Eurot eivät ole terveystaloustieteen lähtökohta

Tehdään heti alkuun selväksi: terveystaloustiede ei ole kustannuslaskentaa, eikä sairaalan taloushallintoa tai terveydenhuollon johtamista.

Terveystaloustiede on taloustiedettä. Sen lähtökohtana ovat samat perusperiaatteet kuin taloustieteessä ylipäätään: ihmiset tekevät valintoja, valinnoilla on vaihtoehtoiskustannuksia ja ihmiset reagoivat kannustimiin. Terveystaloustieteessä näitä periaatteita sovelletaan terveyteen ja terveydenhuoltoon. Eurot ovat tärkeitä, mutta ne eivät ole analyysin keskiössä.

Terveys on pääomaa

Terveystaloustieteen keskeinen ajatus on käsitellä terveyttä pääomana, johon ihmiset voivat sijoittaa. Michael Grossmanin klassisessa mallissa terveydenhuolto on vain yksi terveyden tuottamisen panos – myös oma aika ja käyttäytyminen ovat sijoituksia terveyteen. Parempi terveys puolestaan tuottaa tervettä aikaa työhön, vapaa-aikaan ja muuhun toimintaan. Koska terveyteen käytetyllä ajalla ja rahalla on vaihtoehtoiskustannus, terveysvalinnat ovat aina samalla myös taloudellisia valintoja. Näin terveystaloustieteen näkökulma ulottuu terveydenhuoltoa paljon laajemmalle ihmisten käyttäytymiseen ja elinympäristöön.

Arrow'n oivallus

Terveydenhuolto poikkeaa monin tavoin taloustieteen tavanomaisesta kilpailullisten markkinoiden ihannemallista. Taloustieteilijä Kenneth Arrow nosti klassisessa vuoden 1963 artikkelissaan terveydenhuollon erityispiirteeksi epävarmuuden, joka koskee sekä sairastumista että hoidon vaikuttavuutta. Emme tiedä, milloin sairastumme tai kuinka hyvin hoito toimii, eikä potilas yleensä pysty itse arvioimaan, mitä hoitoa hän tarvitsee, vaan joutuu luottamaan lääkärin asiantuntemukseen. Tästä seuraavat monet terveydenhuollolle ominaiset piirteet, kuten vakuutusten, luottamuksen ja ammattietiikan keskeinen asema. Arrow’n tärkeä oivallus oli, etteivät nämä erityispiirteet tee terveydenhuollosta taloustieteen ulkopuolista aluetta – päinvastoin, juuri niitä voidaan pyrkiä ymmärtämään taloustieteen keinoin.

Valinnat eivät vähene teknologian myötä

Lääketieteen nopea teknologinen kehitys tekee taloustieteellisestä näkökulmasta entistä tärkeämmän. Kun esimerkiksi uusi leikkausmenetelmä parantaa lonkkapotilaiden toimintakykyä, lääketieteellinen kysymys koskee ennen kaikkea hoidon vaikuttavuutta ja turvallisuutta. Taloustieteilijä kysyy lisäksi, kenelle hoidosta saatava hyöty on suurin, kuinka paljon lisähyötyä se tuottaa ja mitä samoilla resursseilla olisi voitu tehdä muualla. Amitabh Chandra ja Jonathan Skinner ovat korostaneet, että uuden terveysteknologian arvo voi olla suuri oikein valituilla potilailla mutta pienentyä, kun sen käyttö laajenee potilaisiin, joiden odotettu hyöty on vähäisempi. Siksi hyväkään teknologia ei ole automaattisesti arvokas kaikessa mahdollisessa käytössä. Teknologian nopea kehitys ei siten vähennä valintojen tarvetta terveydenhuollossa – mitä enemmän pystymme tekemään, sitä tärkeämmäksi tulee kysymys siitä, mitä kannattaa tehdä ja kenelle.

Terveystaloustiede tarjoaa myös yhteisen ajattelutavan hyvin erilaisten terveydenhuollon vaihtoehtojen vertailuun. Ortopedi pohtii ymmärrettävästi lonkkaleikkauksen hyötyjä, onkologi uuden syöpälääkkeen vaikutuksia ja kardiologi uuden sydäntoimenpiteen mahdollisuuksia. Kaikki voivat olla vaikuttavia hoitoja, mutta rajallisia resursseja käytettäessä niitä on pystyttävä arvioimaan myös yli erikoisalarajojen. Taloustieteellinen näkökulma ei kysy, mikä erikoisala on tärkein, vaan missä lisäresurssi tuottaa eniten terveyttä ja mitä sen käyttäminen yhteen tarkoitukseen merkitsee muille potilaille. Tässä mielessä terveystaloustiede tarjoaa mahdollisimman systemaattisen ja yhteismitallisen tavan tutkia valintoja, jotka muuten helposti tehdään yksittäisen sairauden, hoidon tai erikoisalan näkökulmasta.

Mitä on edessä?

Tulevaisuuden terveystaloustiede ei kuitenkaan tarkastele vain uusia teknologioita. Väestön ikääntyminen, mielenterveysongelmat ja terveyserot nostavat esiin kysymyksiä siitä, miten terveys syntyy, miksi ihmiset tekevät erilaisia terveysvalintoja ja miten terveydenhuollon kannustimet vaikuttavat potilaiden ja ammattilaisten käyttäytymiseen. Tekoäly tuo tähän vielä uuden ulottuvuuden: se voi alentaa diagnostiikan ja hoidon kustannuksia, mutta samalla lisätä niiden käyttöä. Teknologian vaikutus riippuu myös siitä, miten ihmiset ja terveydenhuoltojärjestelmä reagoivat siihen.

Terveystaloustieteen merkitys tuskin vähenee lääketieteen kehittyessä – pikemminkin päinvastoin. Mitä enemmän lääketiede pystyy tekemään, sitä enemmän syntyy valintoja siitä, mitä kannattaa tehdä, kenelle ja milloin. Tulevaisuuden suuri kysymys ei ehkä olekaan, mitä lääketiede mahdollistaa, vaan miten jatkuvasti kasvavat mahdollisuudet muutetaan mahdollisimman hyväksi terveydeksi ja hyvinvoinniksi rajallisilla resursseilla. Kustannuslaskennan sijaan terveystaloustiede tulisi nähdä johdonmukaisina ja monipuolisina keinoina tarkastella ja arvioida terveyden tuottamisen resursseja, kohdentumista ja vaikutuksia.

Lopuksi

Terveystaloustieteen menetelmien laajempi hyödyntäminen eri tieteenaloilla ja tieteiden välisessä yhteistyössä voi tuottaa lisäarvoa niin terveydenhuollon haasteiden ratkaisemisessa kuin myös uusien terveysteknologisten innovaatioiden tuottamisessa ja toteuttamisessa. Terveystaloustiede tarjoaa monipuolisen työkalupakin, jonka välineet auttavat ymmärtämään ihmisten terveyteen liittyvää päätöksentekoa, kannustimien vaikutuksia siihen, sekä mahdollisimman objektiivisesti vertailemaan hyvinkin erilaisten terveyden tuottamisen panosten hyötyjä.

Kirjoittajat

Marko Korhonen

Emmi Wilén