SOLMU – Sopeutumiskeinoja mustaliuskealueidenmaankäyttöön muuttuvassa ilmastossa

Etelä-Lapin, Kainuun ja Oulun seudun kallioperässä esiintyy luontaisesti mustaliuskeita ja muita rikkiä ja raskasmetalleja sisältäviä kivi- ja maalajeja. Maankäytön kuten metsäojitusten ja infrarakentamisen yhteydessä rikkipitoinen maa-aines joutuu kosketuksiin hapen tai pintavesien kanssa aiheuttaen happamoitumista ja haitallisten metallien liukenemista ja kulkeutumista vesistöihin. Ilmastonmuutoksen seurauksena mustaliuskealueiden maankäytöstä aiheutuvat riskit Pohjois-Suomessa tulevat edelleen lisääntymään, sillä lämpeneminen, sadannan kasvu ja sään ääri-ilmiöiden yleistyminen kiihdyttävät mustaliuskeperäistä happamoitumista ja haitta-aineiden kulkeutumista. Ilmastoriskit heijastuvat esimerkiksi mustaliuskealueilla sijaitseviin ojitettuihin suometsiin ja niiden ennallistamisen harkintaan EU:n ennallistamisasetuksen (EU 2024/1991) tavoitteiden mukaisesti. Ilmastonmuutoksen mukanaan tuoma vaikutus mustaliuskealueilla on tutkimaton osa-alue ja vaatii sopeutumiskeinoja maankäytön ja ennallistamisratkaisujen suunnittelussa ja toteutuksessa.

Jotta ilmastonmuutoksen haittavaikutuksiin mustaliuskealueilla voidaan varautua maankäyttömuotoja suunniteltaessa ja vesistökuormitusta alennettaessa, tulee niiden sijainti ja mahdolliset haitta-ainemäärät tuntea. Mustaliuskeiden ja niiden läheisyydessä esiintyvän maaperän mahdollisia haittavaikutuksia arvioidaan nykyisin erityyppisissä maankäytön hankkeissa, ympäristöluvituksessa ja kaavoituksessa. Erityisesti kaavoituksessa tulisi voida erottaa alueet, joilla riski ympäristön tilan heikentymiseen on kohonnut. Mustaliuskeiden kohdekohtaiseen paikantamiseen tai riskien arvioimiseen ei kuitenkaan ole tällä hetkellä yleisesti käytössä olevia ohjeita, joilla taattaisiin yhdenmukaiset ja luotettavat lähtötiedot päätöksenteon pohjaksi ja ilmastonmuutoksen huomioivaan riskien hallintaan. Mustaliuskeiden ympäristövaikutuksista erityyppisillä maankäytön kohteilla on myös vain vähän seurantatietoa. Vaikutuksia voidaan arvioida maaperän ja vesistöjen geokemiallisella tutkimuksella, mitä voidaan täydentää vesistösedimenttien geokemian analyyseillä, sillä ne heijastavat laajaa vaikutusaluetta ja mahdollistavat myös vaikutusten arvioinnin historiallisten tilanteiden valossa, mikäli pitkäaikaista tai jatkuvatoimista vedenlaadun seurantaa ei ole tehty.

Tässä hankkeessa keskitytään mustaliuskeiden esiintymisen kohdekohtaiseen tunnistamiseen ja niiden haitta-ainepitoisuuksien ja hapontuottokyvyn määrittämiseen kalliossa, maaperässä ja pintavesissä. Lisäksi arvioidaan mustaliuskeista peräisin olevien haitta-aineiden vesistövaikutuksia sekä kiintoaineen, ravinteiden ja metallien huuhtoutumista suometsistä ja niiden pidättymistä rakennettuihin vesiensuojelukosteikkoihin. Käytettäviä menetelmiä ovat kohteelliset geofysiikan maastomittaukset, pintageokemian ja vesistösedimenttien näytteenotto- ja analysointi sekä turvemaiden kenttä- ja laboratoriotutkimukset.

Hankkeen tuloksena luodaan kokonaisvaltainen riskinhallintamalli sekä kehitetään edullisia ja tarkoituksenmukaisia menetelmiä, jotka auttavat maankäytön suunnittelijoita ja toimijoita tunnistamaan mustaliuskeita ja niiden ympäristövaikutuksia sekä hallitsemaan mustaliuskeista aiheutuvia riskejä muuttuvassa ilmastossa. Tuloksia voidaan hyödyntää laajasti maankäytön suunnittelussa, maarakentamisessa tai maanmuokkauksessa, kansallisesti EU:n valmisteilla olevan maaperän seurantaa koskevan lain (Soil Monitoring Law) soveltamisessa sekä EU:n ennallistamisasetuksen toteutuksen suunnittelussa (EU 2024/1991). Hankkeen tulokset ja lopputuloksena syntyneet riskinhallintaohjeet vaikuttavat aktiivisesti päätöksentekoon, aluesuunnitteluun sekä mustaliuskealueiden maankäyttöön vähentäen haitallisia vaikutuksia ympäristöön, eliöstöön sekä alueilla asuviin ihmisiin. Osana tuloksia on riskinhallintaopas, joka huomioi myös ilmastonmuutoksen vaikutuksen havaittuihin ympäristö- ja terveysriskeihin ja antaa suosituksia maankäytöstä mahdollisesti syntyvien haitallisten vaikutuksien välttämiseksi pitkälläkin aikavälillä.