Hyppy janalta

Sunnuntaina 14.2. viimeistelen viimeisiä työtehtäviäni Seinäjoen Ammattikorkeakoulussa ja lopulta palautan kannettavan, puhelimen ja muut työvälineet. Nukkumaan pitäisi päästä ajoissa, kello herättää 4.30 aamulla ja ajomatka Seinäjoelta Ouluun alkaa. On aika hypätä pois janalta ja siirtyä kohti uutta.

Viiden tunnin ajomatkalla pimeässä talviaamussa on aikaa kääntää ajatuksia kohti uutta. Aloitan Oulun yliopiston Kerttu Saalasti Instituutissa mikroyrittäjyyden ja koulutuksen valtakunnallisessa tehtävässä ohjelmajohtajana. Tehtävän päämääränä on vahvistaa mikroyrittäjyyden tutkimuksen vaikuttavuutta ja verkkokoulutustarjonnan tunnettuutta. Kokoamme valtakunnallisen vaikuttajaverkoston, panostamme tutkimusnäyttöön pohjautuvan yleistajuistetun tiedon tuottamiseen ja syvennämme kansainvälistä yhteistyötä perustamalla mikroyrityksiin ja niiden toimintaedellytyksiin keskittyvän kansainvälisen tutkijayhteisön.

Viidentoista vuoden yrittäjäkokemuksella tunnen hyvin mikroyrittäjyyden haasteet. Olen hakeutunut asiantuntijatehtäviin siksi, että pystyisin vaikuttamaan. Nyt tähän on aito mahdollisuus, mikä tuntuu hienolta.

Pitkän ajomatkan jälkeen olen aamupäivällä perillä Oulussa Linnanmaan kampuksella. Kampus on valtava, ensivierailulla Kampus ICT:n, tietokeskuksen ja Telluksen väliä edestakaisin kävellessä mittasuhteet hahmottuvat. Jos työvälineiden jäljittämisessä ilmenneiden pikku vastoinkäymisten aikana motivaatio uuden aloittamiseen otti taka-askeleen, tapaaminen yksikön johtajan kanssa kääntää katseen taas eteenpäin. Tapaamisessa välittyy kuva, että minua on odotettu ja että minuun uskotaan. Tällaiseen työpaikkaan on hyvä tulla.

Iltapäivällä saan kuin saankin työvälineet ja ajelen takaisin Seinäjoelle. Ensimmäiselle työpäivälle kertyi mittaa 15 tuntia. Silti olo on hyvä ja erityisen mukava on päästä nukkumaan omaan sänkyyn.

Tiistaiaamuna kello herättää taas 4.30 ja päivä murmelina-ajatus ottaa pariksi tunniksi vallan. Ajelen samaa reittiä kuin eilen, mutta nyt saankin kurvata puolessa välissä Nivalaan. Tapaan instituutin tehokaksikon Eija-Riitan ja Eijan. Heidän kanssaan käymme läpi perehdytysasioita, instituutin historiaa ja jonkin verran jo tulevia työtehtäviäkin. Myös täällä tulee olo, että minut todella halutaan osaksi tätä hienoa työyhteisöä. Iltapäivällä lähden taas ajelemaan kauniissa talvisäässä kotia kohti. Toinen työpäivä sujuikin jo inhimillisessä 12 tunnissa, mutta nukkumattia ei silti tarvitse pitkään illalla odotella. Uudet asiat ja ajetut kilometrit vaativat veronsa.

Keskiviikkona kello soi vasta seitsemältä, kunnon yöuni tuli tarpeeseen. Ensimmäinen työsessio on vasta kymmeneltä, joten nyt on aikaa tutustua työvälineisiin, yhdistellä piuhat ja kirjautua järjestelmiin. Lounaan jälkeen pääsen ensimmäistä kertaa omatoimisesti tutustumaan työni asiakirjoihin ja taustamateriaaleihin. Iltapäivällä lopetan työt virka-ajan puitteissa ja lähden hieman liikkumaan. Tässähän alkaa voimat palautua.

Torstai on palavereista vapaa, mikä antaa mahdollisuuden valmistella seuraavan aamun webinaariin omaa esittäytymistäni. Samalla yritän päästä sisään tuleviin tehtäviini. Tämä rauhallinen päivä tulee tarpeeseen ja antaa mahdollisuuden sisäistää uusia asioita. Täytyy tunnustaa, että käytin pari tuntia myös keskeneräisen artikkelin viimeistelyyn, deadline painaa päälle.

Perjantaiaamuna esittelen yksikön väelle itseni ja kerron myös ensimmäisiä ajatuksiani tulevasta tehtävästä. Tiedätte varmaan olotilan, jossa tunnette aiheen ja olette hyvin valmistautunut, jolloin esiintyminen on luontevaa. Minun oloni on täysin päinvastainen. Tuntuu että vasta muutaman viikon kuluttua olisin valmis esittelemään tulevia suunnitelmiani. Tässä tilaisuudessa tärkeintä oli kuitenkin esittäytyminen uusille työkavereille ja tulevina viikkoina yhdessä muiden asiantuntijoiden kanssa työsuunnitelma alkaa konkretisoitumaan.

Ensimmäinen työviikko on takana. Työyhteisö vaikuttaa osaavalta, ammattimaiselta ja innostuneelta. Epidemia-ajan erityispiirre on se, että en päässyt kasvotusten tutustumaan kuin kolmeen ihmiseen, mutta jos tämän kääntää positiiviseksi; muistan jokaisen ensimmäisellä viikolla tapaamani työtoverin nimen ja osaan vieläpä yhdistää oikeisiin kasvoihin. Kiitos kaikille, että olette ottaneet minut hyvin vastaan. Kanssanne on ilo lähteä rakentamaan uutta.

Marko Matalamäki, ohjelmajohtaja

Last updated: 5.3.2021