Auringon ilmastovaikutusten yhteys yhteiskunnan energiankulutukseen ja -tuotantoon
Väitöstilaisuuden tiedot
Väitöstilaisuuden päivämäärä ja aika
Väitöstilaisuuden paikka
IT116-sali, Linnanmaan kampus
Väitöksen aihe
Auringon ilmastovaikutusten yhteys yhteiskunnan energiankulutukseen ja -tuotantoon
Väittelijä
Filosofian maisteri Veera Juntunen
Tiedekunta ja yksikkö
Oulun yliopiston tutkijakoulu, Luonnontieteellinen tiedekunta, Avaruusfysiikan ja tähtitieteen tutkimusyksikkö
Oppiaine
Fysiikka
Vastaväittäjä
Professori Radan Huth, Kaarlen yliopisto, Tsekin tasavalta
Kustos
Professori Timo Asikainen, Oulun yliopisto
Auringon ilmastovaikutusten yhteys yhteiskunnan energiankulutukseen ja -tuotantoon
Talviajan energiankulutus ja -tuotanto ovat merkittävästi riippuvaisia talven sääolosuhteista. Kylminä ja tuulettomina talvipäivinä sähkönkulutus on yleisesti suurta ja tuulienergian tuotanto puolestaan pientä, mikä nostattaa sähkön hintaa, jos muut energiantuotantotavat eivät pysty kasvanutta kulutusta paikkaamaan. Auringosta aurinkotuulen mukana Maan lähiavaruuteen kulkeutuva ja lopulta ilmakehään satava hiukkassäteily tutkitusti vaikuttaa talviajan säätilaan polaaripyörteen välityksellä. Tässä tutkimuksessa yhdistetään ensimmäistä kertaa nämä Auringon ilmastovaikutukset säätilariippuvaiseen sähkönkulutukseen ja -tuotantoon, ja osoitetaan, että hiukkassateella on merkittävä vaikutus energiasektorille talviaikana.
Auringon ollessa aktiivinen, esimerkiksi nopean aurinkotuulen ja suurten auringonpurkausten aikaan, korkeaenergisten elektronien sadanta eli energeettinen elektronipresipitaatio (EEP) ilmakehään kiihtyy. Ilmakehässä elektronisateen seurauksena syntyy otsonia tuhoavia vety– ja typpiyhdisteitä. Näiden yhdisteiden vaikutuksen seurauksena otsonikato viilentää noin 15-50 km korkeudella maanpinnasta sijaitsevaa stratosfääriä voimistaen siellä kiertävää voimakasta tuulisysteemiä, polaaripyörrettä. Polaaripyörteen voimistumisen seurauksena lämpimämpää ja kosteampaa ilmamassaa pääsee kulkeutumaan Pohjois-Eurooppaan aiheuttaen leutoa ja tuulista talvisäätä.
EEP:n vaikutus talvisäähän on voimakkainta, kun päiväntasaajan stratosfäärin tuulet (ns. QBO-tuulet) puhaltavat idästä, jolloin ilmakehässä lähes pystysuoraan etenevät planetaariset aallot pääsevät etenemään napa-alueelle. Planetaariset aallot saattavat ajoittain rikkoa polaaripyörteen kokonaan, jolloin napa-alueen stratosfääri yhtäkkisesti lämpenee niin kutsutuissa SSW-tapahtumissa (sudden stratospheric warming), jolloin kylmä ja tuuleton ilmamassa pääsee Pohjois-Eurooppaan lisäten merkittävästi sähköntarvetta ja -kulutusta jopa useamman viikon ajaksi.
Väitöstutkimuksessa osoitetaan, että lisääntynyt EEP on yhteydessä leudompaan, tuulisempaan ja pilvisempään talvisäähän Pohjois-Euroopassa QBO-tuulten ollessa itäisiä, mikä johtaa vähentyneeseen sähkönkulutukseen ja lisääntyneeseen tuulivoimatuotantoon. Etelä-Euroopassa on tällöin selkeämpää, mikä puolestaan lisää aurinkovoiman tuotantoa. Vastaavasti, vähentynyt EEP johtaa Pohjois-Euroopassa kylmään ja tuulettomaan talvisäähän, mikä lisää sähkönkulutusta ja samanaikaisesti vähentää tuulivoimatuotantoa, ja Etelä-Euroopassa pilvisempään säähän ja vähentyneeseen aurinkovoimatuotantoon. Tulokset voivat auttaa ennakoimaan talven sähkönkäytön kustannuksia, ja siten hyödyttää kaikkia sähkönkäyttäjiä.
Auringon ollessa aktiivinen, esimerkiksi nopean aurinkotuulen ja suurten auringonpurkausten aikaan, korkeaenergisten elektronien sadanta eli energeettinen elektronipresipitaatio (EEP) ilmakehään kiihtyy. Ilmakehässä elektronisateen seurauksena syntyy otsonia tuhoavia vety– ja typpiyhdisteitä. Näiden yhdisteiden vaikutuksen seurauksena otsonikato viilentää noin 15-50 km korkeudella maanpinnasta sijaitsevaa stratosfääriä voimistaen siellä kiertävää voimakasta tuulisysteemiä, polaaripyörrettä. Polaaripyörteen voimistumisen seurauksena lämpimämpää ja kosteampaa ilmamassaa pääsee kulkeutumaan Pohjois-Eurooppaan aiheuttaen leutoa ja tuulista talvisäätä.
EEP:n vaikutus talvisäähän on voimakkainta, kun päiväntasaajan stratosfäärin tuulet (ns. QBO-tuulet) puhaltavat idästä, jolloin ilmakehässä lähes pystysuoraan etenevät planetaariset aallot pääsevät etenemään napa-alueelle. Planetaariset aallot saattavat ajoittain rikkoa polaaripyörteen kokonaan, jolloin napa-alueen stratosfääri yhtäkkisesti lämpenee niin kutsutuissa SSW-tapahtumissa (sudden stratospheric warming), jolloin kylmä ja tuuleton ilmamassa pääsee Pohjois-Eurooppaan lisäten merkittävästi sähköntarvetta ja -kulutusta jopa useamman viikon ajaksi.
Väitöstutkimuksessa osoitetaan, että lisääntynyt EEP on yhteydessä leudompaan, tuulisempaan ja pilvisempään talvisäähän Pohjois-Euroopassa QBO-tuulten ollessa itäisiä, mikä johtaa vähentyneeseen sähkönkulutukseen ja lisääntyneeseen tuulivoimatuotantoon. Etelä-Euroopassa on tällöin selkeämpää, mikä puolestaan lisää aurinkovoiman tuotantoa. Vastaavasti, vähentynyt EEP johtaa Pohjois-Euroopassa kylmään ja tuulettomaan talvisäähän, mikä lisää sähkönkulutusta ja samanaikaisesti vähentää tuulivoimatuotantoa, ja Etelä-Euroopassa pilvisempään säähän ja vähentyneeseen aurinkovoimatuotantoon. Tulokset voivat auttaa ennakoimaan talven sähkönkäytön kustannuksia, ja siten hyödyttää kaikkia sähkönkäyttäjiä.
Luotu 18.11.2026 | Muokattu 20.11.2026