Väitöstilaisuus Oulun yliopistossa

Väittelijä

Lääketieteen lisensiaatti, patologian erikoislääkäri, neuropatologi Juha Näpänkangas

Tiedekunta ja yksikkö

Oulun yliopiston tutkijakoulu, Lääketieteellinen tiedekunta, Syövän ja translationaalisen lääketieteen tutkimusyksikkö

Oppiaine

Patologia

Väitöstilaisuus

18.10.2019 12:00

Väitöstilaisuuden paikka

Lääketieteellisen tiedekunnan luentosali F202 (Aapistie 5 B, Oulu)

Aihe

Aorttaläpän ahtauman patogeneesi

Vastaväittäjä

Professori Johanna Kuusisto, Itä-Suomen yliopisto ja Kuopion yliopistollinen sairaala

Kustos

Apulaisprofessori Jaana Rysä, Itä-Suomen yliopisto

Aorttaläpän ahtauman patogeneesi

Väitöskirjatyössä tutkittiin aorttaläpän ahtaumatautiin liittyviä molekyylejä ja biokemiallisia reittejä, joista monien tiedetään liittyvän myös verisuonten kalkkeutumiseen eli ateroskleroosiin. Vuosina 2007-2011 Oulun yliopistollisessa sairaalassa kerätyn aorttaläppäaineiston tutkimuksen tulokset osoittavat, että näitä tekijöitä ilmennetään normaalissa aorttaläpässä ja että niiden määrä on merkittävästi muuttunut kalkkeutuneessa läpässä. Väitöskirjatyön tulokset auttavat ymmärtämään aorttaläpän ahtaumaan ja kalkkeutumiseen johtavia mekanismeja, joita voidaan hyödyntää uusia lääkehoidon kohteita suunniteltaessa. Tutkitut molekulaariset tekijät voivat kuvastaa aortan ahtaumataudin vaiheita ja mahdollisia alaryhmiä.

Aorttaläpän ahtauma edustaa tautijatkumoa, joka alkaa lievästä aorttaläpän paksuuntumisesta eli aorttaskleroosista ja päättyy vaikeaan aorttaläpän kalkkeutuneeseen ahtaumaan eli aorttastenoosiin, johon liittyy korkea sydäninfarktin ja sydän- ja verisuonitatutiperäisen kuoleman riski. Aorttaläpän ahtauma on länsimaissa erittäin yleinen tauti erityisesti iäkkäillä ihmisillä, joten sen esiintyvyys lienee lisääntymässä väestön ikääntymisen myötä. Aorttastenoosin tärkeimmät riskitekijät ovat korkean iän ohella muut ateroskleroosin riskitekijät (esimerkiksi miessukupuoli, verenpainetauti, tupakointi ja rasva-aineenvaihdunnan häiriöt), sekä aorttaläpän kehityshäiriöt. Näistä yleisin ja tärkein on kaksipurjeinen aorttaläppä, joka johtaa läpän kalkkeutumiseen selvästi muuta väestöä nuoremmalla iällä.

Nykyään aorttaläpän ahtauman tiedetään olevan aktiivisesti säädelty tauti. Mekaaninen rasitus ja läpän pintaa verhoavan endoteelisolukon vaurio käynnistävät tautiprosessin, jossa läppäkudokseen kertyy rasvamolekyylejä ja ne hapettuvat, mikä johtaa tulehdukseen, sidekudoksen lisääntymiseen ja kalkkeutumiseen. Lopulta etenevä kalkkeutuminen heikentää läpän normaalia toimintaa ja estää veren normaalia virtausta sydämestä aorttaan. Ainoa tunnettu tehokas hoito oireiseen aorttastenoosiin on aorttaläpän korvausleikkaus. Lääkehoitoina on kokeiltu erityisesti ateroskleroosin hoitoon käytettäviä lääkkeitä, mutta niillä ei ole onnistuttu estämään taudin etenemistä. Niinpä ainoa keino aorttaläpän ahtauman ehkäisemiseksi on terveiden elämäntapojen noudattaminen.

Tulosten perusteella myös ateroskleroosissa ilmentyvä reniini-angiotensiinijärjestelmä on aktiivinen aorttaläpän ahtaumataudissa ja siihen kuuluvien ja sitä säätelevien molekyylien (esimerkiksi apeliini-APJ-akseli ja reniini, proreniini sekä (pro)reniinireseptori) ilmentyminen on muuttunut. Tämä johtaa reniini-angiotensiinijärjestelmän sidekudosta muodostavan haaran suosimiseen ja taudin etenemiseen. Reniini-angiotensiinijärjestelmässä on lukuisia kohtia, joihin voidaan mahdollisesti vaikuttaa lääkehoidoilla ja hidastaa taudin etenemistä. Tutkimuksessa todettiin myös grantsyymien ja perforiinin lisääntynyttä ilmentymistä aorttaläpän ahtaumataudissa, mikä lisää tulehdusta ja siihen liittyviä sytotoksisia reaktioita, joita voitaisiin mahdollisesti estää lääkehoidoilla. Lisäksi havaittiin lisääntynyttä podoplaniinin ilmentymistä kalkkeutumiin liittyen, mikä kuvastanee stroomasolujen erilaistumista kalkkia ja jopa luuta muodostaviksi soluiksi. Koska kalkkeutuminen on käynnistyttyään pysäyttämätön prosessi, voidaan näihin soluihin vaikuttamalla tulevaisuudessa mahdollisesti hidastaa taudin etenemistä myös myöhäisemmässä vaiheessa. Podoplaniinia on enemmän kalkkeutuneissa kolmipurjeisissa aorttaläpissä kuin kalkkeutuneissa kaksipurjeisissa läpissä, mikä voi kuvastaa eroa kehityshäiriöisen läpän tautiprosessissa verrattuna normaaliin kolmipurjeiseen läppään.

 

Väitöskirja

Viimeksi päivitetty: 10.10.2019