Väitöstilaisuus Oulun yliopistossa

Väittelijä

Lääketieteen lisensiaatti Olli-Pekka Lappalainen

Tiedekunta ja yksikkö

Oulun yliopiston tutkijakoulu, Lääketieteellinen tiedekunta, Suun terveyden tutkimusyksikkö

Oppiaine

Suu- ja leukakirurgia

Väitöstilaisuus

11.11.2016 12:00

Väitöstilaisuuden paikka

Kastellin tutkimuskeskus, Auditorio, Aapistie 1

Aihe

Kallon laajojen luupuutosten paraneminen kudossiirteiden, kantasolujen, kasvutekijöiden ja biomateriaalien avulla

Vastaväittäjä

Professori Pekka Vallittu, Turun yliopisto

Kustos

Professori György Kálmán Sándor, Oulun yliopisto

Biomateriaalit ja kantasoluhoidot eivät edelleenkään korvaa omaa luusiirrettä kallokirurgiassa

Väitöstutkimuksessa osoitettiin, että biomateriaalien käyttö kokeellisessa kallovauriossa ei nopeuttanut uudisluun muodostumista vaurioon. Myöskään kantasoluhoidoilla tai luun kasvutekijöiden käytöllä ei ollut luun paranemista nopeuttavaa vaikutusta. Oma luukudos vaurioalueiden korjaamisessa tuottaa edelleen parhaan tuloksen, joskin yleisesti kallokirurgiassa käytössä oleva fibriinikudosliima voi heikentää hoitotulosta ja hidastaa luusiirteen luutumista.

Työssä selvitettiin kahden yleisen luuta korvaavan biomateriaalin, rakeisen trikalsiumfosfaatin ja kiinteän säikeisen bioaktiivisen lasin vaikutusta kriittisen laajan kallovaurion paranemiseen kokeellisella eläinmallilla. Näiden materiaalien kanssa yhdistettynä hoitona kokeiltiin myös rasvakudos- ja luuydinperäisten kantasolujen sekä kolmen kaupallisesti saatavilla olevan kasvutekijävalmisteen vaikutuksia luutumisnopeuteen. Kuuden ensimmäisen seurantaviikon aikana millään keinotekoisella siirremateriaalilla ei ollut parempi hoitotulos verrattuna vastaavaan vauriokohtaan siirrettyyn omaluukudokseen. Alkuvaiheen paranemisessa trikalsiumfosfaatin seassa havaittiin kuitenkin merkitsevästi enemmän uudisluun muodostusta verrattuna bioaktiiviseen lasiin.

Laajoja kallokirurgisia operaatioita tehdään maailmanlaajuisesti miljoonia vuosittain muun muassa kallon sisäisen paineen laskemiseksi, kallon alueen kasvainten poistamiseksi ja epämuodostumien tai vammautumisten korjaamiseksi. Vaativa kallokirurgia on keskitetty Suomessa yliopistosairaaloihin. Oulun yliopiston Kudosteknologian tutkimusryhmässä ja erityisesti lasten vaativaan kallokirurgiaan erikoistuneessa yksikössä Oulun yliopistollisessa sairaalassa pyritään myös tutkimuksen keinoin löytämään uusia hoitomahdollisuuksia.

Laajoissa leikkauksissa aivoja suojaavaan luiseen kalloon aiheutuu kudospuutosalueita, jotka ovat kriittisen laajoja eli eivät kykene luutumaan umpeen itsestään. Perinteisesti omaa luukudosta on siirretty eri muodoissa täyttämään näitä luupuutoksia, mutta siirreleikkauksista aiheutuu potilaille merkittävää haittaa. Haittojen minimoimiseksi uusia kudosteknologioita pyritään tutkimaan ja sovelluksia kehittämään. Luunpuutoskohtien hoito kallon alueella on haastavaa ja hoitamattomana luisen kallon vaurioalueet altistavat aivopaineen häiriöille ja infektioille sekä aiheuttavat merkittävää ulkonäöllistä haittaa, koska kasvo- ja kalloalueen vamman peittäminen ei usein ole mahdollista. Erityisen haasteen muodostavat kallon alueen kasvuhäiriöistä kärsivät lapset, joiden hoidossa on huomioitava kehittyvien ja kasvavien aivojen tilantarve. Tälle potilasryhmälle mahdollisimman vähän uusintaleikkauksia vaativia hoitomuotoja pyritään kehittämään jatkuvasti.

Väitöskirja

Viimeksi päivitetty: 26.10.2016