Virukset, rajat ja liikkuvuus

Matkalle houkutteli myös kutsujien lupaus vierailusta Yhdysvaltojen ja Meksikon rajan molemmille puolille ja mahdollisuus tavata paikallisia rajoja pohtineita taiteilijoita ja aktivisteja. Matkaliput tulivat järjestäjiltä hyvissä ajoin. Kaikki oli siis valmista USA:n tunnetusti epämiellyttäviä lentokenttämuodollisuuksia varten.

Jo joulukuussa alkoi Kiinassa levitä ilmeisesti Wuhanin torilta alkunsa saanut eläinperäinen virus, jonka kyvyn siirtyä ihmisestä toiseen kiinalaiset viranomaiset onnistuivat piilottamaan pitkään. Kun uutiset maailmalla löytyneistä sairastapauksista yleistyivät ja kun myös Portlandissa ilmeni tautitapauksia, ABS-konferenssi peruttiin.

Sen jälkeen on peruttu lukemattomia paikallisia, alueellisia ja valtakunnallisia tapahtumia eri maissa, liikkumisrajoituksia on suunniteltu ja niistä on päätetty. Meillä Suomessa on juuri päätetty Uudenmaan eristämisestä, jotta tehohoitopaikat eivät loppuisi kesken.

Koronaan liittyvät matkustusrajoitteet tulivat hetkessä globaaliksi ilmiöksi ja lukuisat maat Afrikan mantereelta Aasiaan, Euroopasta Pohjois- ja Etelä Amerikkaan ovat sulkeneet rajojaan ulkomaan kansalaisilta, toisinaan myös omiltaan, ja kotimaahan palaajia on asetettu karanteeniin. Sairaaloiden kapasiteetit ovat kaikkialla lujilla. Karanteenit ja rajojen vahvistaminen eivät ole uutta: ne ovat kuuluneet satoja vuosia eri maiden käyttämiin työkaluihin niiden pyrkiessä estämään tautien leviämistä.

Rajatutkijana on ollut kiinnostavaa mutta samalla huolestuttavaakin seurata koronavirukseen liittyneitä nopeita liikkeitä. Olemmehan jo 1990-luvulta alkaen tottuneet siihen, miten globalisoituvan talouden ja kulttuurin edistämisessä tarvitaan rajojen avoimuutta ja liikkuvuutta. Euroopassakin Schengen-alueen rakentaminen on tähdännyt samaan. On myös puhuttu ”rajattomasta maailmasta”. Ihmisten vapaata liikkuvuutta ovat vaatineet myös monet muuttoliikeaktivistit ja muun muassa Ei rajoja ja Avoimet rajat -kansalaisliikkeet.

Viime aikoina esille nousseen Rajat kiinni -liikkeen kohteena on myös ollut maahanmuutto, tässä tapauksessa kuitenkin sen kontrollointi tai lopettaminen milloin maahanmuuton kustannuksiin vedoten, milloin taas etnonationalismista perusteita hakien.

Kun nyt koronaviruksen takia valvotaan maiden ja niiden osa-alueiden rajoja, kysymys on kuitenkin poikkeustilasta ja pandemian estämisestä sekä liikkuvuuden rajoittamisesta tilapäisesti niin kauan kuin siihen liittyy terveysriskejä. Avoimessa, lukemattomien virtojen ja yhteyksien maailmassa ennakkoluulot ja vieraanpelko eivät voi olla yhteiskunnallisen toiminnan lähtökohtana, kuten usein olivat menneisyydessä.

Joukko lääketieteen tutkijoita muistutti helmikuussa Lancet-lehdessä, että liikkuvuuden sävyttämässä maailmassa disinformaatio, rasismi ja ksenofobia, muukalaispelko, eivät estä pandemian puhkeamista. Samoin globaalin hallinnan kannalta on tärkeää, että eri maat sitoutuvat kansainvälisten lakien noudattamiseen.

Mitä sitten tarkoitamme, kun puhumme liikkuvuudesta? Pandemian yhteydessä on kyse ensisijaisesti ihmisten liikkuvuudesta, jolla on monia ilmenemismuotoja. Matkailijoista on ollut erityisen paljon puhetta koronaviruksen yhteydessä ja heidän liikkuvuuteensa puututaan nyt niin valtioiden välillä kuin sisällä. Matkailijoiden määrän kasvu on ollut huimaa: neljännesvuosisata siten, vuonna 1995 kansainvälisiä matkailijoita oli runsaat 520 miljoonaa, vuonna 2019 jopa 1,5 miljardia henkeä.

Rajojen sulkemisella on seurauksensa. Suomessakin matkatoimistot ovat peruneet koronaviruksen takia lukemattomia lomamatkoja eri kohteisiin pitkälle kesään saakka. Euroopan avoimista rajoista ja kaukomatkoista nauttineet suomalaiset ovat kiireen vilkkaan palaamassa kotimaahansa, usein erityisjärjestelyjen kautta.

Taloudelliset lamat ja aiemmat pandemiat (mm. sikainfluenssa) ovat yleensä vähentäneet matkailijamääriä, mutta kasvu on jatkunut taas pian niistä toipumisen jälkeen. Lentomatkustajien määrä on ollut nykyisellään vuositasolla pitkälti yli 4 miljardia mutta on arvioitu, että koronaviruksen takia matkustajien määrä laskee ensimmäisen kerran sitten vuoden 2009. Lentoyhtiöitä ja lukemattomia matkailu- ja muita yrityksiä uhkaa nyt konkurssi.

Edellisiin lukemiin verrattuna muuttovirrat ovat toki paljon matalammalla tasolla. Tilastot kertovat, että muualla kuin syntymämaassa asuvien maahanmuuttajien määrä oli vuonna 2019 yhteensä 272 miljoonaa, mikä on keskimäärin noin 3,5 % valtioiden asukasluvusta. Euroopassa osuus on 11 %. Pakolaisia ja turvapaikanhakijoita muuttajista on 10, 6 % eli noin 29 miljoonaa.

Ihmisten liikkuvuus on siis kysymys, joka on puhuttanut koronan yhteydessä eniten, mutta patogeenien liikkuvuus muussakin muodossa on ihmisten terveyden ja sairauksien estämisen kannalta oleellisen tärkeää. Eläimiä, kasveja ja mikrobeja liikkuu ihmisten mukana ja sellaisenaan muuan muassa laittomassa kansainvälisessä kaupassa. Monet ruoan ja rehun raaka-aineet niin ikään ovat riskitekijöitä ja niiden liikkuvuuden tarkka kontrollointi on ensiarvoisen tärkeää.

Miten rajat liittyvät virukseen? Lancet Infectious Diseases -teoksessa on esitetty koko joukko luontoon ja ihmisen toimintaan kytkeytyviä asioita, jotka usein liittyvät tautien syntyyn: kansainvälinen kauppa ja liiketoiminta, väestön kehitys ja ihmisten käyttäytyminen, köyhyys ja sosiaalinen eriarvoisuus, sodat ja nälänhätä, julkisen terveydenhuollon toimet, teknologia, muuttuvat ekosysteemit, ilmasto ja sää, tietoinen ilkivalta, poliittisen tahdon puute, mikrobien sopeutuminen ja muutos, taloudellinen kehitys ja maankäyttö jne. Monet näistä seikoista liittyvät joko välittömästi tai välillisesti myös rajoihin ja rajojen ylityksiin

Koronaviruksen yhteydessä on noussut esille monenlaisia näkökulmia rajoihin. Donald Trumpin Twitter-ratkaisu koronaongelmaan on tuttu: ”tämän vuoksi tarvitsemme rajoja”. Tunnetut pohjoisamerikkalaiset rajatutkijat Reece Jones ja Simon Dalby taas arvioivat, että rajojen kiinnilaittaminen ja elintärkeiden talouden ketjujen ja verkostojen sulkeminen on harvoin hyvä ratkaisu.

Sen sijaan huolella mietityt ja organisoidut ylikansalliset hallinnolliset ratkaisut, kuten tilapäiset esteet ja rajoitukset toimivat paremmin. Maailma on kerta kaikkiaan niin verkottunut ja erilaiset arvoketjut pitkiä, että maapalloa ei voida enää nähdä toisistaan irrallisten ”valtiosäiliöiden” jatkumona. Voisi siis olettaa, että koronaviruspandemia antaisi entistä vahvemman sysäyksen rajat ylittävälle ja tulevaisuuteen katsovalle yhteistyölle virusten ennakoinnissa, niihin varautumisessa ja lääkkeiden kehittämisessä.

Toinen rajateema liittyy itse valtioihin. Esimerkiksi poliittinen kommentaattori Gideon Rachman (Financial Times 23.3.2020) arvioi kansallisvaltioiden tekevän nyt comebackia kolmella tavalla. Yhtäältä pandemian nostattamassa hätätilanteessa ihmiset tukeutuvat valtion tarjoamiin rahoituksellisiin, organisatorisiin ja jopa emotionaalisiin vahvuuksiin, jotka globaaleilta instituutioilta puuttuvat.

Toisaalta hätätila osoittaa globaalien tarjontaketjujen haavoittuvuuden. Olemme jo nähneet eri maissa, miten perustavia suojaus- ja testaustarvikkeita on saatavilla rajoitetusti. Valtiot luultavasti tulevat jatkossa varautumaan paremmin omavaraisuuteen. Esimerkiksi USA:n antibiooteista 97 % tulee Rachmanin mukaan Kiinasta ja muutenkin maan riippuvuus ulkopuolisista lääkkeistä on suuri.

Kolmas valtion paluun muoto on protektionismi, paikallisuus ja rajojen kontrolli. Tähän luetteloon voisi hyvin liittää neljännenkin, poliittisen populismin ja nationalismin, pahimmillaan etnonationalismin nousun, jossa jotkut poliittiset tahot pyrkivät hyötymään tilanteesta ja joka voi johtaa globaalien verkostojen ja yhteistoiminnan väheksymiseen, haluun sulkea rajoja pysyvästi ja kansainvälisen yhteistyön vähenemiseen. Twitteristä voidaan löytää tästäkin tuoreita esimerkkejä.

Koronaviruspandemia on jatkoa pitkälle tautien ketjulle: pelkästään 1900-luvun alusta alkaen ovat kiihtyvässä tahdissa ilmestyneet Rift Valley -kuume, Länsi-Niilin virus, ebola, lintuinfluenssa, MERS, SARS, zika jne. Monet ekologian ja poliittisen ekologian tutkijat arvioivat, että globaali ympäristöjen biodiversiteetin väheneminen ja ympäristöjen lyhytnäköinen tuhoaminen taloudellisten hyötyjen motivoimana luo otollisia olosuhteita uusille viruksille ja taudeille (ks. ympäristötoimittajien John Vidanin ja Damian Carringtonin katsauksia Guardian-lehdessä). Pandemiat ovat eräänlainen luonnon vastaisku.

Ympäristötuhojen edetessä koronaviruksen erittäin laaja leviäminen voi siten olla vasta alkua massapandemioille ja vielä siten, että sekä kehittyneet että kehittyvät maat ovat taloudellisten ja terveyteen liittyvien riskien kohteena. Ei auta, matkustatko ensimmäisessä vai toisessa luokassa vai matkustatko ollenkaan.

Taloudellisesta näkökulmasta asiaa tarkastelevat kriittiset tutkijat ovat olleet vielä suorasukaisempia ja todenneet, että koronaviruskriisi on kapitalismin, ahneuden ja luonnonvarojen häikäilemättömän hyödyntämisen siivittämä hirviö. Jää nähtäväksi, opitaanko tästä mitään, kun jonain päivänä tämän hirviön niskat on – ainakin tilapäisesti – taitettu.

Anssi Paasi on Oulun yliopiston maantieteen professori, joka on nimetty Vuoden Professoriksi 2020. Häntä pidetään kansainvälisesti tunnetuimpana, arvostetuimpana ja siteeratuimpana suomalaisena ihmismaantieteilijänä. Paasin tutkimusala on poliittinen maantiede ja rajatutkimus. Hänen tieteellinen julkaisuluettelonsa sisältää yli 270 nimikettä. Monet tutkimukset on julkaistu kansainvälisissä huippusarjoissa.