Väitöstilaisuus Oulun yliopistossa

Väittelijä

Lääketieteen lisensiaatti Anja Hulkko (o.s. Husa)

Tiedekunta ja yksikkö

Oulun yliopiston tutkijakoulu, Lääketieteellinen tiedekunta, Neurotieteen tutkimusyksikkö, Psykiatrian oppiaine

Oppiaine

Psykiatria

Väitöstilaisuus

10.11.2017 12:00

Väitöstilaisuuden paikka

Oulun yliopistollinen sairaala, Psykiatrian klinikka, hallintorakennus PT1, luentosali 1

Aihe

Elinaikaisen psykoosilääkityksen ja muun psyykenlääkityksen yhteys kognitioon skitsofreniassa. Pohjois-Suomen vuoden 1966 syntymäkohorttitutkimus

Vastaväittäjä

Apulaisprofessori Olli Kampman, Tampereen yliopisto, Lääketieteen ja biotieteiden tiedekunta

Kustos

Dosentti Erika Jääskeläinen, Oulun yliopisto, Elinikäisen terveyden tutkimusyksikkö

Korkea-annoksinen, pitkäaikainen psykoosilääkitys yhteydessä heikompaan kognitioon skitsofreniassa

Pohjois-Suomen vuoden 1966 syntymäkohorttiin pohjautuvassa väitöstutkimuksessa tutkittiin elinaikaisen psyykenlääkityksen käytön yhteyttä kognitioon skitsofreniassa varhaisessa keski-iässä. Elinaikaisen, suuren psykoosilääkealtistuksen todettiin olevan yhteydessä kielellisen muistin ja oppimisen heikentymiseen sekä heikompaan kognitiiviseen kokonaissuoriutumiseen. Pitkä psykoosilääketauko ennen kognition tutkimusta oli yhteydessä parempaan kognitioon. Muut elinaikaisen psykoosilääkityksen käytön trendit, psykoosilääkkeiden yhtäaikaiskäyttö tai kohtalaisen matalaksi jäänyt elinaikainen bentsodiatsepiini- tai masennuslääkealtistus eivät olleet yhteydessä kognitioon.

Skitsofrenia on vakava psykoosisairaus, joka edellyttää usein pitkäaikaista, jopa elinikäistä hoitoa. Hoidon perustana on psykoosilääkitys, mutta myös muiden psyykenlääkkeiden ja lääkeyhdistelmien käyttö on yleistä. Psyykenlääkkeiden pitkäaikaisvaikutuksia etenkin kognitioon tunnetaan kuitenkin huonosti. Kognitiiviset puutokset esimerkiksi muistin, oppimisen, ajattelun ja kielen alueilla ovat skitsofrenian elinaikaisesti pysyviä ydinoireita, jotka vaikuttavat oleellisesti arjen toimintakykyyn, työkykyyn ja elämänlaatuun.

Skitsofrenian taudinkuva on yksilöllinen ja sairaudenkulku vaihteleva. Psykoosilääkityksen jatkuva käyttö on useimpien skitsofreniaa sairastavien henkilöiden hoitotasapainon kannalta välttämätöntä. Tutkimuksissa on kuitenkin löydetty myös skitsofreniaa sairastavia henkilöitä, jotka pysyvät oireettomina pienen psykoosilääkeannoksen turvin tai jopa ilman lääkitystä. Myös väitöstutkimuksessa mukana olleet, ilman psykoosilääkitystä selviävät ja kognitiivisesti paremmin suoriutuvat henkilöt, kuulunevat tähän skitsofrenian alaryhmään.

Väitöstutkimuksen tulokset korkea-annoksisen psykoosilääkityksen mahdollisista kognitiota heikentävistä vaikutuksista korostavat hoitosuositusten mukaisen pienimpään tehokkaaseen psykoosilääkeannokseen pyrkimisen tärkeyttä. Lääkeannoksen pienentämisessä ja hoidon tehostamisessa huolellinen lääkehoidon toteutus ja seuranta, samoin kuin psykososiaalisten hoitomuotojen ja kognitiivisen kuntoutuksen hyödyntäminen, ovat avuksi.

Muiden psyykenlääkkeiden käyttö tai sairauteen liittyvät tekijät voitiin huomioida väitöstutkimuksessa laajan syntymäkohorttiin pohjautuvan aineiston ja rekisteritietojen ansiosta, eivätkä ne näyttäneet sekoittavan suuremman psykoosilääkealtistuksen ja heikomman kognitiivisen suoriutumisen välistä yhteyttä. Vaikka on mahdollista, että kaikkia sekoittavia tekijöitä ei pystytty huomioimaan, tulosten perusteella korkea-annoksinen, pitkäaikainen psykoosilääkitys saattaa vaikuttaa skitsofrenian taudinkulkuun heikentämällä kognitiivista toipumista. Lisätutkimusta psyykenlääkityksen pitkäaikaisvaikutuksista tarvitaan skitsofrenian turvallisen ja tehokkaan hoidon ja kuntoutuksen kehittämiseksi.

Viimeksi päivitetty: 31.10.2017