Tutkinnosta jatkuvaan oppimiseen – voiko yliopisto olla kumppani koko työuran ajan?

Moni meistä on tottunut ajattelemaan, että yliopistossa opiskellaan nuorena ammatti ja työelämässä sitten hyödynnetään hankittua osaamista. Tämä ajatus ei enää vastaa nykyisen työelämän tarpeita, missä uuden ja entistä laaja-alaisemman osaamisen tarve näyttää vain kasvavan. Osaaminen vanhenee, tehtävät muuttuvat ja kokonaan uusia ammatteja syntyy.

Siksi onkin aiheellista kysyä, mitä tämä tarkoittaa yliopistoille. Voisiko yliopisto olla tunnustettu oppijan kumppani koko työuran ajan?

Työelämän nopea muutos haastaa perinteisen käsityksen koulutuksesta elämän alkuvaiheen investointina. Koulutuksesta ja osaamisesta onkin tullut enenevissä määrin läpi elämän jatkuva investoinnin kohde. Siksi tarvitsemmekin mallin, jossa yliopisto tukee oppimista ja osaamisen uudistumista läpi työuran. Tämä edellyttää myös korkeakoulupedagogiikan uudistumista.

Yliopiston rooli laajenee ja jatkuvan oppimisen kautta mahdollistetaan paitsi osaamisen kehittäminen niin myös uusien innovaatioiden synty

Yliopisto ei ole vain paikka, josta hankitaan tutkinto. Yhä useammin se on myös paikka, josta haetaan ratkaisuja työelämän muuttuviin osaamistarpeisiin.

Yliopistolaki jo pelkästään ohjaa yliopistoja myös jatkuvan oppimisen mahdollisuuksien kehittämiseen. Tämä tarkoittaa sitä, että tutkintokoulutuksen lisäksi yliopistot tarjoavat laajan kirjon myös osaamisen kehittämisen mahdollisuuksia työelämässä jo oleville. Tämän taustalla on tunnistettu työelämän tarve siitä, että erilaisia osaamisen kehittämisen ja oppimisen mahdollisuuksia tarvitaan työuran eri vaiheissa: uran alussa, muutostilanteissa ja asiantuntijuuden syventämisessä.

Yliopistojen vahva tutkimusperustainen koulutustarjonta voikin tarjota parhaassa tapauksessa erinomaisia ratkaisun avaimia organisaatioiden kehittämiseen ja uusien innovaatioiden syntymiseen. Tästä syystä yliopiston näkeminen pitkäaikaisena osaamisen kehittämisen kumppanina voi tuoda yrityksille ja organisaatioille merkittävää kilpailuetua.

Työelämässä olevat oppijat haastavat korkeakoulupedagogiikkaa uudistumaan

Työssäkäyvällä oppijalla on erilaiset tarpeet kuin kokopäiväisellä tutkinto-opiskelijalla. Oppiminen tapahtuu enenevissä määrin työn ohessa, eikä sille voida välttämättä varata pitkiä yhtäjaksoisia opiskelujaksoja. Tästä syystä jatkuvan oppimisen tarjonnan joustavuus, saavutettavuus ja opitun sisällön konkreettinen hyödynnettävyys korostuvat.

Työelämässä jo olevat oppijat tuovat mukanaan myös merkittävän määrän osaamista, kokemusta ja käytännön näkemyksiä. Oppiminen ei lähde tyhjästä, vaan rakentuu aiemman osaamisen varaan. Tämä haastaa korkeakoulut pohtimaan pedagogiikkaa uudesta näkökulmasta: miten tunnistamme aiemmin hankitun osaamisen, miten rakennamme joustavia oppimispolkuja ja miten yhdistämme tutkimustiedon sekä käytännön työelämäosaamisen mahdollisimman vaikuttaviksi kokonaisuuksiksi.

Työelämä muuttuu nopeammin kuin koskaan ja samaan aikaan työelämän osaamistarpeiden tunnistaminen ja ennakointi nousevat entistä tärkeämpään asemaan myös koulutuksen kehittämisen näkökulmasta

Digitalisaatio, tekoäly, vihreä siirtymä ja yhteiskunnan muutokset muokkaavat työelämää nopeammin kuin koskaan aikaisemmin. Vaikka tutkinto antaa vahvan perustan asiantuntijuudelle, kaikkea tulevaisuudessa tarvittavaa osaamista ei voida ennakoida valmistumishetkellä.

Oppimisesta on tullut luonnollinen ja jatkuva osa työuraa. Samalla osaamistarpeiden tunnistaminen ja ennakointi nousevat entistä tärkeämpään asemaan myös koulutuksen kehittämisessä. Jotta koulutustarjonta vastaisi tulevaisuuden tarpeisiin, korkeakoulujen ja työelämän välistä vuoropuhelua on tärkeää pitää yllä sekä vahvistaa entisestään.

Tulevaisuuden ratkaisut rakentuvat joustavista opintopoluista, pienemmistä osaamiskokonaisuuksista, työn ja oppimisen yhdistävistä toimintamalleista sekä tiiviistä yhteistyöstä työelämän kanssa. Näiden avulla oppiminen voidaan tuoda osaksi ihmisten arkea ja työuria tavalla, joka tukee sekä yksilöiden että organisaatioiden uudistumista.

Muistetaan siis, että oppiminen ei pääty valmistumiseen

Jatkuva oppiminen haastaa meidät tarkastelemaan uudelleen koko koulutuksen elinkaarta. Entä jos valmistuminen ei olekaan yliopistosuhteen päätepiste, vaan yksi etappi läpi elämän jatkuvalla oppimisen matkalla?

Me Oulun yliopistossa uskomme, että tulevaisuuden yliopisto on tutkinnon myöntäjän lisäksi oppimisen kumppani, jonka tarjoama tutkimukseen perustuva tieto ja osaaminen ovat saavutettavissa työuran eri vaiheissa. Kutsumme niin alumnit kuin uudetkin oppijat jatkuvan oppimisen mahdollisuuksien äärelle rakentamaan osaamista, jota tarvitaan muuttuvassa työelämässä tänään ja tulevaisuudessa.

Kirjoittaja
Marika Koivuniemi
Johtaja – jatkuva oppiminen
Oulun yliopisto

Luotu 27.10.2026 | Muokattu 27.10.2026