opettaja, digitalisaatio, koulutus, tietokone

Ei kaikkea tarvitse ottaa kirjaimellisesti – opettajat uuden digipedagogiikan avaintoimijoina

Yhteiskunnan digitalisaatioon ja sen myötä koulutuksen muutokseen liittyvät keskustelut ovat risteilleet mediassa jo 1990-luvulta asti. Rakennettiin tietoyhteiskuntaa, syntyi virtuaaliyliopisto ja koulut verkotettiin. Opetushallitus kustansi opettajille täydennyskoulutusta, ja joka puolella pyrittiin kehittämään toimintaa, jotta saataisiin tuotettua osaavia ammattilaisia teknologiantäyteiseen maailmaan. 

Tutkijat eri tieteenaloilta tarttuivat myös aiheeseen, joten vuosien varrella on kertynyt runsaasti ymmärrystä digitalisaation ja koulutuksen yhteyksistä. Kolmisenkymmentä vuotta on kulunut – miltä tilanne näyttää tällä hetkellä? 

Koulutuksen seurantaraportin mukaan Suomessa on digitaalista koulutusta kehitetty pitkälle: opettajat ovat osaavia, ja kouluissa on hyvä teknologinen infrastruktuuri. Digitaalisten taitojen edistäminen on sisällytetty opetussuunnitelmassa monialaisesti kaikkiin oppiaineisiin. Digitalisaation toteutuminen ei ole kuitenkaan toteutunut tasavertaisesti läpi koulutusjärjestelmän, minkä koronaepidemiankin aiheuttama siirtyminen etäopetukseen toi osaltaan esiin. Kaikki sujui päällisin puolin hyvin, mutta koulujen valmiudessa oli suuria eroja.

Koska opettajilla on opetussuunnitelman toimeenpanijoina ratkaiseva rooli koulujen digitalisaatiossa, tutkimuksemme kohdistui juuri heidän näkemyksiinsä ja kokemuksiinsa tieto- ja viestintätekniikan pedagogisen käytön kysymyksistä. Tutkimusaineisto on kerätty ennen epidemian alkua.

Uusi opetussuunnitelma vahvistaa digiopetuksen pitkän linjan käytänteitä

Haastattelukeskusteluissa opettajat pohdiskelivat uutta opetussuunnitelmaa ja sen asettamia tavoitteita digitaalisen teknologian opetuskäytössä peilaillen omia kokemuksiaan, ymmärrystään ja koulutyön arjessa toteutuvia käytänteitään. Näin he rakensivat ammatillista toimijuuttaan yleisesti opetussuunnitelman tavoitteiden toteuttajina. Keskustelussa puntaroitiin tieto- ja viestintätekniikan käytön pedagogisia hyötyjä oppilaalle ja toisaalta opettajien omia digitaalisia taitoja ja niiden kehittämistä. Vaikka koulutusympäristön muutosten ja koulun organisaatiokäytänteiden väliset jännitteet tuottivat huolta opettajille, opetussuunnitelma saattoi antaa vahvan poliittisen tason oikeutuksen heidän pitkän linjan uudistustyölleen, kuten eräs haastateltavista tilannetta kuvasi. 

Opettajat toivat esiin eriasteista toimijuuttaan kouluyhteisössä – monen puhetapa heijasteli voimaantumista ja aktiivista otetta tieto- ja viestintätekniikan ja pedagogiikan yhteensovittamiseen ja kysymysten ratkaisuun työpaikalla. Toisaalta oli myös nähtävissä alistumista vallitsevaan, ongelmallisena koettuun tilanteeseen. Opettajien kouluarkea luonnehti tasapainottelu tuttujen, vakiintuneiden käytänteiden ja uusien opetusratkaisujen välillä, kun pedagogiikkaa sovitettiin vastaamaan uuden opetussuunnitelman painottamia tavoitteita.

Yhteistyö kollegojen kesken ja strateginen johtajuus edistävät digiopetuksen kehittämistä

Haastateltavat toivat esiin, kuinka koulukohtaisten suunnittelutoimien pohjalta oli mahdollista rakentaa jatkuvuutta mukauttaen toimintaa opetussuunnitelman tavoitteiden suuntaisesti. Kollegoiden keskinäinen yhteistyö ja suunnittelu kouluarjessa näyttäytyivät tärkeänä voimavarana toimintatapojen kehittämiselle. Koulun avoin yhteistyökulttuuri olikin keskeinen tekijä, jonka koettiin ajoittaisista jännitteistä huolimatta tarjoavan hyvän pohjan digiopetuksen kehittämiselle.

Opettajat näyttivät siis tukeutuvan hajautettuun asiantuntijuuteen eli työyhteisön ja kouluverkoston yhteisölliseen toimintaan erilaisten kysymysten ratkaisussa. Uusia käytänteitä kehitettiin kokemuksia jakamalla ja osallistumalla yhteisölliseen kehittämiseen työtovereiden kanssa omassa työyhteisössä, mutta myös verkostoissa laajemmin. Keskeisenä joustavan, oppilaslähtöisen pedagogisen toiminnan kannalta nähtiin tietoteknisen tuen saatavuus välittömästi ratkomista vaativien ongelmien ilmaantuessa. Tärkeänä pidettiin myös koulun ja opettajan mahdollisuutta hallita itse digitaalisia laitteita, jotta ne olisivat aina ajan tasalla. 

Opettajat toivat esille tarpeen jatkuvaan digitaitojen kehittämiseen. Täydennyskoulutusta haluttiin nimenomaan työpaikalle, lähelle todellista toimintaa. Haastatteluissa nostettiin esiin myös toiveita koulun digitalisaatioon liittyvästä vahvasta strategisesta ja pedagogisesta johtajuudesta. Rehtorit nähtiin tärkeinä toimijoina, jotka organisoivat koulukohtaista täydennyskoulutusta ja luovat mahdollisuuksia vakiinnuttaa uusia käytänteitä.

Opettajat joustavien ratkaisujen kehittäjinä

Opettajat arvioivat koulujen digilaitteiden yhteiskäyttöä ja siihen liittyviä toimintatapoja tasapainotteluna aikataulujen ja digiresurssien saatavuuden välillä. Huoli opetussuunnitelmassa määriteltyjen oppimistavoitteiden toteutumisesta koulujen rajallisilla resursseilla korostuikin opettajien pohdinnoissa. Yhtenä digiopetuksen joustavan toteutumisen rajoitteena nähtiin opetustyötä hankaloittavat laitteiden ylläpitojärjestelyt. Kouluarjessa opettajat omaksuivat kuitenkin ennakoivan asenteen ja innovoivat pedagogialähtöisiä ratkaisuja tehdäkseen opetusteknologioiden käytöstä joustavampaa.

Kaiken kaikkiaan opettajien näkökulman tarkastelu toi tutkimuksessa esille digiopetuksen käytänteiden kirjavuuden ja vakiintumattomuuden samoin kuin erilaiset koulukulttuurit ja hallinnolliset toimintatavat. Opettajat korostivat pedagogista näkökulmaa ja oppilaslähtöisyyttä vakiintuneiden pedagogisten käytänteiden ja digitaalisia resursseja hyödyntävien uusien opetusotteiden tasapainottamisessa.

Tutkimuksen tulokset opettajien tukeutumisesta jaettuun asiantuntijuuteen ja kollegiaalisuuteen korostavat yhteistyötä vaikuttavana näkökohtana digitalisaatiossa. Avoin koulukulttuuri on opettajien mielestä lähtökohta koulun digitalisaation edistämisessä.

Tutkimus toteutettiin Jenny ja Antti Wihurin rahaston tuella.

Lähteet:
Euroopan komissio (2020). Koulutuksen seurantakatsaus 2020 – Suomi. Luxemburg: Euroopan komissio. DOI: 10.2766/076626

Halkola, E., & Kuure, L. (2020). How teachers participate in the infrastructuring of an educational network. Communications of the Association for Information Systems. Hyväksytty julkaistavaksi.
 

Last updated: 19.1.2021