Pitkäaikaiset hoitotulokset ja epidemiologia tietyissä lasten polvivammoissa.

Oulun yliopistossa tehdyssä väitöstutkimuksessa havaitsimme, että lasten ja nuorten polvivammojen hoidossa saavutetaan hyviä pitkäaikaistuloksia, mutta leikkausmenetelmien välillä on merkittäviä eroja: mediaalisen patellofemoraaliligamentin (MPFL) rekonstruktio vähentää nivelrikon riskiä ja uusintaleikkausten tarvetta verrattuna Insallin leikkaukseen.

Polvi on yksi yleisimmin vammautuvista nivelistä lapsilla ja nuorilla: noin 40 % kaikista urheiluvammoista on polvivammoja. Avoimet kasvulinjat ja vielä kehittymässä oleva luusto tuovat omat haasteensa lasten polvivammoja hoidettaessa. Hoidossa on huomioitava kasvuhäiriöiden riski sekä toimenpiteiden mahdolliset pitkäaikaisseuraukset, mitkä voivat vaikuttaa kasvuun ja polvinivelen toiminnalliseen lopputulokseen.

Väitöstutkimuksessa tarkasteltiin kolmea keskeistä teemaa. Ensimmäisessä osatyössä verrattiin kahta säären eturistisiteen avulsiomurtuman hoitomenetelmää: avointa lankakiinnitystä ja tähystysavusteista ruuvikiinnitystä. Molemmat menetelmät tuottivat hyvät pitkäaikaistulokset, mutta lankakiinnityksellä hoidetut potilaat palasivat urheilun pariin useammin ja nopeammin.

Toisessa osatyössä arvioitiin kasvuiässä tehtyjen polvilumpion epävakauden leikkausten tuloksia. MPFL-rekonstruktio osoittautui selvästi paremmaksi kuin Insallin menetelmä: se vähensi nivelrikon kehittymistä ja uusintaleikkausten tarvetta sekä mahdollisti useammin paluun urheiluun. pariin.

Kolmannessa osatyössä tutkimuksessa selvitettiin trampoliinitapaturmiin liittyvien säären yläosan murtumien ilmaantuvuutta ja riskitekijöitä. Tulokset osoittivat, että näiden murtumien vuotuinen ilmaantuvuus kaksinkertaistui 12 vuoden seuranta-aikana.