University of Oulu, 2016

Koronan elvytystoimet ja kestävyystavoitteet tulisi yhteensovittaa matkailualalla

Kuluva vuosi 2020 on muuttanut matkailuun liittyvää julkista keskustelua. Vielä viime vuonna matkailun kasvuluvut etenkin Suomen Lapissa saivat huomiota samoin kuin kasvaviin matkailijamääriin liittyvät kielteiset ympäristölliset ja sosiaaliset vaikutukset. Nyt, kun toimet koronaviruksen leviäimisen ehkäisemiseksi rajoittavat matkailua, on julkisessa keskustelussa korostettu matkailun myönteisiä vaikutuksia kuten alan luomia työpaikkoja perusteluna kansainvälisen matkailun mahdollistamiseksi myös koronapandemian aikana. Viime kuukausina huomiota on saanut monen lappilaiset matkailutoimijan yhteistyössä suunnittelema ”matkailukupla”. Malli keskittyy ryhmämatkapaketin ostaneisiin matkailijoihin, jotka saapuvat tilauslennolla. Toimintamallin avulla kerrotaan voitavan ylläpitää matkailua Lappiin ilman, että paikallisten tai matkailijoiden terveysturvallisuus vaarantuu. 

Vaikka kansainvälinen matkailu onkin vähentynyt, samat kansainvälisen matkailutalouden periaatteet ovat siis säilyneet. Matkailutaloudessa kaivataan kuitenkin edelleen kestävyysmuutosta, sillä rakenteellinen siirtymä kohti kestävyyttä ei ole vielä tapahtunut. Rakenteellisesta kestävyysmuutoksesta voitaisiin puhua vasta sitten, kun esimerkiksi Suomen matkailunkehittäminen sen eri aluetasoilla ei enää tähtäisi kansainvälisen matkailun voimakkaaseen kasvuun, tai palauttamiseen takaisin sen totutulle kasvupolulle. Monet matkailuntutkijat ovat tuoneet esiin ajatusta siitä, että korona-ajan tulisi paremminkin olla mahdollisuus etsiä uusia, kestävämpiä ja hiilijalanjäljeltään pienempiä matkailutalouden muotoja ja toimintamalleja. 

Koska matkailun aluetaloudellinen rooli on merkittävä etenkin harvaan asutuilla alueilla, tämänhetkinen huoli matkailun taantumisen seurauksista yksilöille ja perheille on siis suuri, ja aiheellinen. Silti matkailu- ja aluekehittämistyössä olisi syytä miettiä, ovatko matkailutaloudessa koronan elvytystoimet ja kestävyystavoitteet väistämättömässä ristiriidassa. Miten siirtyä kohti kestävämpää matkailutaloutta niin, että se samalla ylläpitäisi taloudellista toimijuutta Pohjois-Suomessa?
 

Matkailussa on moninaisuutta jo nyt

Kun etsitään keinoja luoda uudenlaisia, kansainvälisistä matkailijamääristä vähemmän riippuvaisia matkailun muotoja pohjoisilla matkailualueilla, olisi hedelmällistä tarkastella matkailukohdetta moninaisista yrityksistä, liiketoimintamalleista ja asiakasryhmistä koostuvana hajanaisena verkostona kuin yhtenäisenä, ylhäältä hallittavissa olevana systeeminä.

Viime vuosina Suomen matkailuelinkeinon kehittämispanostukset on suunnattu selvästi kansainvälisille markkinoille kasvupotentiaalin toivossa, ja matkailuyrityksiä on ohjattu kansainvälistymään. Siitä huolimatta esimerkiksi Lapin matkailuyritykset eivät ole kaikki samassa määrin osa globaalia, kansainvälisesti verkottunutta matkailutaloutta. Kaikki matkailuyritykset edes Lapissa eivät palvele pääasiassa kansainvälisiä matkailijoita. Esimerkiksi moni yritys on keskittynyt palvelemaan perinteistä Lappiin suuntaavaa hiihtokansaa, eivätkä näin suoraan ole riippuvaisia matkailukeskuksen kansainvälisten matkailijamäärien kasvusta. Vaikka matkakohde olisi kansainvälinen, se on kansainvälisyyden suhteen sisäisesti moninainen.

Lisäksi vain osa yrityksistä on suoraan yhteydessä ulkomaisiin matkanjärjestäjiin tai majoittaa kansainvälisiä asiakkaita. Sen sijaan moni matkailutoimija tarjoaa matkailukokemusta täydentäviä matkailupalveluita ja toimii alihankkijana esimerkiksi yrityksille, jotka tuovat matkailijoita alueelle ja tarjoavat majoituspalveluita. Toisaalta taas osa matkailutoimijoista, esimerkiksi kahvila tai käsityömyymälä, on riippuvainen yksittäisten asiakkaiden liikkeistä sekä matkakohteen muiden yrittäjien päätöksestä tuoda asiakasryhmä ostoksille. Yrityksillä on siis matkailuverkostossa eri tavoin valtaa suhteessa toisiinsa. Se tarkoittaa, että yhden yrityksen nopeatkin päätökset esimerkiksi alihankkijan vaihtamisesta luovat epävarmuutta matkailualalla. Näin on ollut jo ennen koronapandemian vaikutuksia. 

Jos suunniteltu malli matkailukuplasta toteutuu, ratkaisu palvelee lähinnä niitä matkailuyrityksiä, jotka itse järjestävät ryhmämatkapaketteja sekä heidän alihankkijoitaan. Matkailun hyödyt alueelle laajemmin voivat suhteellisesti heiketä, kun asiakkaat pyritään pitämään entistäkin tiukemmin oman yrityksen ja valikoitujen yhteistyökumppaneiden piirissä. Matkailun elvytystoimia tulisikin tehdä koko matkailualue ja matkailun moninaiset toimijat mielessä pitäen. 
 

Uusien matkailun muotojen etsintää

Vaikka kulunut vuosi on vaikeuttanut myös kotimaan matkailua, ovat kotimaisia asiakkaita palvelleet yritykset edullisemmassa asemassa, tai ainakin pudotus aiempaan on suhteessa pienempi kuin pääasiassa kansainvälisiä matkailijoita palvelleissa yrityksissä. Samaan aikaan kun toisaalla keskitytään kehittämään ulkomaiset pakettimatkat mahdollistavaa toimintamallia, voitaisiinkin matkailuorganisaatioissa, kunnissa tai maakunnissa suunnata vaihteeksi mielenkiinto niihin matkailuyrityksiin, jotka ovat jatkaneet toimintaansa tai ovat etsineet uusia tapoja toimia matkailussa. Miten ottaa oppia näistä toimijoista ja tukea heitä aluetasolla? Miten käytännössä kehittää tuotteita lähimatkailu ja kotimaan matkailu mielessä? Miten pidentää viipymiä esimerkiksi etätöitä mahdollistamalla? Millä keinoin voitaisiin luoda tietoisuutta maamme erikoisista ja kiinnostavista kulttuurin muodoista, perinteistä tai luonnonympäristöistä suomalaisille?

Kestävyyden tavoitteeseen ja vastuullisen toiminnan vaatimukseen perustuen voidaan todeta, että matkailuelinkeinon elvytyksen päämääränä ei voi olla palauttaa Suomeen saapuvien kansainvälisten matkailijoiden määrät aiemmalle tasolle. Toisaalta kestävyysmuutoksessa kyse ei ole vain matkailun määrällisestä mittaamisesta ja rajoittamisesta, vaan matkailupalveluiden sekä matkailuyhteistyön uusista muodoista. Matkailun kohdealueilla voitaisiin jatkossa miettiä, miten mahdollisimman monet yritykset, yhdistykset tai yksilöt hyötyisivät alueelle saapuvista matkailijamääristä nyt korona-aikana kuin sen jälkeenkin. Entä miten ottaa huomioon matkailutoimijoiden moninaiset tavoitteet matkakohteen kehittämisessä ilman, että suunnitellaan kohdetta vain kansainvälisen matkailun kasvun mahdollistamiseksi?

Koronapandemian vaikutukset matkailuelinkeinoon ja aluetalouteen Lapissa ovat selkeä näyttö siitä, että kestävyysmuutos käy kivuttomimmin, jos se tehdään suunnitellusti, yhdessä, ihmisten omaa toimijuutta ja vaihtoehtoisia matkailun muotoja ja elinkeinoja vahvistaen. Tulevaisuuden tiukkoihin ilmastotoimiin ja luonnon monimuotoisuuden säilyttämisen vaatimukseen on siis syytä varautua nyt.
 

Last updated: 12.11.2020