Taantuva hömötiainen joustaa – aikaistanut pesintää jo viikolla

Tutkijat selvittivät tuoreessa tutkimuksessa, onko tali- ja hömötiaisen pesinnän ajoituksen muutosten taustalla pysyvä evolutiivinen muutos vai ympäristön muutosten myötä tapahtunut ilmiasun ja käyttäytymisen joustavuus.

Eläimet voivat muuttaa käytöstään nopeasti: sama yksilö voi ajoittaa pesintänsä eri vuosina eri tavoin ke­vään ajoittumiseen mukautuen. Jotta kyse olisi lajin pysyvästä sopeutumisesta ja evoluutiosta, on ominaisuuden kuitenkin oltava jälkeläisille periytyvä eli geneettisesti koodattu.

Aiemman tiedon perusteella tutkijat odottivat hömötiaisten muutosten voivan olla evolutiivisia, sillä muninnan ajoituksessa esiintyy perinnöllistä vaihtelua ja siihen kohdistuu luonnonvalintaa. Evolutiivista muutosta ei kuitenkaan löydetty, vaan muninnan ajoituksen muutos selittyi yksilöiden ilmiasun joustavuudella: ympäristöolosuhteiden muutos mahdollistaa aikaisemman pesinnän. Keväiden keskilämpötilan nousu selittää talitiaisen pesinnän aikaistumisen kokonaan, mutta hömötiaisen osalta vain puolet muutoksesta. On yhä arvoitus, mistä ympäristötekijästä hömötiaisen odotettua voimakkaampi pesin­nän aikaistuminen johtuu.

”Tutkijoita kiinnostaa se, millä keinoilla luonnonpopulaatiot voivat sopeutua ihmisen aiheuttamiin nopeisiin ympäristönmuutoksiin”, selventää Emma Vatka, yksi uuden tutkimuksen tekijöistä.

Vaikutuksia koko ravintoketjuun – pesinnän ajoitus on tärkeää myös uusille reviireille ehtimisessä

Muninnan ajoitus vaikuttaa siihen, mihin aikaan emot ruokkivat poikasiaan – tali- ja hömötiaisille tärkeää ravintoa ovat muiden muassa puiden lehtiä syövät yöperhosten toukat. Toukkien ajoittuminen on muuttunut ilmaston lämmetessä, ja lintujen olisi pysyttävä muutoksessa mukana. Myös puiden toukista kärsimät vahingot lienevät pienempiä, jos linnut onnistuvat ajoittamaan pesänsä toukka-aikaan ja saalistavat niitä pois. Siksipä yhden lajin kyky tai kyvyttömyys muuttaa ajoitustaan voi vaikuttaa koko ekosysteemiin.

Hömötiaisen pesinnän ajoitukseen vaikuttaa myös kilpailu talvehtimispaikoista: aikaisista pesistä lähtevät poikaset pääsevät ensimmäisinä valmistautumaan tulevaan talveen ja valloittamaan elinikäisen reviirin. Sen löytymismahdollisuuteen vaikuttaa toinen ympäristön muutos, lue lisää: Metsähakkuut laskevat hömötiaisten pesimistiheyttä.

Hömötiainen luokitellaan nopean taantumisen vuoksi nykyään erittäin uhanalaiseksi.

Tutkimus yhdistää ”kumisaapasbiologiaa”, evoluutioekologista ajattelua ja matemaattista mallinnusta

Oululaiset tutkijat ovat vuosikymmenien ajan säntillisesti seuranneet yksilöllisesti merkittyjen lintujen pesintöjä vakiintunein menetelmin: keväällä kullekin pesälle havainnoidaan ensimmäinen munintapäivä, emojen identiteetit luetaan nilkkoihin asetetuista renkaista ja poikaset rengastetaan. Vuosikymmenten aineisto mahdollistaa lintujen sukupuiden rakentamisen.

Tutkijat hyödyntävät sukupuita matemaattisissa ”animal model” -mallinnuksissa, joilla voi erotella, mikä osa ominaisuuden vaihtelussa on perinnöllistä ja mikä ympäristön aiheuttamaa. Kullekin lintuyksilölle voidaan mallinnuksella määritellä niin kutsuttu jalostusarvo: numero, joka kertoo kuinka aikainen tai myöhäinen pesijä lintu on perimänsä perusteella. Jos yksilöiden jalostusarvoissa on tapahtunut ajallista muutosta, on tämä merkki evolutiivisesta muutoksesta.

Keväiden olosuhteet vaihtelevat pohjoisessa voimakkaasti ja vaativat joustavuutta. ”Vuodet eivät ole veljek­siä keskenään. Jatkotutkimuksella olisi mielenkiintoista selvittää, onko pohjoisessa joustavampia yksilöitä kuin vaikkapa Keski-Euroopassa ja onko joustokyvyllä haittapuolensa”, Vatka miettii.

Tuore tutkimus 'Dissecting Factors Behind Temporal Trends in the Timing of Breeding in Two Songbird Species—Evolutionary Change or Phenotypic Plasticity?' julkaistaan lokakuussa 2025 The American Naturalist -tiedelehdessä.

Lue lisää ekologian ja genetiikan tutkimuksesta Oulun yliopistossa.