Väitöstilaisuus Oulun yliopistossa

Väittelijä

Terveystieteiden maisteri Maisa Niemelä

Tiedekunta ja yksikkö

Oulun yliopiston tutkijakoulu, Lääketieteellinen tiedekunta, Lääketieteellisen kuvantamisen, fysiikan ja tekniikan tutkimusyksikkö

Oppiaine

Lääketieteellinen fysiikka ja tekniikka

Väitöstilaisuus

21.11.2019 12:00

Väitöstilaisuuden paikka

Oulun yliopisto, auditorio F101, Aapistie 7

Aihe

Fyysisen aktiivisuuden ja paikallaanolon ajallisen jakautumisen yhteys terveyteen keski-iässä. Pohjois-Suomen vuoden 1966 syntymäkohorttitutkimus

Vastaväittäjä

Professori Malcolm Granat, Salfordin yliopisto

Kustos

Professori Timo Jämsä, Oulun yliopisto

Liikkumisen ja paikallaanolon päivittäinen rytmittyminen ovat yhteydessä keski-ikäisen sydänterveyteen

Oulun yliopistossa tarkastettava terveystieteiden maisteri Maisa Niemelän väitöstutkimus osoittaa, että yksilöllisillä, liikkumisen ja paikallaanolon päivittäistä rytmittymistä kuvaavilla aktiivisuusprofiileilla voidaan tunnistaa sydänsairauksien kannalta riskissä olevat henkilöt. Mitä enemmän vuorokauteen sisältyi liikkumista, sitä pienempi oli sydän- ja verisuonitautiriski. Pitkäkestoiset paikallaanolojaksot olivat yhteydessä sydämen autonomista säätelyä kuvaavaan sykevaihteluun.

Väitöskirjatutkimuksessa selvitettiin kokonaisaktiivisuuden ja paikallaanolon yhteyttä sydän- ja verisuonitautien riskiin hyödyntäen tutkimuksessa koneoppimismenetelmällä tunnistettuja liikkumisprofiileja. Tutkimuksen aineistona olivat ne Pohjois-Suomessa vuonna 1966 syntyneet yli 4500 henkilöä, jotka osallistuivat 46-vuotiaana vuosina 2012–2014 seurantatutkimukseen. He vastasivat tuolloin laajoihin kyselyihin, osallistuivat terveysmittauksiin ja kantoivat aktiivisuusmittaria ranteessaan kahden viikon ajan.

Tulosten perusteella tunnistetut neljä aktiivisuusprofiilia olivat yhteydessä sydän- ja verisuonitautien riskiin niin, että aktiivisemmilla profiileilla oli pienempi sairastumisriski. Toinen keskeinen tutkimustulos oli pitkien paikallaanolojaksojen yhteys sydämen autonomista säätelyä kuvaavaan sykevälivaihteluun. Pitkät, vähintään 30-60 minuutin yhtäjaksoiset paikallaanolojaksot olivat positiivisesti yhteydessä sykevaihteluun, kun taas kokonaispaikallaanoloajalla ei ollut vaikutusta. Viikoittainen itseraportoitu vapaa-ajan liikunta ja aktiivisuusmittarilla mitattu vähintään kohtuukuormitteinen aktiivisuus olivat vahvasti positiivisesti yhteydessä koettuun terveyteen.

Fyysisen aktiivisuuden terveyshyödyt ovat laajat. Viime aikoina on tunnistettu myös liiallisen paikallaanolon eli istuen tai makuulla vietetyn ajan haitallisuus terveydelle. Toistaiseksi tiedetään vähän fyysisen aktiivisuuden ja paikallaanolon ajallisen jakautumisen merkityksestä terveydelle. Tämän tutkimuksen tulosten perusteella voidaan yksilöllisten liikkumisprofiilien avulla tunnistaa erityisesti sydänterveyden kannalta riskissä olevia henkilöitä. Tietoa voidaan hyödyntää, kun suunnitellaan yksilöön ja väestöön kohdentuvia toimenpiteitä liikkumisen ja terveyden edistämiseen.

 

Väitöskirja

Viimeksi päivitetty: 13.11.2019