Väitöstilaisuus Oulun yliopistossa

Väittelijä

Lääketieteen lisensiaatti Henri Terho

Tiedekunta ja yksikkö

Oulun yliopiston tutkijakoulu, Lääketieteellinen tiedekunta, MRC Oulu, Sisätautien tutkimusyksikkö

Oppiaine

Kliininen lääketiede

Väitöstilaisuus

15.11.2019 12:00

Väitöstilaisuuden paikka

Oulun yliopistollinen sairaala, luentosali 3

Aihe

Electrocardiographic Risk Markers for Cardiac Events in Middle-Aged Population

Vastaväittäjä

Professori Pekka Raatikainen, HUS Sydänasema, Meilahti

Kustos

Professori emeritus Heikki Huikuri, Oulun yliopistollinen sairaala, sisätaudit

Sydänsähkökäyrässä havaitut poikkeavuudet ovat yhteydessä lisääntyneisiin sydänperäisiin kuolemiin keski-ikäisessä väestössä

Väitöskirjan tarkoitus oli tutkia 12-kytkentäisessä sydänsähkökäyrässä (EKG) havaittujen poikkeavuuksien yhteyttä sydänperäisiin tapahtumiin keski-ikäisessä väestössä. Tutkimuksessa käytetty aineisto koostui lähes 11 000 EKG:sta ja aineisto kerättiin 1960-1970 luvulla. Seuranta-aika oli 30±11 vuotta.

Sydänsähkökäyrän QRS-kompleksi kuvaa sydämen kammioiden sähköistä toimintaa ja supistumista. Väitöstutkimuksen ensimmäisessä osassa tutkittiin QRS-kompleksin fragmentaatiota (fQRS), jonka yleisesti ajatellaan olevan merkki sydänlihaksen vauriosta. Tutkimuksen tulosten perusteella EKG:ssa havaittu fQRS lisäsi rytmihäiriöperäisen ja sydänlihaksen hapenpuutteesta johtuvan kuoleman riskiä. Kohonnut riski havaittiin ainoastaan niillä henkilöillä, joilla oli tiedossa olevan sydänsairaus ja fQRS havaittiin sydämen vasemman kammion toimintaa kuvaavissa kytkennöissä (lateraaliset kytkennät).

Toisessa ja kolmannessa osajulkaisuissa tutkittiin useiden EKG-poikkeavuuksien ennustearvoa sydänperäiseen kuolleisuuteen henkilöillä, joilla ei ollut tiedossa olevaa sydänsairautta. Toisen osajulkaisun tulosten perusteella riski sydämen hapenpuutteesta johtuvaan kuolemaan 10- ja 30 vuoden seurannassa oli koholla henkilöillä, joilla todettiin EKG-poikkeavuuksia. Sydämen hapenpuutteesta johtuviin sairaalahoitojaksoihin EKG-muutoksilla ei näyttänyt olevan vaikutusta. Kolmannen osajulkaisun tulosten mukaan sydänperäisen äkkikuoleman riski oli jopa kolminkertainen henkilöillä, joilla todettiin ≥2 EKG-poikkeavuutta verrattuna henkilöihin, joilla näitä muutoksia ei ollut.

Sydän- ja verisuonisairaudet ovat edelleen yksi yleisimpiä kuolinsyitä, vaikka sydänsairauksien ehkäisy ja hoito on parantunut merkittävästi viimeisten vuosikymmenten aikana. Sydänperäisen äkkikuoleman ennustaminen on osoittautunut vaikeaksi. Tutkimuksen päälöydöksenä voidaan todeta, että sydänsähkökäyrä antaa tärkeää informaatiota sydämen sähköisestä toiminnasta ja on täten tärkeä osa kliinistä kokonaisarviota. Tulevaisuudessa tutkimusten avulla tulisi pyrkiä selvittämään eri EKG-poikkeavuuksien painoarvoa riskiarviossa ja lisäksi kumulatiivinen riski tulisi huomioida arviota tehdessä.

Väitöskirja

Viimeksi päivitetty: 8.11.2019