Väitöstilaisuus Oulun yliopistossa

Väittelijä

Lääketieteen lisensiaatti Mari Pohjola

Tiedekunta ja yksikkö

Oulun yliopiston tutkijakoulu, Lääketieteellinen tiedekunta, Kirurgian, anestesiologian ja tehohoidon tutkimusyksikkö

Oppiaine

Anetesiologia ja tehohoito

Väitöstilaisuus

2.10.2020 12:00

Väitöstilaisuuden paikka

Oulun yliopistollisen sairaalan luentosali 3

Aihe

Lihavuuden ja sytoreduktiivisen kirurgian vaikutus veren hyytymiseen.

Vastaväittäjä

Dosentti Raili Suojaranta, Helsingin yliopisto

Kustos

Professori Tero Ala-Kokko, Oulun yliopisto

Lihavuuden ja laajan vatsaontelon syöpäkirurgian vaikutus veren hyytymiseen

Veren hyytymistä mittaavaa tromboelastografialaitetta (TEG) voidaan käyttää laskimotukos- ja keuhkoveritulppariskin arviointiin leikkauspotilailla.

Laskimotukokset ja keuhkoveritulppa ovat leikkauspotilailla harvinaisia, mutta ikäviä komplikaatioita, jotka pitkittävät toipumista, lisäävät leikkaushoidon kustannuksia ja joissain tapauksissa johtavat kuolemaan onnistuneen leikkauksen jälkeen. Huomattava lihavuus on laskimotukoksen ja keuhkoveritulpan riskitekijä, samoin aktiivinen syöpäsairaus ja laaja syöpäleikkaus. Leikkauksen yhteydessä laskimotukoksia voidaan ehkäistä tukisukilla, laskimopumpuilla ja veren hyytymistä estävällä lääkityksellä. Aina nämä eivät kuitenkaan riitä. Veren hyytymistä estävään lääkitykseen leikkauksen jälkeen liittyy myös verenvuodon riski. Laskimotukoksen riskiä voidaan arvioida erilaisilla riskipisteytysmenetelmillä ja verikokeilla, mutta näiden tarkkuus tukoksen ennustamisessa on vaatimaton.

TEG:lla voidaan havaita taipumus liialliseen veren hyytymiseen, joka on osaltaan laskimotukosten ja keuhkoveritulppien taustalla. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, vaikuttaako lihavuusleikkaus ja sen jälkeinen laihtuminen potilaiden tukosriskiin sekä tutkia, kuinka laaja syöpäkirurgia ja tähän yhdistetty vatsaontelon solunsalpaajahuuhtelu vaikuttaa veren hyytymiseen leikkauksen aikana ja jälkeen. Tutkimuksessa käytettiin sekä TEG:aa että vertailun vuoksi ja tuloksia tukemaan myös perinteisiä veren hyytymiskokeita.

Lihavuusleikkaukseen tulevilla potilailla todettiin liiallinen veren hyytymistaipumus. Puolen vuoden kuluttua leikkauksesta potilaat olivat laihtuneet lähes 20 kg ja lihavuuteen liittyvä tulehdustila oli helpottanut, kuitenkin veren liiallinen hyytymistaipumus oli edelleen todettavissa sekä TEG:lla että perinteisillä veren hyytymiskokeilla. Tulosten mukaan lihavuusleikkauksen läpikäyneet potilaat ovat edelleen kohonneessa riskissä laskimotukosten ja keuhkoveritulppien suhteen 6 kk leikkauksen jälkeen.

Myös laajaan vatsaontelon syöpäleikkaukseen tulevilla potilailla todettiin liiallinen hyytymistaipumus. Kotiinlähtövaiheessa noin kahden viikon kohdalla tämä oli maksimissaan mitattuna sekä TEG:lla että perinteisillä veren hyytymiskokeilla, 3 kk kontrollissa hyytymistaipumus oli normaalistunut suurimmalla osalla potilaista, joskin osalla tämä oli edelleen havaittavissa. Yksi potilas sai keuhkoveritulpan seurantajakson aikana. Tutkimustulosten perustella veren hyytymistä ehkäisevää lääkitystä on syytä jatkaa useita viikkoja leikkauksen jälkeen. TEG:lla voidaan myös havaita erityisen suuressa riskissä olevat potilaat, joilla hyytymistä ehkäisevän lääkityksen annoksen lisäämistä on syytä harkita.

Johtopäätöksenä voidaan todeta, että TEG:lla voidaan todeta veren liiallinen hyytymistaipumus ja suunnata veren hyytymistä ehkäisevää lääkitystä riskipotilaisiin. Huolimatta TEG-löydöksistä vain yksi potilaista sai keuhkoveritulpan, näin ollen myös sen kyky ennustaa tukoksia on rajallinen.

Väitöskirja

Viimeksi päivitetty: 14.9.2020