Lapsuuden murtumariskiin assosioituvat geneettiset ja raskaudenaikaiset tekijät

Äidin raskaudenaikainen tupakointi ja alkoholinkäyttö ovat yhteydessä syntyvän lapsen murtumariskin lisääntymiseen. Tupakointi näyttää kaksinkertaistavan murtumariskin. Sen vaikutus perustunee nikotiinin sekä muiden tupakan sisältämien ainesosien vaikutukseen kehittyvän sikiön kudoksiin. Vähäinenkin alkoholinkäyttö raskauden aikana, erityisesti toisella raskauskolmanneksella, vaikuttaa myös kasvattavan murtumariskin lähes kaksinkertaiseksi. Alkoholin ja sen hajoamistuotteiden tiedetään vaikuttavan tuki- ja liikuntaelimistön kehitykseen.

Löydökset perustuvat lääketieteen lisensiaatti Roope Parviaisen Oulun yliopistossa suorittamaan lastenkirurgian alan väitöstutkimukseen. Tulokset ovat kansainvälisesti merkitseviä, sillä aiempi tutkimusnäyttö aiheesta on niukkaa.

Laajassa pohjoissuomalaisessa tutkimuksessa selvitettiin altistavia tekijöitä lasten murtumille yli 3000 henkilöllä vuodesta 1985 lähtien. Joka kolmas lapsi murtaa vähintään yhden luun ennen peruskoulun päättymistä. Lasten luunmurtumat ovat siis varsin yleisiä, mutta on epäselvää miksi osa luustoltaan terveistä lapsista murtaa luunsa useammin kuin ikätoverinsa. Vaikka lapsuuden murtumariskiin vaikuttavat mm. ravitsemus ja harrastukset, eivät ulkoiset tekijät täysin selitä eroa murtuma-alttiudessa etenkään pienillä lapsilla.

Väitöstutkimuksessa tarkasteltiin myös mm. lapsen syntymäpainon ja -pituuden suhdetta murtumiin, mutta näiden välillä ei löytynyt yhteyttä. Sen sijaan tutkimusryhmä löysi laajoissa perintötekijöiden analyyseissä perimästä kohtia, joiden muutokset yhdistyivät murtumariskin kohoamiseen. Tämä havainto tukee ajatusta geneettisestä alttiudesta luun murtumiselle, mutta solutason mekanismit näiden tekijöiden taustalla ovat epäselviä.