Jalava ja Päätalo

”Jalavan kauppaa pitivät veljekset Nikolai ja Mikko. Näistä Mikko ei juuri liikkeen eteen kättä koukistanut. Hän vietti vanhanpojan elämää, jossa ei tunnettu kiireen kiertämää. Useimmiten Mikko istui kahviluukun päässä ja poltti pillitupakkaa. Hänen päiviensä sisältönä oli kolme asiaa: istua ja ryypätä tämän tästä kuppi kahvia, käydä välillä seisomassa Kultaleima suupielessään pirtin akkunoitten edessä ja – intättää Simos-Iikkaa!”

Kalle Päätalo: Kunnan jauhot s. 92.

Kuten edellä olevasta katkelmasta näkee, on Kalle Päätalo ollut erottamaton osa elämääni. Synnyin vuonna 1981 Jalavan Iijoki-sarjastakin tuttuun kauppiassukuun. Samana vuonna ilmestyi Iijoki-sarjan 11. osa Tuulessa ja tuiskussa ja Päätalo oli jo Suomen selvästi luetuin kirjailija. Lisäksi 80-luvun alkupuolelta alkanut Päätalo-turismi ja sen seurauksena kasvaneet Päätalo-päivät toivat kirjailijan konkreettisestikin osaksi lapsuuttani. Monet lapsuusmuistoni liittyvät Päätaloon, kuten kirjailijan 70-vuotisjuhlakonsertti Jalavan pihamaalla vuonna 1989 tai Mikko Niskasen Nuoruuteni Savotat -elokuvan kuvaukset, jossa aiheutimme Jorma-sedän kanssa pahennusta ajamalla suoraan kuvaan keltaisella Volkswagen-pakettiautolla. Kävinpä muuten nuoren Kallen roolia varten lausumassa pari repliikkiä nauhallekin, mutta, paljastettakoon se nyt, tein sen huonosti, koska en halunnut roolia. Myöhemmin Päätaloturismin kasvu näkyi konkreettisestikin Jalavan pihapiirissä, kun kaupparakennukseen lisättiin kokonainen uusi siipi kahvilatoiminnan tarpeisiin.

Jalavan kauppa. Kuva: Laura Jalava

Ehkä etäisimmillään suhteeni Päätaloon on ollut 2000-luvun ensimmäisen vuosikymmenen aikana, jonka vietin enemmän tai vähemmän poissa Taivalkoskelta opiskelu- ja työkiireissä. Suurimman osan kesistäni vietin kuitenkin Jalavan tiskin takana ja vuosittainen Päätaloviikko oli yksi vuoden kohokohdista. Täytynee kuitenkin myöntää, että nuoren opiskelijan mielenkiinto ei noiden vuosien aikana kohdistunut päätalolaisuuteen.

Muutos tapahtui kuitenkin vuonna 2014, kun otimme vaimoni Lauran kanssa vetovastuun Jalavassa. Kauppiasuran ohella perin isältäni myös paikan Päätalo-seuran johtokunnassa. Ennen ensimmäistä kokousta otin Iijoki-sarjan ensimmäisen teoksen Huonemiehen pojan käteeni. Sen jälkeen suhteeni Päätaloon on muuttunut merkittävästi. Vaikka varsinkin alkupään teosten tarinat ovat tulleet tutuiksi Jalavassa kasvaessa, teki Päätalon kertojan ääni vaikutuksen. Olen oppinut paljon kotiselkosteni elämänmenosta sotien väliseltä ajalta Kallen avulla. Ja siellä täällä kertomuksen reunamilla on pilkahtanut myös Jalava-nimi tarkoittaen joko kauppaa tai jotain sukulaista. Olen edennyt luku-urakassani Reissutyössä-romaaniin saakka, joten Taivalkoskelle paluu on minulla vielä lukematta. 

Yksi Päätalon Iijoki-sarjan kantavista teemoista on Kallen kipuilu oman kirjoittajaidentiteettinsä kanssa. Nuorena poikana Kalle kokee, että hän ei pysty kirjoittamaan kasvuympäristöstään. Sen ajan kulttuurielämä tapahtuu kaupunkipaikoissa ja todellisuus, mitä romaaneissa kuvataan, on Kallen mielikuvissa mahdollisimman kaukana hänen omasta arkitodellisuudestaan. Hienossa kohtauksessa Kalle saa viimeinkin käsiinsä kauan tavoittelemansa Mika Waltarin ”Aiotko kirjailijaksi” -oppaan. Kalle ei uskalla lukea kirjaa julkisesti kirkonkylällä ja päätyy kokemaan juhlahetkensä, kirjan avaamisen, Osuuskaupan ulkohuussissa.

      Mika Waltari: Aiotko kirjailijaksi? WSOY 1.p. 1935 ja 2.p. 1994 Oulun yliopiston kirjaston kokoelmat

Minulle vaikuttavinta Iijoki-sarjassa on ollut tapa millä Päätalo on tehnyt oman arkitodellisuuden kuvauksensa vahvuudeksi. Kirjailija Päätalo antoi nuorelle Kallelle vahvan ja omaehtoisen äänen, joka ei arastellut puhua kipeistä ja aroistakaan aiheista julkisesti. Samalla Päätalo antoi äänen myös pohjoisen tukkijätkille ja lukemattomille muille, joiden ääni ei maan kulttuurielämässä aikaisemmin kuulunut. Juuri tämä mahdollisti Päätalon nousun painosten kuninkaaksi. Onkin mielenkiintoista pohtia, että yhä monimuotoisemmaksi muuttuvassa Suomessa on epäilemättä viiteryhmiä, joiden ääni ei vielä kuulu valtavirran kulttuurin kentällä. Jostakin nousee vielä uusi Päätalo näiden ihmisten ääneksi. Näitä ääniä voisivat olla esimerkiksi rodullistettujen ihmisten asioita blogissaan käsittelevä Koko Hubara, syrjäytyneisyyttä käsittelevä rap-artisti Linda-Maria Roine, taiteilijanimeltään Mercedes Bentso, tai albaanitaustainen kirjailija Pajtim Statovci.

Päätalolaisuuden ääntä kokoonnutaan kuuntelemaan ensi kesänä Taivalkosken Päätalopäiville heinäkuun ensimmäisellä viikolla. Tänä vuonna tulee täyteen 100 vuotta Kallen syntymästä, joten luvassa on koko kunnan voimanponnistus kulttuuriviikon merkeissä. Olen ollut tässä suhteessa onnekas; minun viiteryhmäni ääni on aina kuulunut yhteiskunnassa voimakkaana. Päätalonkin ansiosta.

Mikko Jalava
Jalavan kauppias

http://jalavankauppa.fi/

Last updated: 10.9.2019

Comments

Erinomainen kirjoitus.

Add new comment