Väitöstilaisuus Oulun yliopistossa

Väittelijä

Lääketieteen lisensiaatti Sanna Lahtinen

Tiedekunta ja yksikkö

Oulun yliopiston tutkijakoulu, Lääketieteellinen tiedekunta, Anestesiologia

Oppiaine

Anestesiologia ja tehohoito

Väitöstilaisuus

1.3.2019 12:00

Väitöstilaisuuden paikka

Oulun yliopistollinen sairaala luentosali 1 ja 2

Aihe

Komplikaatiot, elämänlaatu ja ennuste pään ja kaulan alueen syöpäkasvainten mikrovaskulaarikielekekirurgian jälkeen

Vastaväittäjä

Professori Jyrki Vuola, HYKS

Kustos

Dosentti Janne Liisanantti, Oulun yliopisto

Komplikaatiot, elämänlaatu ja ennuste pään ja kaulan alueen syöpäkirurgian jälkeen

Pään ja kaulan alueen syöpäkirurgian jälkeen elämänlaatu voi olla verrattavissa väestöarvoihin.

Pään ja kaulan alueen syöpäkasvaimet ovat suhteellisen harvinainen syöpäryhmä; vuosittain maassamme todetaan n. 700 uutta pään ja kaulan alueen syöpää. Sijaintinsa takia nämä kasvaimet vaikuttavat merkittävästi potilaiden tärkeisiin päivittäistoimintoihin kuten nielemiseen, syömiseen, puhumiseen ja hengittämiseen sekä myös ulkonäköön.

Kirurginen hoito eli kasvaimen poistaminen leikkauksessa on edelleen hoidon kulmakivi. Laajoissa kasvaimen poistoleikkauksissa syntyy merkittäviä kudospuutoksia. Näiden kudospuutosten korjaamiseen käytetään mikrovaskulaarikielekkeitä, eli poistettu kudos korvataan muualta (yleensä ala- tai yläraajasta) irrotetulla kudospalalla. Tavoitteena on turvata potilaille mahdollisimman hyvä toiminnallinen ja esteettinen lopputulos leikkauksen jälkeen. Leikkaukset ovat pitkäkestoisia (10-12 h) ja teknisesti haastavia.

Tähän pään ja kaulan alueen syövän mikrovaskulaarikielekekirurgian tuloksia tutkineeseen väitöstutkimukseen kuului 146 vuosina 2008-2016 Oulun yliopistollisessa sairaalassa hoidettua syöpäpotilasta. Tutkimuksessa selvitettiin leikkauksen jälkeisten komplikaatioiden esiintyvyyttä, leikkauksen aikaisen nestehoidon vaikutusta komplikaatioiden syntyyn sekä todettujen komplikaatioiden vaikutusta elämänlaatuun sekä pitkäaikaiskuolleisuuteen.

Tutkimuksessa havaittiin, että pulssipainevaihteluun perustuva nestehoidon ohjaus vähentää potilaan leikkauksen aikana saamaa nestekuormaa merkittävästi, mutta se ei suoraan vähentänyt komplikaatioiden ilmaantuvuutta. Leikkauksen jälkeisiä kirurgisia komplikaatioita esiintyi 47%:lla ja ei-kirurgisia komplikaatioita 38%:lla potilaista, mikä vastaa aiempia tutkimuksia.

Välittömässä leikkauksen jälkeisessä vaiheessa (1.-4. leikkauksen jälkeinen vrk) todetut komplikaatiot olivat yleensä kirurgisia komplikaatioita, jotka vaativat uutta leikkaushoitoa. Yleisin ei-kirurginen komplikaatio oli keuhkokuume, joista suurin osa todettiin 4. leikkauksen jälkeisen vrk:n jälkeen.

Väitöstutkimuksessa havaittiin, että leikkaukseen liittyvillä komplikaatioilla on vaikutusta toipumisvaiheen elämänlaatuun ja pitkäaikaiskuolleisuuteen tässä potilasryhmässä. Varsinkin ei-kirurgisilla komplikaatioilla (keuhkokuume, sydäninfarkti, sepsis) on elämänlaatua huonontava ja pitkäaikaiskuolleisuutta lisäävä vaikutus. Elämänlaatu arvioitiin haastattelemalla 53 potilaalta, jotka oli leikattu vuosina 2013-2016. Ilman komplikaatioita toipuneiden elämänlaatu oli verrattavissa väestöarvoihin. 42.6% potilaista oli kuollut v. 2016 loppuun mennessä ja 72.6% heistä kuolema johtui hoidetusta syövästä.

Monimuuttujamallissa pitkäaikaiskuolleisuuden riskitekijöitä olivat miessukupuoli, alipainoisuus, kohonnut anestesiariskiluokka sekä todetut ei-kirurgiset komplikaatiot. Tutkimus antoi uutta tietoa komplikaatioiden vaikutuksesta potilaiden elämänlaatuun ja pitkäaikaisennusteeseen. Lisäksi komplikaatioiden ilmaantumisajankohtaa ei ole aiemmin tutkittu.

Komplikaatioitta toipuneiden potilaiden elämänlaatua leikkauksen jälkeen voi pitää hyvänä. Tutkimuksen tulosten perusteella leikkauksen jälkeiset komplikaatiot ovat yleisiä ja erityisesti ei-kirurgiset komplikaatiot vaikuttavat merkittävästi leikattujen potilaiden elämään ja leikkauksesta toipumiseen. Koska potilaslähtöiset riskitekijät olivat merkittävämpiä elämänlaatuun ja ennusteeseen vaikuttavia tekijöitä, ovat oikea potilasvalinta ja erityisesti riskipotilaille yksilöllisen hoitosuunnitelman laatiminen olennaisia, kun tämän potilasryhmän hoidon tuloksia halutaan parantaa.

Väitöskirja

Viimeksi päivitetty: 21.2.2019