Antioksidatiivisten entsyymien Prx6 ja Trx ja niiden säätelijöiden Nrf1 ja Nrf2 kliininen vaikutus diffuusissa suurten B-solujen lymfoomassa

Happiradikaalit ja antioksidatiiviset entsyymit liittyvät monissa syövissä aggressiiviseen taudinkuvaan ja huonoon ennusteeseen. Tässä projektissa tutkittiin oksidatiivisen stressin markkeria 8-OHdG, antioksidatiivisia entsyymejä Prx6 ja Trx-1 sekä näiden säätelijöitä Nrf1, Nrf2, Keap-1 ja Bach1 diffuusissa suurten B-solujen lymfoomassa (DLBCL), joka on yleisin imusolmukesyöpä.

DLBCL on aggressiivinen syöpä, jonka ennuste on parantunut huomattavasti rituksimabin tultua käyttöön 90-luvun lopulla. 30 – 40 % potilaista menehtyy kuitenkin tautiinsa eikä näitä potilaita kyetä tunnistamaan intensiivihoitoja varten. Kliinisesti taudinkuvan mukaan riskiä arvioidaan IPI-luokituksella, joka korreloi hyvin elinaikaan. Syöpien on kuitenkin huomattu eroavan aineenvaihdunnaltaan ja hapenkäytöltään, mikä heijastuu myös parempaan happiradikaalien puolustuskykyyn. Nämä taudit tarvitsisivat todennäköisesti erilaisia hoitoja.

Tutkimuksen keskeisin löydös oli, että antioksidanttivasteeseen liittyvät transkriptiotekijät kykenevät erottelemaan huonon ennusteen potilaita korkeamman IPI-luokan potilasryhmässä. Antioksidanttientsyymit ennustavat puolestaan riskiä hoitoon liittyville neutropeenisille infektioille, hoitovastetta ja potilaiden kokonaiselinaikaa.

Projektissa oli mukana yli kaksisataa potilasta, joilta tutkittiin immunohistokemiallisesti syöpäkudos- ja verinäytteitä. Tuloksia tarkasteltiin myös soluviljelymallissa. Mukana oli potilaita Oulun yliopistollisesta sairaalasta, Kuopion yliopistollisesta sairaalasta, Pohjois-Karjalan keskussairaalasta ja muista Pohjois-Suomen keskussairaaloista.

Tulosten perusteella antioksidatiivisia entsyymejä ja transkriptiotekijöitä voidaan potentiaalisesti käyttää potilaan ennusteen arvioimiseen, valkosolukasvutekijöiden annosteluun ja hoitolinjan valintaan. Tuloksia on kuitenkin syytä arvioida vielä prospektiivisesti isommilla aineistoilla.