Kukkasia ja mustetahroja – Elias Lönnrotin kirjojen jäljillä

Uskaltaisin väittää, että jokainen suomalainen tuntee Elias Lönnrotin nimen ja tietää, että hän on kansalliseepoksemme Kalevalan tekijä. 1800-luvulla elänyttä Elias Lönnrotia pidetään suomen kirjakielen toisena isänä heti Mikael Agricolan jälkeen, mutta hän oli lisäksi myös muun muassa lääkäri, tutkimusmatkailija, innokas kasvitieteilijä, virsirunoilija ja toimittaja. Lista kaikesta siitä, mitä Elias Lönnrot 81-vuotisen elämänsä aikana ehti tehdä ja saavuttaa on hengästyttävä ja hänen valtava merkityksensä suomalaiselle kulttuurille ja suomen kielelle on kiistaton. No mutta hänhän eli aikana ennen internetiä ja somea, silloin oli aikaa ja tarmoa tehdä kaikenlaista muutakin kuin siirtyä ruudun ääreltä toiselle! Tietoakaan ei ollut niin helposti saatavilla vaan täytyi nähdä todellista vaivaa saadakseen ja kerätäkseen tietoa, jota nyt saa muutamalla klikkauksella. Tuossa tiedossa on suomalaisille myös paljon sellaista, jonka Elias Lönnrot on luonut, kerännyt tai johon hän on voimakkaasti vaikuttanut. Esimerkiksi tiesitkö, että juuri Elias Lönnrot vakiinnutti d:n suomen kirjakieleen ja kehitteli muun muassa sanat ”kirjallisuus”, ”kuume”, ”muste”, ”kieltolaki” ja ”äänioikeus”?

Elias Lönnrotin elämässä oli kuitenkin myös traagisuutta, sillä perhe-elämässä häntä kohtasi tragedia toisensa perään. Lönnrot avioitui vuonna 1849 oululaisen värjärimestarin tyttären ja Kajaanin sahan taloudenhoitajan Maria Piponiuksen kanssa. He saivat viisi lasta, joista esikoispoika Elias kuoli 2-vuotiaana aivokalvontulehdukseen. Tyttäristä Maria ja Tekla kuolivat keuhkotautiin ja Elina kurkkumätään 18-21-vuotiaina. Vaimo Maria kuoli myös keuhkotautiin 45-vuotiaana. Tytär Ida eli ainoana miltei 60-vuotiaaksi, vaikka sairasti myös nuoruudessaan keuhkotaudin. Hän ei koskaan avioitunut tai saanut lapsia, vaan kuoli lopulta Italian Sienassa 59-vuotiaana sairauksien jälkivaikutusten uuvuttamana. Elias Lönnrot itse kuoli vanhuuteen 81-vuotiaana vuonna 1884 ja hänen sukuhaaransa näin ollen päättyi hänen lapsiinsa.

Lauri Lounela (1889-1970) oli Elias Lönnrotin veljen Henrik Johan Lönnrotin pojanpojanpoika, Kajaanin lyseon lehtori, suomen kielen ja latinan opettaja sekä innokas murteiden kerääjä. Hänen perikuntansa lahjoitti Oulun yliopiston Lönnrot-instituutille suurehkon kirjakokoelman suvun kirjoja vuosina 1997-1998. Lönnrot-Lounela-kokoelma sisältää noin 37 hyllymetriä vanhaa kielitieteellistä, kansatieteellistä ja uskonnollista kirjallisuutta. Teoksia on yhteensä yli 2000, joukossa niin oppikirjoja, kalentereita, romaaneja, elämäkertoja, sanakirjoja, erikielisiä raamattuja kuin Pohjois-Pohjanmaan ja Kainuun paikallishistoriaakin. Kokoelman tiedot löytyvät Oula-Finnasta.

Kokoelma siirrettiin Kajaanin kaupunginkirjastoon kesällä 2012, kun Kajaaniin yliopistokampus tyhjeni ja yliopiston toiminta siirtyi Ouluun. Keväällä 2026 kokoelma siirrettiin pysyvästi Oulun yliopiston kirjastoon Kajaanin kaupunginkirjaston tulevan peruskorjauksen tieltä. Kokoelma on sijoitettu pääasiassa kirjaston varastotiloihin, paitsi kokoelmaan kuuluvat vanhimmat julkaisut 1600- ja 1700- luvulta on sijoitettu holviin. Holviin päätyivät lopulta myös ne 1800-luvun kirjat, joissa on Elias Lönnrotin omakätisiä merkintöjä.

Oli nimittäin tiedossa, että joissakin kokoelmaan kuuluvissa 1800-luvun kirjoissa on Elias Lönnrotin omakätisiä merkintöjä, mutta asiaa ei oltu tietääkseni sen kummemmin systemaattisesti dokumentoitu aiemmin. Ajattelin, että kun kokoelma nyt tupsahti käsiini, voisi olla hyvä aika yrittää tehdä tällaista tutkimusta kulttuuriperinnön nimissä. Minua kiinnosti tietää millaisia merkintöjä kirjoissa olisi ja kuinka paljon merkintöjä sisältäviä kirjoja ylipäätään olisi. En ollut tehnyt mitään tällaista aiemmin, mutta aloitin kasaamalla Excel-tiedoston kaikista kokoelmaan kuuluvista 1800-luvun kirjoista. Sopivia kirjoja oli yli 400. Elias Lönnrot eli vuosina 1802–1884, joten hänen omakätisiä merkintöjään ei luonnollisesti voisi olla noiden vuosien jälkeen julkaistuissa kirjoissa. Tutkin silti siinä ohessa myös vuosina 1885–1899 julkaistut kirjat tarkastellen kuntoa ja etsien muita mahdollisia merkintöjä. Kaivelin myös hieman netin syövereistä näytteitä Elias Lönnrotin käsialasta, jotta minulla voisi olla aavistus siitä miltä se näyttää.

Lähdin tulostetun listani kanssa seuraavaksi varaston hyllyjen väliin tutkimaan kirjoja hanskoin ja maskin kanssa varustautuneena, sillä kirjat olivat paikoin hyvinkin huonokuntoisia, hauraita ja pölyisiä. Osa kirjoista suorastaan hajosi käsiin avatessa. Työ tuotti kuitenkin tulosta, sillä keräsin kokoelmasta 27 kpl Elias Lönnrotin omakätisillä merkinnöillä varustettua nidettä tarkempaa tarkastelua varten.

Törmäsin myös lukuisiin 1800-luvun kirjoihin, joissa oli Elias Lönnrotin veljenpojan Frans Fredrik Lönnrotin, tämän vaimon Sofia Amanda Lönnrotin (o.s. Snellmanin) tai heidän poikansa Eljas Lönnrotin nimikirjoituksia. Kirjoista löytyi myös Castrénin suvun sekä muutamien muiden Lönnrotin suvun edustajien, kuten Wilhelmiina Lönnrotin, nimikirjoituksia.

Suurin osa näistä omakätisistä merkinnöistä oli Elias Lönnrotin nimikirjoituksia vuosiluvun kera omistajuuden merkiksi. Mukaan mahtui kuitenkin muutamia muunlaisiakin merkintöjä, kuten eräässä kirjassa oli Lönnrotin nimikirjoituksen ohella sisäkannessa teksti: "Hinta sidottuna 80 penniä. Todistaa: Elias Lönnrot." Yhdessä kirjassa oli henkilökohtaisempi perhesuhteista kertova kirjoitus: "Amanda Sofia Lönnrotille muistoksi 1881 Elias ja Ida Lönnrot". Elias Lönnrot oli siis yhdessä tyttärensä Idan kanssa hankkinut kirjan lahjaksi veljenpoikansa vaimolle. Eräästä toisesta kirjasta löytyi myös Elias Lönnrotin nimikirjoitus ja sen alla teksti "en nyårsgåfva af S.A.L. 1872." S.A.L. viittaa todennäköisesti Sofia Amanda Lönnrotiin, eli kirja oli uudenvuodenlahja häneltä Elias Lönnrotille.

Erään Elias Lönnrotin nimikirjoituksella varustetun yhteensidotun kirjan alareunaan on kaatunut varmaankin mustepullo, sillä kirjan sivujen alaosat ovat monen sivun mitalta laikukkaan mustanruskeat. Muste on imeytynyt paikoin aivan pikimustana sivuun, jolloin kirjan tekstistä ei saa enää mitään selvää. Kenelle lie on käynyt vahinko, ei kai sentään Elias Lönnrotille itselleen…

Yhden Elias Lönnrotin omakätisen merkinnän, hänen nimikirjoituksensa päivättynä vuoteen 1872, sisältävän kirjan välistä löytyy yllätyksiä. Immanuel Johann Gerhard Schellerin möhkälemäisen, yli 1200-sivuisen vuonna 1828 julkaistun latina-ruotsi sanakirjan sivujen välistä putkahtaa selatessa esiin useita erilaisia kauniisti kuivattuja kasvinosia ja yksi kokonainen kasvikin juurineen. Elias Lönnrot tunnettiin kaiken muun ohella myös uraauurtavana kasvitieteilijänä. Hän kokosi ja julkaisi ensimmäisen suomenkielisen kasvion Flora Fennican vuonna 1860. Tämä seikka johtaakin mieleni romantisoimaan löytöä; kuvittelen itse Elias Lönnrotin keränneen nämä kasvinosaset, kuivanneen ja prässänneen ne huolellisesti paksun latinan sanakirjan väliin. Ehkä häntä intohimoisena kielitieteilijänä jopa hymyilytti laittaa kasvit juuri sanakirjan väliin.

Täytyy kuitenkin palata maan pinnalle, sillä historian saatossa kirja on kulkenut monien käsien kautta ja periaatteessa kuka tahansa olisi voinut laittaa kasvit kirjan väliin viimeisen reilun sadan vuoden aikana. Silti on ihme, että ne ovat säilyneet kirjan välissä näin kauan ja useamman pidemmän kuljetuksenkin jälkeen. Ja kyllähän Elias Lönnrot tosiaan omisti tämän kirjan, joten ehkä haaveiluni ei olekaan aivan täysin vailla totuuspohjaa! Varmuutta asiaan tuskin saamme koskaan, mutta kasvinosaset jäivät holvin viileyteen säilytykseen menneen kirjan väliin. Niistä ei ole ollut kirjalle mitään haittaakaan, joten lasken kasvitkin kulttuuriperinnöksi.

Lisää tietoa kirjaston erikoiskokoelmista löydät Erikoiskokoelmien LibGuidesta.

Kannattaa kurkata myös ThingLinkillä tehty päivittyvä virtuaalinen esittelykierros kirjaston holviin!

Kirjoittaja

Alisa Tirroniemi, tietoasiantuntija

Oulun yliopiston kirjasto

Lähteet

Majamaa, Raija: Lönnrot, Elias. Kansallisbiografia-verkkojulkaisu. Studia Biographica 4. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 1997– (viitattu 5.6.2026) http://urn.fi/urn:nbn:fi:sks-kbg-002836