Matkailu, resilienssi ja sukupuolisuhteet: Matkailun rooli Iranin yhteiskunnallisessa ja poliittisessa muutoksessa

Matkailu nähdään usein ennen kaikkea taloudellisena toimintana, mutta joissakin paikoissa se voi hiljaisesti muuttaa yhteiskuntaa. Tämä väitöskirja osoittaa, kuinka matkailu on avannut uusia taloudellisia ja sosiaalisia mahdollisuuksia Iranin Qeshmin ja Hormuzin saarilla, joissa arkea muovaavat vahvasti uskonnolliset ja poliittiset säännöt. Kolmen kuukauden etnografisen kenttätyön avulla tutkimus tarkastelee, miten vuorovaikutus matkailijoiden ja paikallisten välillä voi muuttaa normeja, jotka liittyvät sukupuoleen, julkiseen tilaan ja yhteisöelämään.

Tutkimuksen keskeinen tulos on, että matkailu luo pieniä mutta merkityksellisiä tiloja, joissa ihmiset voivat toimia toisin kuin ennen. Erityisesti naiset ja nuoret saavat uutta näkyvyyttä ja tulonlähteitä. Majatalojen pyörittäminen, käsitöiden myynti ja matkailuopastus vahvistavat heidän itsenäisyyttään ja auttavat haastamaan perinteisiä odotuksia ilman avointa ristiriitaa. Nämä arkiset käytännöt muuttavat paikallisia valtasuhteita vähitellen ja antavat yhteisöille mahdollisuuden arvioida uudelleen vakiintuneita sääntöjä ja toimintatapoja.

Tutkimus osoittaa myös, että yhteisöjen resilienssi ei ole pelkästään sopeutumista muutokseen, vaan matkailun hyödyntämistä sosiaalisten roolien ja kulttuuristen ilmaisujen muokkaamiseen. Paikalliset muovaavat perinteitä aktiivisesti yhdessä matkailijoiden kanssa ja luovat uusia kulttuurisen identiteetin ja autenttisuuden muotoja, jotka heijastavat heidän omia valintojaan.

Kaiken kaikkiaan väitöskirja osoittaa, että matkailu voi toimia asteittaisen sosiaalisen ja poliittisen muutoksen katalyyttinä myös rajoittavissa olosuhteissa. Se tuo esiin, miten paikalliset ihmiset, erityisesti naiset, käyttävät matkailua vahvistaakseen toimijuuttaan ja edistääkseen osallistavampia ja kestävämpiä tulevaisuuksia.