Investointi tekee konkreettiseksi kysymyksen, jota tutkimme Oulun yliopiston Kerttu Saalasti Instituutin ARVO – Arvonlisää kestävästä energialiiketoiminnasta -hankkeessa: Miten suuri globaali investointi muuttuu pitkäjänteiseksi alueelliseksi arvonlisäksi?
Investoinnin miljardit kertovat sen mittakaavasta. Ne eivät vielä kerro, kuinka suuri osa investoinnin synnyttämästä arvosta jää Suomeen – saati maakuntiin.
Investoinnin kokonaisarvo, kotimainen tuotanto ja alueelle jäävä arvonlisä ovat eri asioita.
Valtiovarainministeriön tuoreen arvion mukaan Googlen 13 miljardin euron investoinnista noin 20–30 prosenttia eli 2,6–3,9 miljardia euroa kohdistuisi suomalaiseen tuotantoon. Suuri osa investoinnin arvosta muodostuu esimerkiksi palvelimista, siruista ja muusta teknologiasta, joka hankitaan kansainvälisiltä markkinoilta.
Tämä ei vähennä investoinnin merkitystä. Muutaman miljardinkin euron kotimainen tuotantovaikutus on huomattava. Mutta se osoittaa, miksi investointien kokonaisarvon lisäksi pitäisi puhua nykyistä enemmän siitä, mitä investoinnista todella jää Suomeen ja investoinnin sijaintialueelle.
Tässä tullaan ARVO-hankkeen ytimeen. Alueellisen kehityksen näkökulmasta kiinnostavaa ei ole vain investoinnin määrä, vaan sen kyky synnyttää paikallista yritystoimintaa, osaamista, omistajuutta, uusia tuotteita ja palveluita sekä seuraavia investointeja.
ARVO-hankkeessa olemme haastatelleet investoreita, paikallisia yrittäjiä ja muita alueellisia toimijoita. Haastattelut liittyvät muun muassa tuuli- ja aurinkoenergiaan, vetyyn ja biokaasuun. Aineistonkeruu on vielä käynnissä, joten kyse on alustavista havainnoista.
Haastatteluissa on noussut vahvasti esiin paikallisen osaamisen merkitys. Investorit hyödyntävät paikallisia yrityksiä ja asiantuntemusta silloin, kun sopivaa osaamista on saatavilla. Paikallinen toimija tuntee alueen, sen olosuhteet, ihmiset ja toimintaympäristön. Tämä voi helpottaa investoinnin toteuttamista ja samalla vahvistaa sen paikallisia kytkentöjä.
Paikallisen yrityksen näkökulmasta hyöty ei kuitenkaan rajoitu yhden urakan tuomaan liikevaihtoon. Yritykselle voi kertyä uutta osaamista, referenssejä ja verkostoja. Niiden avulla yritys voi päästä mukaan seuraavaan hankkeeseen, kehittää uusia palveluita tai laajentua uusille markkinoille.
Paikallinen osaaminen on tässä mielessä arvokasta valuuttaa. Sen arvo voi kasvaa investoinnista toiseen. Siksi suuren investoinnin alueellista vaikutusta arvioitaessa pitäisi kysyä: kuinka moni paikallinen yritys pääsee mukaan? Mitä uutta osaamista alueelle syntyy? Kehittävätkö yritykset uusia tuotteita ja palveluita? Pystyvätkö ne hyödyntämään saamiaan referenssejä muualla? Syntyykö uusia yrityksiä ja houkutteleeko ensimmäinen investointi alueelle seuraavan?
Datakeskusten kohdalla alueellista arvonlisää ei voida tarkastella erillään niiden sähkönkulutuksesta. Fingridin mukaan sähköverkkoon liittymissopimuksen tehneiden datakeskushankkeiden suunniteltu lopullinen kokonaisteho on Suomessa lähes viisi gigawattia. Liittymissopimus ei tarkoita, että kaikki hankkeet toteutuvat tai käyttävät täyttä ilmoitettua tehoa. Mittakaava kertoo silti siitä, kuinka voimakkaasti sähkön kysyntä voi Suomessa muuttua.
Jos kaikki liittymissopimuksen tehneet kulutushankkeet toteutuisivat täysimääräisesti, ne voisivat Fingridin mukaan kasvattaa Suomen sähkönkulutusta lähes 40 prosenttia vuoden 2025 tasosta. Näin suuren kasvun toteutuminen veisi todennäköisesti ainakin viisi vuotta.
Uusi sähkönkulutus ei siis ole investointien pieni sivuvaikutus, vaan osa niiden kokonaistaloudellista ja yhteiskunnallista arviointia.
Kasvava tasainen kulutus tarvitsee rinnalleen uutta sähköntuotantoa, verkkoinvestointeja, joustoa, varastointia ja säästä riippumatonta säätökykyä. Erityisen tärkeäksi kysymys muodostuu tilanteissa, joissa tuuli- ja aurinkovoiman tuotanto on vähäistä.
YK:n Euroopan talouskomissio UNECE on nostanut saman kysymyksen esiin tuoreessa datakeskuksia koskevassa tarkastelussaan. UNECE kiinnittää huomiota erityisesti investointien erilaisiin aikajänteisiin: suuri datakeskus voidaan rakentaa ja liittää sähköverkkoon muutamassa vuodessa, kun taas merkittävien sähkönsiirtoverkon vahvistusten toteuttaminen voi kestää yli vuosikymmenen.
Kyse ei siis ole vain siitä, riittääkö sähköä vuositasolla. Olennaista on, pysyvätkö sähköntuotanto, verkot, jousto ja säätökyky nopeasti kasvavan kulutuksen tahdissa. Samalla on perusteltua kysyä, millaisia järjestelmäinvestointeja uusi kulutus edellyttää ja miten niiden kustannukset jakautuvat investoijien, energiasektorin ja muiden sähkönkäyttäjien kesken.
Sähkönkulutuksen kasvu ei kuitenkaan tarkoita, että energiaintensiivisten investointien sijoittuminen Pohjois-Suomeen olisi sähköjärjestelmän näkökulmasta yksiselitteisesti ongelmallista.
Fingridin mukaan yli 70 prosenttia Suomen sähköntuotannosta sijaitsee länsirannikolla ja pohjoisessa, kun taas yli puolet sähköstä kulutetaan Etelä-Suomessa. Uuden teollisen kulutuksen sijoittuminen lähemmäksi tuotantoa voi vähentää sähkön pitkän matkan siirtotarvetta, hillitä verkkoinvestointien tarvetta ja mahdollistaa sähköjärjestelmän tehokkaamman hyödyntämisen.
Tämä on erityisesti Pohjois-Pohjanmaalle merkittävä mahdollisuus. Alueen vahvuus ei ole vain siinä, että täällä voidaan tuottaa paljon uusiutuvaa energiaa. Vahvuus voi syntyä myös siitä, että energiantuotanto ja energiaa käyttävä teollinen toiminta sijoittuvat lähelle toisiaan. Tällöin keskustelu siirtyy energiantuotannosta kohti energian hyödyntämistä.
Datakeskuskeskustelu nostaa esiin myös vaikeamman kysymyksen: miten energia- ja verkkokapasiteettia kannattaa käyttää?
Datakeskusten lisäksi Suomeen suunnitellaan esimerkiksi vetytalouden, sähköpolttoaineiden, metallien jalostuksen ja muun puhtaan teollisuuden investointeja. Niiden työllisyysvaikutukset, energiankulutus, verovaikutukset, vientitulot, osaamisvaikutukset ja yhteydet muuhun talouteen ovat erilaisia.
Investointien asettaminen yksinkertaiseen paremmuusjärjestykseen ei ole tarkoituksenmukaista. Silti yksi kysymys on perusteltu:
Kuinka paljon taloudellista ja yhteiskunnallista arvoa kulutettua sähköä kohden syntyy – ja kuinka suuri osa tästä arvosta jää Suomeen ja investointien sijaintialueelle?
Samalla pitäisi huomioida myös investoinnin edellyttämät järjestelmä- ja infrastruktuurikustannukset. Alueellisen arvonlisän näkökulmasta kysymys ei siis ole vain siitä, kuinka paljon investointi tuo alueelle, vaan myös siitä, millaisia resursseja ja investointeja sen toteutuminen edellyttää.
Tämä ei ole argumentti investointeja vastaan. Se on argumentti sen puolesta, että Suomeen sijoittuvat investoinnit pyritään kytkemään mahdollisimman vahvasti kotimaiseen ja alueelliseen talouteen ja toteuttamaan tavalla, joka tukee myös energiajärjestelmän kestävyyttä.
Pohjois-Pohjanmaalle on rakennettu runsaasti uusiutuvaa energiantuotantoa. Se on merkittävä kilpailuetu, mutta alueellisen arvonluonnin näkökulmasta vasta ensimmäinen askel.
Seuraava kysymys on, mitä tuotetulla energialla tehdään. Energia hahmottuu yhteiskunnassa yhä enemmän uuden liiketoiminnan alustana ja raaka-aineena. Energiantuotannon rinnalle tarvitaan energiaa käyttäviä investointeja ja niiden ympärille pidempiä arvoketjuja.
Datakeskukset ovat yksi esimerkki. Toisia voivat olla vety, sähköpolttoaineet ja muu sähköintensiivinen teollisuus. Olennaista on, pystytäänkö näiden ympärille rakentamaan edelleen uutta toimintaa.
Pohjois-Pohjanmaan mahdollisuus on siten huomattavasti suurempi kuin pelkkä energian tuottaminen. Tavoitteena pitäisi olla energian jalostaminen alueella mahdollisimman korkean arvonlisän tuotteiksi, palveluiksi, osaamiseksi ja uudeksi yritystoiminnaksi.
Datakeskukset tarjoavat tästä konkreettisen esimerkin. Niissä syntyy huomattavasti lämpöä. Jos hukkalämpö saadaan hyötykäyttöön, yhden toimijan sivuvirrasta voi tulla toisen toimijan tuotannontekijä.
Alueellisen arvonlisän näkökulmasta kiinnostavin kysymys ei kuitenkaan ole vain se, saadaanko lämpö talteen, vaan mitä uutta liiketoimintaa sen avulla voidaan synnyttää.
Voisiko lämpö toimia uuden teollisen prosessin tuotannontekijänä? Voisiko se houkutella alueelle uusia yrityksiä? Voisivatko useiden yritysten energia- ja materiaalivirrat muodostaa teollisia symbiooseja, joissa yhden sivuvirrasta tulee toisen raaka-aine?
ARVO-hankkeen haastatteluissa kiertotalous ja sivuvirtojen hyödyntäminen ovat nousseet merkittäviksi mahdollisuuksiksi. Tällöin kiertotalous ei ole ainoastaan resurssien tehokkaampaa käyttöä tai ympäristövaikutusten vähentämistä. Se voi olla myös uuden alueellisen arvonlisän lähde.
ARVO-hankkeen haastatteluissa investointien toteutumisen edellytyksinä ovat korostuneet toimiva infrastruktuuri, sujuva luvitus, kannattavuus sekä vakaa ja ennakoitava toimintaympäristö.
Erityisen tärkeää on kuntien, investoreiden, yritysten ja muiden alueellisten toimijoiden välinen yhteistyö. Globaalit yritykset vertailevat sijoituspaikkoja kansainvälisesti, joten alueen kyky toimia sujuvasti, rakentaa luottamusta ja ratkaista käytännön kysymyksiä on todellinen kilpailutekijä.
Investointien varmistaminen on kuitenkin vasta ensimmäinen tehtävä. Seuraava on niiden juurruttaminen. Juurtumisella tarkoitamme sitä, että investointi muodostaa mahdollisimman paljon yhteyksiä alueen yrityksiin, ihmisiin, osaamiseen, tutkimukseen ja muihin investointeihin.
Tässä kunnilla, kehitysyhtiöillä, koulutus- ja tutkimusorganisaatioilla sekä muilla alueen toimijoilla on tärkeä tehtävä. Paikallisten yritysten pitäisi saada tietoa investointien tarpeista jo ennen kuin keskeiset hankinnat ja kumppanuudet on päätetty.
Parhaimmillaan investoinnista käynnistyy itseään vahvistava kehityskulku: investointi kasvattaa paikallista kysyntää ja osaamista, mikä mahdollistaa uusien tuotteiden ja palveluiden kehittämisen sekä avaa yrityksille uusia markkinoita. Tämä vahvistaa alueen yritysekosysteemiä ja voi puolestaan houkutella alueelle uusia investointeja. Tällöin yhden investoinnin merkittävin vaikutus voi lopulta olla se, mitä sen jälkeen tapahtuu.
Vihreän siirtymän investointien onnistumista mitataan usein miljardeilla, megawateilla ja työpaikoilla. Ne ovat tärkeitä mittareita, mutta eivät yksin riitä kuvaamaan investoinnin pitkäaikaista alueellista vaikutusta.
Niiden rinnalla pitäisi seurata, kuinka moni paikallinen yritys pääsee mukaan arvoketjuihin, millaista uutta osaamista ja omistajuutta syntyy, kehittyykö uusia tuotteita ja palveluita, pääsevätkö yritykset uusille markkinoille ja syntyykö ensimmäisen investoinnin seurauksena uusia investointeja.
Samalla on tarkasteltava, kuinka tehokkaasti investointi käyttää energiaa ja muita resursseja suhteessa tuottamaansa kotimaiseen ja alueelliseen arvonlisään sekä millaisia järjestelmäinvestointeja sen toteutuminen edellyttää. Juuri näitä mekanismeja ARVO-hankkeessa haluamme ymmärtää paremmin.
Googlen investointipäätös on erittäin merkittävä mahdollisuus alueelle. Sen pitkäaikaista arvoa ei kuitenkaan ratkaise yksin investoinnin koko. Merkitys syntyy siitä, kuinka hyvin investointi onnistutaan kytkemään paikallisiin yrityksiin, osaamiseen, tutkimukseen, energiantuotantoon, kiertotalouteen ja uusiin arvoketjuihin.
Maakuntien mahdollisuus ei siis ole vain olla puhtaan energian tuotantoalue tai miljardiluokan investointien sijoituspaikka. Suurempi mahdollisuus on käyttää energiaa ja investointeja alustana uuden yrittäjyyden, osaamisen ja teollisen uudistumisen rakentamiseen.
Miljardi-investoinnit ovat vasta alku. Todellinen alueellinen arvonlisä syntyy siitä, kuinka paljon investoinnista onnistutaan juurruttamaan alueelle – ja mitä uutta sen ympärille onnistumme yhdessä rakentamaan.
Kirjoittajat:
Teresa Haukkala, FT, tutkimusjohtaja
Tanja Kähkönen, MMM, projektitutkija
Kirjoittajat työskentelevät Oulun yliopiston Kerttu Saalasti Instituutin Kestävä energialiiketoiminta -tutkimusryhmässä ja ARVO – Arvonlisää kestävästä energialiiketoiminnasta -hankkeessa.
Kuva: Pexels, Cookiecutter
Tutkittua tietoa ja havaintoja yrittäjämäisellä sydämellä.
Kerttu Saalasti Instituutin blogissa kirjoitetaan instituutin tutkimusryhmien aiheista, yrittäjyyskoulutuksesta sekä instituutin yleisistä aiheista. Kirjoittajina alojen tutkijat, asiantuntijat ja verkostojen jäsenet.