Kirje pilven reunalle

Rakas Kalle!

Mitä kuuluu sinne pilven reunalle? Anteeksi, etten koskaan kirjoittanut Sinulle silloin, kun elelit vielä täällä maan päällä. Kirjoitin kyllä montakin kirjettä mielessäni, mutta en koskaan tullut laittaneeksi sanojani paperille. Sittemmin olen toki kirjoittanut Sinusta ja kirjoistasi vaikka kuinka paljon, mutta nyt kirjoitan ensimmäistä kertaa Sinulle.

Olet varmaan kuullut monelta lukijaltasi, kuinka he ovat jääneet koukkuun kirjoihisi. Minulle kävi samalla tavalla. En ehkä ole tavanomaisimmasta päästä lukijoitasi, sillä tutustuessani kirjoihisi olin 12-vuotias koulutyttö. Tiedän kyllä, että muitakin nuorena Päätaloon tarttuneita tyttöjä on olemassa. Ehkä silti tyypillisin kuva lukijastasi on keski-ikäinen tai vanhahko mies, jolla on jonkinlaisia siteitä kuvaamaasi aikaan.

Lukutoukalle oli upea asia se, että kirjasi olivat niin paksuja ja niitä oli niin paljon. Voi, miten kaipaan hitaita, koleita kesälomapäiviä, kun kaikki kaverit olivat jossain menossa eikä ollut muuta tekemistä kuin lukea kirjoja. Luin kirjojasi tuntitolkulla, aamusta iltaan ja läpi valoisien, unettomien öiden. Sinä olit kaverini, elin kanssasi ja samaistuin kirjoittamaasi.

Tiedät ehkä, Kalle, että olen lukemisen lisäksi myös tutkinut kirjojasi. Päätalo-tutkijan taipaleeni alkoi lukion ensimmäiseltä luokalta, kun tein kirjaesitelmän Kairankävijä-teoksestasi. Se esitelmä meni hyvin, ja siitä syttyi kipinä tutkia kirjojasi enemmänkin. Tieni vei Oulun yliopistoon.  Suomen kielen ja kirjallisuuden opintoja suorittaessani mietin kiivaasti, mihin kaikkiin esseisiin ja tutkielmiin saisin ujutettua jotain sinusta. Samalla tein mielessäni sotasuunnitelmaa siitä, miten saisin gradun kirjoitettua jotenkin sinuun liittyen. Sen lopulta teinkin, mutta tutkimusmatkani ei päättynyt siihen.

Arvaan, että olet saanut sinne pilven reunallekin tiedon väitöskirjastani, joka ilmestyi 99. syntymäpäiväsi alla. Voi Kalle, mikä savotta se oli! En olisi siitä selvinnytkään, ellei henki olisi kuihkinut minulle opastusta ja kannustusta työssäni. Kirjoittaessani ajattelin paljon sitä, kuinka sinnikkäästi sinä kirjoitit esikoisromaaniasi. Ellet yritä, et mitään saa, oli mottosi, ja sitä minäkin toistelin mielessäni. Väitöskirjan valmistumisen jälkeen minua on tituleerattu Päätalo-tohtoriksi. Se tuntuu hieman hassulta, mutta olen ylpeä siitä, että saan olla toinen Suomen Päätalo-tohtoreista. Toivottavasti tohtoreita tulee vielä lisää! Olen nimittäin vakuuttunut siitä, että kirjoissasi riittää tutkittavaa vielä pitkäksi aikaa.

Uskon, että ymmärrät täysin väitöskirjani näkökulman Iijoki-sarjasta kielielämäkertana. Olet ehkä tyytyväinenkin siitä, että älysin nostaa tarkasteltavaksi sinulle rakkaan, tärkeän ja Iijoki-sarjan kannalta keskeisen asian – kielen. Kirjailijana et ole pelkästään kuvannut kieltä, vaan myös tutkinut sitä. Sinun on täytynyt pyöritellä ja tarkastella sitä monelta eri kantilta, että olet niin hienopiirteisesti pystynyt kuvaamaan itse kieltä, kielenkäyttöä, murteita, kieliasenteita ja -ideologioita. Mitä enemmän tutkin, sitä hämmästyneempi olen taidostasi.

Sinä olit täällä maan päällä innokas kirjeiden kirjoittaja ja kirjoitit pitkiä kirjeitä. Minun pitää tämä kirjeeni kohta lopettaa, mutta sitä ennen haluan vielä sanoa, että tutkimuksillani ei ole kuitenkaan mitään merkitystä sen rinnalla, mitä olen saanut kirjoistasi lukijana – ihmisenä. Kirjasi ovat todistaneet, kuinka olen kasvanut, kompuroinut, noussut ylös, kaatunut uudelleen ja jatkanut eteenpäin. Sinun kirjasi ovat olleet tukeni ja turvani elämäni käännekohdissa. Lasten saaminen, perhe-elämä, työn tekeminen, kirjoittaminen ja jopa koiran hankinta ovat saaneet samaistumiskohtansa kirjojesi sivuilta. Kiitos, Kalle, kaikesta! Aion jatkaa sinusta ja kirjoistasi puhumista ja kirjoittamista pölöhökantouteen asti.

Näitä piirteli uskollinen ihailijasi, Sari Keskimaa

PS. Kerro terviisiä ukilleni, jos näet häntä siellä pilvien päällä. Teillä on varmaan ollut paljon puhuttavaa armeija-ajoista ja savotoista.

Kirjoittaja työskentelee Haapaveden Opistolla koulutuspäällikkönä. Hänen väitöskirjansa Kalle Päätalon Iijoki-sarja kielielämäkertana tarkastettiin Oulun yliopistossa lokakuussa 2018.

Tutkija Kalle Päätalon näköisveistoksen vierellä Taivalkoskella kesällä 2019. Kuva: Tero Mononen.

Last updated: 10.9.2019