Väitöstilaisuus Oulun yliopistossa

Väittelijä

Filosofian maisteri Aki Harju

Tiedekunta ja yksikkö

Oulun yliopiston tutkijakoulu, Humanistinen tiedekunta, Tiedeviestintä

Oppiaine

Tiedeviestintä

Väitöstilaisuus

22.2.2019 12:00

Väitöstilaisuuden paikka

Wetteri-sali (IT115)

Aihe

Pohjoisen kaivokset suomalaisissa sanomalehdissä

Vastaväittäjä

Professori Esa Väliverronen, Helsingin yliopisto

Kustos

Professori Erkki Karvonen, Oulun yliopisto

Kaivoksia tarkastellaan mediassa mustavalkoisesti

Pohjois-Suomen kaivoksiin liittyvä julkinen keskustelu on näyttäytynyt viime vuosina taloudellisten mahdollisuuksien ja ympäristöllisten uhkien vastakkainasetteluna. Kaivosteollisuuden mediakäsittelyssä on painotettu erityisesti kaivosten aluetaloudellisia vaikutuksia ja alan valvontaan liittyviä epäkohtia. Vastakkaisuus on tuottanut käsittelyyn polarisaatiota ja mustavalkoisia tulkintoja.

Tämä käy ilmi filosofian maisteri Aki Harju väitöstutkimuksesta, jossa on analysoitu Talvivaaran ja Kevitsan kaivosten mediajulkisuutta. Työssä on selvitetty, millaisia hallitsevia tulkintoja kaivosteollisuudesta on mediassa esitetty ja miten nämä tulkinnat ovat yhtäältä heijastaneet ja toisaalta rakentaneet yhteiskuntaa.

Tutkimuksen aineisto on kerätty Helsingin Sanomista, Kalevasta, Lapin Kansasta ja Kainuun Sanomista. Aineisto kattaa vuodet 2009, 2012 ja 2015. Keskeisimpänä metodina on käytetty kehysanalyysia.

Tutkimus osoitti, että pohjoisen kaivoksia tarkasteltiin erityisesti vastakkaisten talouden ja ympäristön pääkehysten kautta. Kehyksiä käytettiin kirjoittelussa lähes yhtä paljon.

Ympäristö- ja talousnäkökulmien soveltamisessa oli selviä lehti- ja kaivoskohtaisia eroja. Kevitsaa käsiteltiin useimmiten taloudellisesta näkökulmasta, kun taas Talvivaaraan liittyvässä kirjoittelussa ympäristönäkökulma oli suosituin. Talvivaaran ongelmat ja niiden julkinen käsittely aiheuttivat sen, että Kainuun kaivoksesta muodostui viimeistään vuonna 2012 lyömäase, jolla koko toimialaa pyrittiin parjaamaan julkisesti.

Suhteellisesti eniten kaivostoiminnan ympäristövaikutuksia käsiteltiin Helsingin Sanomissa ja vähiten Lapin Kansassa. Helsingin Sanomat käytti kaivoskirjoittelua useimmin yhteiskunnallisten epäkohtien julkituontiin. Erityisesti Talvivaaran kielteiset tapahtumat kytkettiin poliittiseen ja hallinnolliseen kontekstiin, jolloin ongelmista syytettiin etenkin valvojia, ja valvonnan väitetyille laiminlyönneille etsittiin poliittisia motiiveja. Toisaalta lehti tarkasteli kaivosteollisuutta muita useammin myös lähialueen asukkaiden ahdingon kautta.

Maakuntalehdissä kaivosten myönteisiä talousvaikutuksia käsiteltiin usein paikallisen elinkeinoelämän kautta. Lehdissä esimerkiksi suojeluvaatimusten katsottiin monin paikoin estävän talouskasvun, ja suojelua ja tiukempia pelisääntöjä alalle vaatineet tahot tuomittiin herkästi taannuttajiksi.

Tutkimuksessa tarkasteltiin myös kaivosten mediakäsittelyssä tapahtuneita muutoksia. Analyysi osoitti, että suurimmat muutokset tapahtuivat Talvivaaran käsittelyssä. Aloitusvuotenaan kaivoksen saama julkisuus oli erittäin myönteistä, ja kaivosta tarkasteltiin ylivoimaisesti eniten taloudellisesta näkökulmasta. Myöhemmin päähuomion kohteeksi nousseet toiminnan ympäristövaikutukset kiinnostivat alkuvaiheessa vain harvaa.

Talvivaaran myöhemmät tapahtumat ja niiden julkinen käsittely rapauttivat kaivosalan yhteiskunnallista hyväksyttävyyttä, mikä heijastui Kevitsan kohteluun. Kaivos joutui aloittamaan toimintansa tilanteessa, jossa alan haittoja ja hyötyjä arvioitiin selvästi aiempaa tiukemmin reunaehdoin. Vielä vuonna 2012 maineensa pahoin mustannut Talvivaara sääteli pitkälti myös Kevitsan julkisuuskuvaa.

Kaivosteollisuuden yleisen kiinnostavuuden hiipuessa Talvivaaran ohjausvaikutus väheni. Siten Kevitsan mediahuomio kehittyi aiempaa myönteisempään suuntaan: talouskehyksen osuus kasvoi ja ympäristökehyksen osuus laski.

Kaivosjulkisuuden kaksijakoisuus ja ympäristö- ja talousnäkökulmien vastakkaisuus johtuivat pitkälti toimijoiden kohtaamattomuudesta. Erityyppisiä määrittelijöitä koottiin samaan julkisuustilaan varsin laiskasti. Tekijän mukaan median omaksuma yhden totuuden logiikka vaikeutti toimialan kielteisten ja myönteisten vaikutusten arviointia.

Keskusteluyhteyksiä aidosti avaamalla media voisi edesauttaa paitsi elinkeinojen ja intressien myös päättäjien ja kansalaisten välistä vuoropuhelua. Siten se voisi myös madaltaa sekä ympäristön ja talouden että yhteisön ja teollisuuden välisiä rajalinjoja.

Väitöskirja

Viimeksi päivitetty: 12.2.2019