ohjausryhmän puheenjohtaja.

 


Last updated: 6.5.2020