Seppo Vainion kirje Charles Darwinille: "Tieteellinen intuitiosi oli nerokas"

Kun makustelen tässä kanssasi elämääni, kaikkea kokemaani ja oppimaani, niin mieleni valtaa ikävä.

Charles, evoluutiokehitelmäsi ydin on kuoleman välttämättömyys. Olemme syntyneet, koska muut ovat kuolleet ennen meitä. Tämä on jalostanut biologista ainetta, kuten tieteesi opettaa. Kuitenkin kapinoin tätä ajan vääjäämätöntä hammasrattaan tikitystä vastaan.

Charles, evoluutioajatuksenasi toit esiin intuitiivisen pangeneesiteoriasi, kun olit oppinut, että lajin yksilöt koostuvat soluista. Oletit ilman kunnon tutkimuskalustoa, että kehon eri solut tuottavat pienen pieniä gemmules-partikkeleita.

Voin täältä maanpiiristä välittää sinulle taivasmaailmaan, että ne ovat nyt löytyneet! Aikanasi ajateltiin, että ajatus ja sielu toimivat päässä, ja tämä toiminta perustuisi hermojen, aivosolujen väliseen viestikapuloiden siirtoon, synaptisiin vesikkelirakkuloihin. Nyt olemme havainneet, että sinun gemmules-partikkelisi ovat universaali luonnonjärjestelmä.

Nykyään tiedämme, että nämä silmin näkymättömät elämän ”maustepallerot”, joita monet, elleivät kaikki, solut tuottavat, kulkevat laajasti erilaisten biologisten esteiden yli. Gemmulet ovat solujen tuottamia, mutta eivät paljain silmin nähtäviä, bioinformaatiopalloja. Siksi, Charles, et nähnyt niitä mikroskoopillasi.

Solut pakkaavat näihin repun kaltaisiin viestipalloihin retkievääksi geenejä, proteiineja, entsyymejä, rasvaa, sokeria ja metaboliitteja. Repussa nämä ainekset voivat kulkeutua kauaskin lähtöpaikastaan. Ne voivat lähteä liikkeelle yhdestä elimestä ja päätyä toiseen, vapauttaen samalla sisältönsä kohdesoluihin. Näin solut voivat siis vaikuttaa toistensa käyttäytymiseen. Nykyään tiedämme, että solut keskustelevat näiden gemmules-reppuihin pakattujen ainesten avulla. Solujen keskustelukielestä on saatu paljon uutta tietoa viimeisten vuosien aikana.

Siten Charles, tieteellinen intuitiosi oli nerokas. Gemmulekset ovat sittenkin olemassa, ja ne ovat samankaltaisia kuin nämä nano- ja mikrorakkulat, joita kutsutaan eksosomeiksi.

Olemme oppineet, että eksosomit kulkevat aivoista elimistöön ja päinvastoin. Ne vaikuttavat jopa subjektin ja objektin käsitteiden perusteisiin. Tiedämme, että sukusolujakin muokataan eksosomeilla ennen hedelmöitystä.

Pyrimme saamaan todisteita sinun näkemyksillesi siitä, että nämä gemmules-eksosomit olisivat evoluution ja sairauksienkin raaka-ainetta. Olen kehittänyt tiedon pohjalta Biomitason nanorotaatio -teorian, jota voimme testata kokeellisesti (lue lisää).

Teoriassa nämä piko-, nano- ja mikropallot lentävät tai kulkevat bioaerosoleina ilmojenkin halki, osin kaasumaiseksi muuttuneena. Oletukseni on, että evoluutio tapahtuukin osin ”pilvessä ”. Tämä mekanismi on osallisena myös pilvien ja sateen muodostumisessa. Kyseinen mekanismi liittyy kosmisen ionisoivan säteilyn vaikutukseen gemmules-eksosomi -partikkeleihin. Vesi- ja lumisateen mukana nämä elämän muovautuneet bioaakkoset satavat sitten taivaasta kuin manna konsanaan.

Charles, ajattelen jotenkin samoin kuin ammoiset ajattelijat, että ”sitä ylhäällä mitä alhaalla” ja päinvastoin. Me käytämme ja jalostamme omaa biologista kyvykkyyttämme kohti korkeaenergisten resonanssien havainnointia. Samalla luomme kulttuurin ja vuorovaikutusten keinoin antureita kalastaa erilaisia kaloja mielemme haaviin.

Evoluutiobiologina ajattelen, että uusien biogemmuleiden luonti ja vaihto organismien välillä lienee keskeistä evoluutiossa. Siksi, samalla kun kirjoitan tätä kirjettä sinulle sinne jonnekin ”taivaaseen”, olkoon tämä tulevaisuuden tieteen oppitunti sellainen, että huomaamme vaalia jatkossa yhä inhimillisiä suhteita, kun tiedämme niiden arvon ja biologisen tehtävän.

Olen sinulle kirjaamieni mietteiden pohjalta siinä käsityksessä, että tämä elämän nanopallomeri on ehkä osa sitä runoudessakin paljon julistettua ”sosiobiologista hengen ruokaa”. Tässä sielumme ja ruumiimme saa täyttymyksen kilvoittelussamme aikojen valtamerillä, yhdessä kohti yhä suurempaa täyttymystä.

Sinua ihailulla, kunniotuksella, kaipuulla tervehtien ja ajatellen,

Seppo Vainio

Tiedekirjeet-blogisarjassa julkaistaan Oulun yliopiston tutkijoiden kirjoittamia kirjeitä menneisyyden suurille tieteentekijöille ja merkkihenkilöille. Kirjeet juhlistavat Oulun yliopiston 60-vuotista taivalta ja ottavat kantaa mielenkiintoisiin ilmiöihin, historian suuriin hetkiin sekä yhteiseen tulevaisuuteemme.

Seppo Vainio on kehitysbiologian professori, joka toimii Pohjois-Suomen biopankki Borealiksen johtajana sekä Biocenter Oulun ja Infotech Oulun ryhmänjohtajana.