Kohti hyvinvointia — tutkimus työikäisten omaishoitajien kokemuksista ryhmämuotoisessa työnohjausprosessissa
Väitöstilaisuuden tiedot
Väitöstilaisuuden päivämäärä ja aika
Väitöstilaisuuden paikka
TA105, Linnanmaan kampus
Väitöksen aihe
Kohti hyvinvointia — tutkimus työikäisten omaishoitajien kokemuksista ryhmämuotoisessa työnohjausprosessissa
Väittelijä
Kasvatustieteiden maisteri (ammatti- ja aikuiskasvatus) Marja Keväjärvi
Tiedekunta ja yksikkö
Oulun yliopiston tutkijakoulu, Teknillinen tiedekunta, Tuotantotalous
Oppiaine
Tuotantotalous
Vastaväittäjä
Dosentti Jaakko Helander, Hämeen ammattikorkeakoulu
Kustos
Dosentti Arto Reiman, Oulun yliopisto
Omaishoitotyö on vaativaa ja yhteiskunnallisesti arvokasta työtä, jota voidaan tukea työnohjauksella
Omaisten ja läheisten tekemä hoivatyö on merkittävä resurssi virallisen hoivajärjestelmän rinnalla. Tämä tuotantotalouden väitöskirjatutkimus osoittaa, että työikäisten omaishoitajien tekemä työ on inhimillisesti kestävää työtä, jota työnohjaus osaltaan tukee.
Tutkimus nostaa esiin omaishoitajina toimivien erityistä tukea tarvitsevien lasten äitien usein näkymättömiksi jäävät kokemukset. Siinä analysoidaan merkityksiä, joita äidit liittävät omaishoitotyöhön, koettuun (työ)hyvinvointiinsa sekä saamaansa ohjaukselliseen tukeen. Tulokset osoittavat, että omaishoitotyö ei ole vain yksityinen vastuu, vaan vaativaa ja yhteiskunnallisesti arvokasta työtä, joka tuottaa hoidettavalle terveyttä ja hyvinvointia, arjen jatkuvuutta ja elämänlaatua omaishoitajan ansiotyön ja muun elämän rajapinnoilla.
Työnohjausprosessin jälkeen kerätty haastatteluaineisto toi näkyväksi sellaisia kokemuksia omaishoidosta työnä, joille ei aiemmin ollut löytynyt sanoja. Työnohjaus toimi tukikehyksenä, joka teki näkyväksi omaishoitajien hyvinvoinnin haavoittuvuuden – erityisesti oman tilan löytämisen, elämän eri osa-alueiden tasapainon sekä omien rajojen tunnistamisen. Samalla työnohjaus toimi liikkeelle panevana voimana, joka jäsensi omaishoitotilannetta ja auttoi tunnistamaan tarvittavia muutoksia.
Tutkimus haastaa tarkastelemaan työn arvoa sen taloudellista merkitystä laajemmin. Se korostaa tarvetta pohtia nykyistä monipuolisemmin, millaista työtä yhteiskunnassa tunnistetaan, tuetaan ja arvostetaan – ja millaisin ehdoin vaativaa työtä voidaan tehdä inhimillisesti kestävällä tavalla.
Tutkimus nostaa esiin omaishoitajina toimivien erityistä tukea tarvitsevien lasten äitien usein näkymättömiksi jäävät kokemukset. Siinä analysoidaan merkityksiä, joita äidit liittävät omaishoitotyöhön, koettuun (työ)hyvinvointiinsa sekä saamaansa ohjaukselliseen tukeen. Tulokset osoittavat, että omaishoitotyö ei ole vain yksityinen vastuu, vaan vaativaa ja yhteiskunnallisesti arvokasta työtä, joka tuottaa hoidettavalle terveyttä ja hyvinvointia, arjen jatkuvuutta ja elämänlaatua omaishoitajan ansiotyön ja muun elämän rajapinnoilla.
Työnohjausprosessin jälkeen kerätty haastatteluaineisto toi näkyväksi sellaisia kokemuksia omaishoidosta työnä, joille ei aiemmin ollut löytynyt sanoja. Työnohjaus toimi tukikehyksenä, joka teki näkyväksi omaishoitajien hyvinvoinnin haavoittuvuuden – erityisesti oman tilan löytämisen, elämän eri osa-alueiden tasapainon sekä omien rajojen tunnistamisen. Samalla työnohjaus toimi liikkeelle panevana voimana, joka jäsensi omaishoitotilannetta ja auttoi tunnistamaan tarvittavia muutoksia.
Tutkimus haastaa tarkastelemaan työn arvoa sen taloudellista merkitystä laajemmin. Se korostaa tarvetta pohtia nykyistä monipuolisemmin, millaista työtä yhteiskunnassa tunnistetaan, tuetaan ja arvostetaan – ja millaisin ehdoin vaativaa työtä voidaan tehdä inhimillisesti kestävällä tavalla.
Luotu 11.11.2026 | Muokattu 11.11.2026