Alueelliset ja ajalliset trendit vesikasvien monimuotoisuuden eri tasoilla boreaalisissa järvissä

Luonnonmaantieteilijä Marja Lindholmin väitöstutkimuksen mukaan Tampereen lähialueella tutkitut järvet eivät ole vesikasvillisuuden osalta muuttuneet samankaltaisiksi ajan kuluessa, kuten muualla maailmassa on havaittu tapahtuneen.

Globaalimuutos uhkaa järvien kasvillisuutta. Tämä on huolestuttavaa, sillä vesikasvit ovat elintärkeitä järvien hyvinvoinnille. Oulun yliopistossa tehdyssä väitöstutkimuksessa selvitettiin pienten järvien vesikasvillisuudessa tapahtuneita alueellisia ja ajallisia muutoksia viimeisten seitsemänkymmenen vuoden aikana. Muutoksia tutkittiin hyödyntämällä neljänä eri vuosikymmenenä tehtyjä kasvillisuuskartoituksia Tampereen lähiseudun järvissä ja lisäksi kartoittamalla samat järvet uudestaan kesällä 2017.

”Järvien vesikasvien esiintyvyydessä on tapahtunut yllättävän vähän muutoksia. Globaalisti tarkasteltuna ihmistoiminnan paine tutkimusalueella ei ole ollut kovin suurta. Siksi onkin todennäköistä, että muutokset näkyvät lajien runsaussuhteissa eivätkä niinkään siinä, mitä lajeja järvillä ylipäätään kasvaa”, Lindholm kertoo.

Lindholmin väitöstutkimuksen tuloksien mukaan järvien sijainti ja veden happamuus ovat vaikuttaneet siihen, miten vesikasvillisuus vaihtelee järvien välillä. Vuosikymmenten aikana tapahtuneet ympäristömuutokset, kuten asutuksen ja ojituksien lisääntyminen, ovat vaikuttaneet lajien häviämiseen ja leviämiseen yksittäisten järvien tasolla. Esimerkiksi vedessä upoksissa tai kelluen kasvavat lajit hyötyvät rantavyöhykkeen maanviljelyn ja ravinnekuorman vähentymisestä.

Väitöstutkimuksen tulokset osoittavat, että vuosikymmenten aikana tapahtuneet ympäristömuutokset, kuten maanviljelyalan vähentyminen, ovat jossain määrin vaikuttaneet vesikasviyhteisöjen toiminnalliseen monimuotoisuuteen. Toiminnallista monimuotoisuutta tutkittiin lajien eri ominaisuuksien, kuten lajin koon ja kasvumuodon perusteella. Lindholmin mukaan vesikasvien toiminnallinen rooli tulisikin ottaa huomioon niin tutkimuksessa kuin järvien suojelussa ja ennallistamisessa.

Lindholmin väitöstutkimus osoittaa, kuinka tärkeitä pitkäaikaisseurannat ovat luonnon monimuotoisuuden tutkimuksessa. Siksi tarvitaan lisää jatkuvia monitorointeja ja historiallisten aineistojen uudelleenkartoituksia, jotta voidaan luotettavasti arvioida ihmistoiminnasta johtuvia ajallisia muutoksia luonnon monimuotoisuudessa.