Raudan kulkeutuminen ja siihen vaikuttavat prosessit erityyppisillä boreaalisilla valuma-alueilla
Väitöstilaisuuden tiedot
Väitöstilaisuuden päivämäärä ja aika
Väitöstilaisuuden paikka
OP-Pohjola auditorio (L6), Linnanmaan kampus
Väitöksen aihe
Raudan kulkeutuminen ja siihen vaikuttavat prosessit erityyppisillä boreaalisilla valuma-alueilla
Väittelijä
Diplomi-insinööri Markus Saari
Tiedekunta ja yksikkö
Oulun yliopiston tutkijakoulu, Teknillinen tiedekunta, Vesi- ympäristö- ja energiatekniikka
Oppiaine
Ympäristötekniikka
Vastaväittäjä
Dosentti Sakari Sarkkola, Luonnonvarakeskus
Kustos
Professori Hannu Marttila, Oulun yliopisto
Raudan kulkeutuminen vesistöihin vaihtelee alueittain
Vesistöjen korkeat rautapitoisuudet voivat tehdä vedestä ruskeaa tai sameaa ja heikentää vesieliöiden elinympäristöjä. Oulun yliopistossa tarkastettavan Markus Saaren väitöstutkimuksen mukaan raudan kulkeutuminen vesistöihin riippuu erityisesti alueen maaperästä, maankäytöstä ja siitä, miten vesi liikkuu ympäristössä.
Rauta on yleinen alkuaine maaperässä ja kallioperässä. Veden luonnollinen kierto kuljettaa rautaa maaperästä pohja- ja pintavesiin. Rauta voi kulkeutua veteen liuenneena tai irronneen maa-aineksen mukana. Ihmisen toiminta, kuten maatalous ja metsien ojitus, voivat muuttaa veden liikkumista ja maa-aineksen huuhtoutumista sekä siten lisätä vesistöihin päätyvän raudan määrää.
Väitöstutkimuksessa selvitettiin raudan kulkeutumista kahdella erilaisella alueella Suomessa. Etelä-Suomessa sijaitsevan Mustijoen ympäristössä on runsaasti savipitoisia peltoja, kun taas Oulun seudulla virtaavan Kalimenjoen alueella on paljon ojitettuja metsiä ja turvemaita. Tutkimuksessa hyödynnettiin vedenlaadun mittauksia, mallinnusta ja veden sekä raudan alkuperän ja käyttäytymisen selvittämiseen soveltuvia tutkimusmenetelmiä.
Mustijoella rauta kulkeutui jokeen pääasiassa eroosion irrottaman maa-aineksen mukana. Mallinnuksen mukaan erityisesti jyrkät pellot olivat pinta-alaansa nähden merkittäviä kuormituksen lähteitä. Ilmastonmuutosta kuvaavien mallien perusteella raudan kulkeutuminen voi tulevaisuudessa painottua nykyistä enemmän syksyyn ja talveen kevättulvien sijaan.
Kalimenjoella tilanne oli erilainen. Joen rautapitoisuudet olivat pienimmillään kevään lumien sulamisen aikaan ja suurimmillaan loppukesällä ja syksyllä. Tulokset viittaavat siihen, että ojituksen muuttama veden liikkuminen maaperässä sekä alueen rautapitoiset maa- ja kallioperän kerrokset vaikuttavat joen rautapitoisuuksiin.
Tutkimus osoittaa, että vesistöjen rautakuormituksen vähentämisessä tarvitaan erilaisia ratkaisuja eri alueilla. Maatalousalueilla tärkeää on ehkäistä maa-aineksen huuhtoutumista pelloilta, kun taas ojitetuilla turvemailla on kiinnitettävä huomiota ojituksen vaikutuksiin ja siihen, miten rautapitoiset maakerrokset ovat yhteydessä vesistöihin. Kuormitusta voidaan ehkäistä tehokkaammin, kun tunnetaan sen syntytavat ja tunnistetaan alueet, joilta rautaa kulkeutuu vesistöihin.
Rauta on yleinen alkuaine maaperässä ja kallioperässä. Veden luonnollinen kierto kuljettaa rautaa maaperästä pohja- ja pintavesiin. Rauta voi kulkeutua veteen liuenneena tai irronneen maa-aineksen mukana. Ihmisen toiminta, kuten maatalous ja metsien ojitus, voivat muuttaa veden liikkumista ja maa-aineksen huuhtoutumista sekä siten lisätä vesistöihin päätyvän raudan määrää.
Väitöstutkimuksessa selvitettiin raudan kulkeutumista kahdella erilaisella alueella Suomessa. Etelä-Suomessa sijaitsevan Mustijoen ympäristössä on runsaasti savipitoisia peltoja, kun taas Oulun seudulla virtaavan Kalimenjoen alueella on paljon ojitettuja metsiä ja turvemaita. Tutkimuksessa hyödynnettiin vedenlaadun mittauksia, mallinnusta ja veden sekä raudan alkuperän ja käyttäytymisen selvittämiseen soveltuvia tutkimusmenetelmiä.
Mustijoella rauta kulkeutui jokeen pääasiassa eroosion irrottaman maa-aineksen mukana. Mallinnuksen mukaan erityisesti jyrkät pellot olivat pinta-alaansa nähden merkittäviä kuormituksen lähteitä. Ilmastonmuutosta kuvaavien mallien perusteella raudan kulkeutuminen voi tulevaisuudessa painottua nykyistä enemmän syksyyn ja talveen kevättulvien sijaan.
Kalimenjoella tilanne oli erilainen. Joen rautapitoisuudet olivat pienimmillään kevään lumien sulamisen aikaan ja suurimmillaan loppukesällä ja syksyllä. Tulokset viittaavat siihen, että ojituksen muuttama veden liikkuminen maaperässä sekä alueen rautapitoiset maa- ja kallioperän kerrokset vaikuttavat joen rautapitoisuuksiin.
Tutkimus osoittaa, että vesistöjen rautakuormituksen vähentämisessä tarvitaan erilaisia ratkaisuja eri alueilla. Maatalousalueilla tärkeää on ehkäistä maa-aineksen huuhtoutumista pelloilta, kun taas ojitetuilla turvemailla on kiinnitettävä huomiota ojituksen vaikutuksiin ja siihen, miten rautapitoiset maakerrokset ovat yhteydessä vesistöihin. Kuormitusta voidaan ehkäistä tehokkaammin, kun tunnetaan sen syntytavat ja tunnistetaan alueet, joilta rautaa kulkeutuu vesistöihin.
Luotu 16.11.2026 | Muokattu 16.11.2026