Kirkassoluinen munuaissolukarsinooma: kaveoliini-1:n isoformispesifiset roolit ja uusien fotodynaamisten hoitomenetelmien kehittäminen

Kirkassoluinen munuaissolukarsinooma (ccRCC) on yleisin munuaissyövän tyyppi. Tässä väitöskirjassa tutkittiin kaveoliini-1:n roolia. Kaveoliini-1 on solukalvon rakenteeseen ja solujen signalointiin osallistuva proteiini. Tutkimuksessa selvitettiin, onko sen eri muodoilla erilaisia vaikutuksia munuaissyöpäsoluihin.

Tutkimuksessa käytettiin munuaissyöpäsolumalleja, joissa kaveoliini-1-geeni oli häiritty ja tämän jälkeen proteiinin yksittäiset muodot palautettiin soluihin. Tulokset osoittivat, että kaveoliini-1:n vaikutukset riippuivat sekä kaveoliini-1-proteiinin tietystä muodosta että ccRCC-solukontekstista. Eri muodot liittyivät muutoksiin solujen liikkumisessa, solunulkoisten vesikkelien vapautumisessa sekä solujen adheesioon ja signalointiin liittyvissä proteiineissa. Sen sijaan solujen kokonaiskasvu oli suurelta osin samankaltaista tutkittujen solulinjojen välillä. Tulokset viittaavat siihen, että kaveoliini-1:n eri muodot eivät ole toiminnallisesti samanlaisia ja että ne voivat vaikuttaa eri tavoin munuaissyövän biologiaan.

Väitöskirjan toisessa osassa tutkittiin valoon perustuvaa hoitomenetelmää, jossa käytettiin selluloosananokiteillä tuettuja kultananoklustereita. Osa näistä nanomateriaaleista lisäsi oksidatiivista aktiivisuutta ja vähensi syöpäsolujen kasvua 405 nm:n valolle altistamisen jälkeen. Fotodynaamista aktiivisuutta havaittiin myös kananalkion kalvomallissa. Nämä kokeet osoittavat konseptin toimivuuden ja viittaavat siihen, että valolla aktivoitavia nanomateriaaleja voitaisiin kehittää edelleen mahdolliseksi syövän hoitomenetelmäksi.