Populaatiogenetiikka ja populaatioekologia uhanalaisen lajin suojelussa

Sukupuuttoriskin vuoksi monet kasvit tarvitsevat suojelua. Tummaneidonvaippa on orkidea, jota löytyy vain kolmesta paikasta Suomessa (Oulangalta, Juankoskelta ja Hangosta) ja sen populaatiot ovat hyvin pieniä ja hajanaisia. Tämän väitöskirjan tavoitteena oli löytää sukupuuttoriskiä aiheuttavat tekijät ja menetelmiä, joilla estää uhanalainen laji kuolemasta sukupuuttoon.

Tutkimus pohjautui sekä ekologiseen että geneettiseen tietoon. Orkideayksilöitä seurattiin yhdessätoista oulankalaisessa populaatiossa 16 vuoden ajan. Tulokset osoittivat, että pienet populaatiot tulevat kuolemaan sukupuuttoon pian. Tämä johtuu siitä, että pienissä populaatioissa lisääntyminen on hyvin heikkoa ja siten yhtään uutta yksilöä ei synny.

Tutkimuksessa käytettiin myös geneettisiä analyysejä arvioimaan lajin uhanalaisuusluokitusta. DNA:n tutkiminen antaa tietoa siitä kuinka pahan sukupuuttouhan alla laji elää, miten sen populaatiot ovat kanssakäymisissä keskenään ja mitkä historialliset prosessit ovat muovanneet populaatioita.

Geneettinen aineisto paljasti, että kaikissa Suomen populaatioissa on vain vähän geneettistä vaihtelua. Tällä on haitalliset seuraukset lajin elossa säilyvyydelle Suomessa, sillä geneettinen vaihtelu on olennaista, jotta laji voi mukautua vaihtuviin ympäristöolosuhteisiin, esimerkiksi ilmastonmuutoksen seurauksena. Analyysit myös osoittivat, että tummaneidonvaipan siemenet siirtyvät huonosti populaatiosta toiseen, mikä viittaa siihen, että laji ei kykene leviämään kovin tehokkaasti. Lisäksi tutkittiin lajin levittäytymistä nykyisille esiintymisalueilleen viime jääkauden jälkeen.

Tiivistettynä tämä väitöskirja osoittaa, että tummaneidonvaipalla on heikot mahdollisuudet säilyä elossa ja se vaatii suojelutoimenpiteitä välttääkseen sukupuuton.