Alexander von Humboldt, selfportrait

Maija Toivasen kirje Alexander von Humboldtille: “Sinun jalanjäljissäsi”

Hyvä Alexander von Humboldt,

Jos olisit elossa, toivottaisin sinulle hyvää syntymäpäivää 250. juhlavuoden kunniaksi. Osasitkohan arvata, että ihmiset muistaisivat sinut näin pitkän ajan jälkeen? Tai ehkä toivoit sitä. Kukapa tutkija ei haluaisi, että hänen työnsä muistettaisiin vielä vuosisatojenkin jälkeen.

Nykyisin sinusta kerrotaan, että perustit maantieteen. Olet niin tunnettu, että sinun mukaasi on nimetty enemmän lajeja, paikkoja ja ilmiöitä kuin kenenkään muun. Kuulin itse ensimmäisen kerran sinusta ala-asteikäisenä, kun kopioin karttakirjojen tietoa omiin muistiinpanoihini. Nyt työskentelen maantieteen tutkijana ja ammennan inspiraatiota sinun elämästäsi ja tutkimusmatkoistasi. Tapa, jolla nykypäivänä hahmotamme luonnon, on sinulta peräisin. Sanotaan, että sinä keksit luonnon; miksipä en siis lähtisi seuraamaan sinun jalanjälkiäsi?

Aikalaisesi näkivät luonnon hyvin öljyttynä koneistona, jota jokin korkeampi voima ohjaili. Sinä sen sijaan huomasit tutkimusmatkoillasi, että luonto on todellisuudessa jatkuvaa taistelua olemassaolosta. Kasvien ja eläinten paikka tässä maailmassa ei ole riippumaton tai ylhäältä päin määrätty, vaan verkostomaisen ja vuorovaikutteisen maailmankaikkeuden lopputulos. Joskaan lopputulokseksi sitä ei voine kutsua, sillä maailma ympärillämme on jatkuvassa muutoksessa. Senhän sinäkin huomasit.

Tiedemaailmassa on tapahtunut paljon sinun poismenosi jälkeen. Teknologia on kehittynyt niin paljon ja nopeasti, että et ehkä pysty käsittämäänkään, mitä kaikkea voimme nykypäivänä tutkia. Tutkijat ympäri maailman ovat pystyneet erikoistumaan mitä ihmeellisimpiin ja pienimpiin eliöihin. Mutta siinä samalla minusta tuntuu, että olemme menettäneet osan siitä kokonaisvaltaisesta näkemyksestä ja luonnon ymmärtämisestä, josta sinä puhuit.

Korostit sitä, kuinka kaikki ovat yhteydessä toisiinsa: eloton ja elollinen luonto ovat jatkuvassa vuorovaikutuksessa. Etelä-Amerikan tulivuoriketjulla vaeltaessasi huomasit, kuinka maan pinnan alta purkautuva voima ja materiaali luovat planeettamme ulkokuorta. Se oli jo silloin uraauurtava tieteellinen havainto. Ymmärtämisesi ja uteliaisuutesi rajat eivät kuitenkaan loppuneet siihen. Halusit myös tietää, kuinka luonnonvoimat ovat yhteydessä ihmisiin - mitä ihminen tarvitsee luonnosta ja millaiseen toimintaan se ihmisen ajaa?

Nyt elämme aikaa, jolloin ihminen hyödyntää luontoa enemmän kuin koskaan aikaisemmin. Elämme ilmastokriisin aikaa. Muistatko, kun jo Etelä-Amerikan tutkimusmatkoillasi yli 200 vuotta sitten huomasit metsien merkityksen ilmastolle, vedenkierrolle ja maaperälle? Varoitit ihmisiä siitä, kuinka ilmastoon sekaantumisella voi olla ennalta-arvaamattomia vaikutuksia tuleville sukupolville.

Olisit surullinen, jos näkisit maailman nyt. Ihmisen vaikutus ilmastoon on ollut niin suuri, että en edes löydä sopivia sanoja kuvaamaan sitä. Ja koska luonnossa kaikki ovat yhteydessä toisiinsa, meidän on vieläkin vaikea ennakoida mitä tuleman pitää huolimatta kaikesta tutkimustiedosta, joka meillä on tänä päivänä käytettävissämme. Johtuvatkohan vaikeudet tutkimuksen liian vähäisestä määrästä tai haluttomuudesta nähdä luontoa kokonaisuutena? Vai kenties molemmista?

Korostit luonnon kokemista arvostuksen ja aistien kautta – jopa rakkauden kautta. Yhtäkään luonnon elementtiä ei tulisi tarkastella yksilönä, vaan kokonaisuuden osana. Jos vahingoitat yhtä, vahingoitat myös toista. Tämä arvostuksen näkökulma on jotakin, joka saa minut arvostamaan sinua suuresti. Tämä on myös se näkökulma, jota omalta osaltani haluan jakaa muille.

Toivon edes osan sinun intohimostasi, uteliaisuudestasi ja määrätietoisuudestasi tarttuvan minuun perintösi kautta. Ehkä minun ei tarvitse enää juoda myrkyllisestä kasvista tehtyä juomaa todistaakseni, että myrkky vaikuttaa ainoastaan verenkiertoon joutuessa. Mutta haluan pystyä kokemaan ja välittämään kokemuksen luonnosta siten kuin sinäkin. Niinpä jatkan matkaani sinun jalanjäljissäsi. Niissä, jotka kerran kulkivat ylös Chimborazo-vuoren rinnettä paljastaen monia luonnon arvoituksia ja ihmeellisyyksiä.

Parhain terveisin,
Maija Toivanen

 

Tiedekirjeet-blogisarjassa julkaistaan Oulun yliopiston tutkijoiden kirjoittamia kirjeitä menneisyyden suurille tieteentekijöille ja merkkihenkilöille. Kirjeet juhlistavat Oulun yliopiston 60-vuotista taivalta ja ottavat kantaa mielenkiintoisiin ilmiöihin, historian suuriin hetkiin sekä yhteiseen tulevaisuuteemme.

 

Last updated: 4.12.2019