Alkutuotannon toimitusketju- ja logistiikkahaasteita. Näkökulmia kehittämisen ja päätöksenteon tueksi

Maatalous on maailmanlaajuisen ruokaturvan kannalta välttämätöntä, mutta siihen kohdistuu yhä enemmän paineita tuottaa enemmän ruokaa samalla, kun sen on vastattava ilmastonmuutoksen ja kestävän kehityksen vaatimuksiin. Maatalouden kuljetusten ja logistiikan alkuvaiheet ovat erityisen tärkeitä, mutta niiden suunnittelu on usein reaktiivista ja altista viivästyksille, tehottomuudelle ja häiriöille.

Tässä väitöskirjassa tarkastellaan, miten maatalouslogistiikan suunnittelua ja ennakointia voidaan parantaa. Tutkimus keskittyy toimitusketjun alkuvaiheisiin, kuten maataloustuotteiden kuljettamiseen maatiloilta, sekä kuljetusten ja maatalouskoneiden tulevaan kysyntään.

Väitöskirja koostuu neljästä toisiinsa liittyvästä tutkimuksesta. Ensimmäisessä tutkimuksessa käytiin läpi 66 tieteellistä tutkimusta ja raporttia, jotta maatalouden toimitusketjujen alkuvaiheen keskeiset haasteet voitiin tunnistaa ja asettaa tärkeysjärjestykseen. Toisessa tutkimuksessa selvitettiin, miten nämä laajemmat haasteet voidaan muuttaa maatalouskonealan yrityksen käytännön painopisteiksi. Kolmannessa tutkimuksessa tarkasteltiin, voidaanko viljan tuotantoa ja varastoja koskevien tietojen avulla arvioida tulevaa maantiekuljetusten määrää. Neljännessä tutkimuksessa tutkittiin, miten maataloustraktoreiden kysyntää Suomessa voidaan ennustaa rekisteritietojen, tilastollisten menetelmien ja asiantuntijahaastattelujen avulla.

Tulokset osoittavat, että yleisimpiä haasteita ovat liian pitkät ja monimutkaiset toimitusketjut, suuri hävikin määrä, huonokuntoiset ja vaikeasti toimivat tieverkostot sekä ilmastoon ja sääoloihin liittyvät ongelmat. Tapaustutkimus osoitti myös, että yhteistyö viranomaisten, viljelijöiden ja muiden toimitusketjun toimijoiden kanssa on tärkeää näiden haasteiden ratkaisemisessa.

Tulokset viittaavat lisäksi siihen, että vuosittaisia maantiekuljetusten määriä ja maatalouskoneiden kysyntää voidaan arvioida ennakolta. Tätä tietoa voidaan hyödyntää kuljetuskapasiteettia, investointeja ja infrastruktuuria koskevassa päätöksenteossa. Kokonaisuutena väitöskirja osoittaa, että olemassa olevan tiedon järjestelmällisempi käyttö voi auttaa maatalousyrityksiä ja julkisia päätöksentekijöitä valmistautumaan paremmin tuleviin tarpeisiin ja häiriöihin.