Kumpi ja kampi tappeli – kumpikin voitti. Etä- ja lähiopetuksen paremmuuspainille loppu

Koronan varjosta uuteen valoon?

Viimeaikaista etä vai lähi -keskustelua leimaa yhä koronapandemia, joka aiheutti globaalin trauman, kun se pakotti ihmiset eroon toisistaan. Pandemian löysättyä otettaan ihmiskunta pääsi palaamaan aluksi pienin rajoituksin ja lopulta kokonaan takaisin kasvokkaiskohtaamisiin. Vaikka pakkoetätyö ja -opiskelu koettiin raskaana, noin puolet toivoi pystyvänsä jatkamaan joustavaa työskentelyä ja opiskelua koronasulkujen jälkeenkin. Toinen puoli halusi heti palauttaa kaiken ennalleen, aikaan ennen etäkokemuksia. Työpaikoilla käytiin kiivastakin keskustelua ja vahingossa jopa pahoitettiin työkavereiden mieliä, kun näkemykset koronan jälkeisen ajan työskentelystä polarisoituivat. Molemmissa janan päissä oli isoon ääneen huutajia, jotka katsoivat, että he ovat oikeassa ja heidän kokemuksensa ja näkemyksensä on tosi.

Samoin kävi opetuksessa: osa opettajista halusi ehdottomasti palata kampuksille, vaikka opiskelijat koettivat vaatia jatkamaan joustavia ja toimivina koettuja etäosallistumismahdollisuuksia. Osa opiskelijoistakin toivoi pikaista paluuta kontaktiopetukseen, vaikka toisaalta opettajat olivat oppineet etätyöskentelyn hyviä käytänteitä ja löysivät siitä ratkaisuja aiempiin opetuksen haasteisiinsa. Oli ilmiselvää, että mielipiteet olivat vastakkaisia. Helposti tarrauduttiin myös siihen ajatukseen, että lähiopetus olisi jollakin tavalla oikeampaa opetusta ja vain olemassa olemalla parempaa kuin etäopetus, josta sarkastisesti käytettiin myös yleisesti termiä epäopetus. Samaa väitettä on tosin käytetty pitkään jo ennen koronaa. On aikamme koulutuksen edun mukaista, että tästä vahingollisesta olettamuksesta viimein päästään irti.

Epäopetusta voi nimittäin olla myös lähiopetus, jos se toteutetaan kehnosti. Varmasti jokaisella on kokemuksia huonosta opettamisesta tai heikkolaatuisista opetuksen järjestelyistä, jotka ovat aiheuttaneet haasteita oppimiselle. Välinpitämätön opettaja, puolivillaisesti toteutettu opetus tai kehnot oppimisen puitteet eivät palvele tarkoitustaan kontaktissa eikä verkossa. Lähiopetuksessa huonosti järjestetyt luokkahuoneen interaktiot tai heikko opettajan ohjaus voivat heikentää oppimiskokemusta. Etäopetuksessa taas sekavasti toteutetut verkkokurssit tai puutteellinen opettajan tuki voivat vaikuttaa oppimistuloksiin negatiivisesti.

Koronan jälkeisenä aikana on tarpeen kiinnittää huomiota myös hyvinvointikysymyksiin, sillä pandemiasulkujen on todettu heikentäneen hyvinvointia vauvasta vaariin. Eri tutkimusten, kyselyiden tulosten ja selvitysten mukaan on kuitenkin niin, että osa väestöstä on todella suhtautunut neutraalisti tai positiivisesti korona-aikanakin etätyöhön ja -opiskeluun. Voiko hyvinvoinnin heikentyminen olla seurausta enemmän yleisestä epävarmuudesta, pelon ilmapiiristä, ennalta-arvaamattomuudesta ja kaiken toiminnan ja kaiken toiminnan loppumisesta enemmän kuin pelkästä etätyöskentelystä?

Korona sulki muun muassa kulttuurituotannot, kerhot, kirjastot, konsertti- ja kuntosalit. Emme uskaltaneet kyläillä toisillamme. Tämä jos mikä on traumaattista – kun samaan aikaan etäyhteyksillä me itse asiassa pystyimme pitämään toisiimme yhteyttä, keskustelemaan, vaihtamaan kuulumisia, näkemään toistemme kasvot ja jatkamaan muun muassa opetusta ja opiskeluja. Väitän, että hyvinvointikysymyksissäkin etää ja lähiä ei kannata nähdä vastakkaisina eikä paremmuudesta kilpailevina, vaan tässäkin olisi syytä katsoa tapoja tasavertaisina rinnakkain. Nyt fokusoidaan katseet etä- ja lähiopetukseen. Lähi- ja etäopetuksella on molemmilla kiistämättömät omat vahvuutensa, joihin pureudun seuraavaksi.

Etä- ja lähiopetuksen omat erityisvahvuudet

Etä- ja verkko-opetuksen erikoisvahvuus on se, että se sallii joustavan oppimismahdollisuuden. Opiskelijan ei tarvitse sitoa itseään paikkaan, usein ei aikaankaan, mutta silti hän oppii ja opinnot etenevät – monesti esimerkiksi työn ohessa tai perhe-elämän aiheuttamien paineiden rinnalla mistä päin maailmaa tahansa. Etäopetus on siis erittäin yhdenvertainen opiskelumahdollisuus, sillä se ei syrji asuinpaikan tai elämäntilanteen perusteella.

Lähiopetuksen erityisvahvuus on puolestaan epävirallisen ja spontaanin vuorovaikutuksen ja satunnaisten kohtaamisten mahdollisuudet. Sosiaalinen vuorovaikutus on lähitilaisuuksissa meille huomattavasti vahvemmin lajityypillistä, kun etänä se saattaa olla keinotekoista, formaalia ja kaavamaista. Kasvokkaisissa tilanteissa on vaivaton nähdä muut kehollisina toimijoina ja viestiä non-verbaalisti. On jopa esitetty, että kasvokkain ihmisten välillä vaihtuu näkymätöntä energiaa, jota toisiltamme tarvitsemme. Se saattaa olla aivan hyvin totta. Kasvokkain myös yllätykselliset ja sattumanvaraiset kohtaamiset voivat auttaa oppimisessa ja opiskelussa. Näistä on etua esimerkiksi ryhmäytymisessä, jolla on tutkitusti opintoihin kiinnittymisen kannalta positiivinen vaikutus opinnoissa etenemiseen.

Molemmissa vara parempi?

Mainitut näkökulmat lienevätkin sitten karkeasti tarkasteltuna ainoat erityiset vahvuuselementit toisaalta etäopetuksessa, toisaalta lähiopetuksessa. Muu on kiinni siitä, miten oppimistilanteet järjestetään. Usein katsotaan, että verkossa on helpompi hyödyntää monimediaista materiaalia kuin lähiopetuksessa, mutta ihan samalla tavalla lähiopetukseen voidaan yhdistää esimerkiksi metaverseä, videoita ja hypermediaa, joskin tällöin hyödynnetään toki jo verkon potentiaalia lähikohtaamisten ja fyysisen maailman rinnalla. Monesti toimivia ratkaisuja löydetäänkin niin sanotusta sulautuvasta oppimisesta (blended learning), jossa yhdistellään verkko-oppimisjaksoja ja lähiopetusta tarpeen mukaan.

Toisaalta lähiopetusta pidetään vuorovaikutuksen kannalta helpompana ympäristönä. Helpompaa kenties, mutta on huomattava myös verkkovuorovaikutuksen laaja potentiaali. Myös verkossa vuorovaikutus voi olla vuolasta suuntaan jos toiseenkin. Verkossa onnistuu ryhmätyö, neuvottelu, väittely, palautteenanto ja ohjeistus, ja siellä voidaan rakentaa myös merkityksiä ja luoda yhteisymmärrystä ihan siinä kuin kasvokkainkin. Verkossa tapahtuvaan vuorovaikutukseen on olemassa useita erilaisia työkaluja ja menetelmiä – ja tämähän pätee taas ihan samoin myös lähiopetukseen. Kaikki tämä on tärkeää oppia opiskelujen jälkeistä työelämää ajatellen.

Verkossa vuorovaikutus voi olla kuitenkin myös helpompaa kuin kasvokkain, ja se saattaa olla – jälleen kerran – enemmän yhdenvertaista kuin lähiopetuksessa, sillä verkossa voi suunsa uskaltaa avata myös ujo tai sosiaalisesti rajoittunut. Verkkoyhteisöt myös yhdistävät – on lukuisia esimerkkejä, joissa yksinäiseksi itsensä kokeva löytää ystävyyden verkon kautta ja saa siten uudenlaista merkityksellisyyttä elämäänsä. Verkossa myös eriyttäminen on vaivatonta. Yhtenä esimerkkinä voi mainita myös kokemukset korona-ajalta, kun osa opettajista yllättyi, että massaluennoilla opiskelijat kyselivät ja kommentoivat etäluennon chatissa, ja tätä ei ollut koskaan tapahtunut kasvokkain luentosalissa.

Opetus auttamaan oppimista

Tärkeää ei ole todistella, onko lähiopetus vai verkko- ja etäopetus parempaa. Tärkeää on tunnistaa, millaisia tarpeita oppimiselle on ja miten ne pystytään tyydyttämään parhaalla mahdollisella tavalla. On tärkeää ymmärtää, että oppimisen laatu ei riipu opetusmuodosta, vaan myös opettajan ammattitaidosta ja kokemuksesta, hänen saamastaan tuesta ja koulutuksesta, käytettävissä olevista resursseista, oppimateriaalien laadusta ja opiskelijoiden motivaatiosta. Sekä etäopiskelu että lähiopiskelu voivat tarjota korkealaatuisen oppimiskokemuksen, kun ne toteutetaan oikein. Molemmat vaativat hyvää suunnittelua ja toteutusta, jotta oppimistavoitteet voidaan saavuttaa. On yhteinen haasteemme ja tehtävämme levittää parhaita käytäntöjä ja kehittää uusia sekä tarjota resursseja, joilla vastaamme oppimisen haasteeseen. On yhteinen tehtävämme todeta, että lähi ja etä toimivat.

Koronan jälkeen onkin alettu puhua erityisestä hybridimallista, joka yhdistää ja luo uudelleen parhaat puolet molemmista opetustavoista. Tällainen malli voi tarjota opiskelijoille mahdollisuuden hyödyntää etäopiskelun joustavuutta samalla, kun he saavat nauttia lähiopetuksen eduista. Hybridimalli nähdään vaativana, ja vaativa se onkin. Sen onnistumiseksi tulee pystyä pitämään kokonaisuus selkeänä ja valitsemaan pedagogisesti perustellen parhaita menetelmiä käyttöön.

Kysyin lopuksi ChatGPT:ltä, miten tehdään laadukasta etäopetusta ja miten lähiopetusta. Päätän blogikirjoitukseni näihin varsin mallikelpoisiin ohjeisiin, joita voi käyttää oivallisesti myös ristiin. Valaisevaa on myös huomata, että niiden erot ovat varsin olemattomat. Opetuksen onnistuminen ja laadukkuus ei olekaan osallistujien olinpaikasta kiinni. Se on kiinni siitä, millä tavalla oppiminen rakennetaan joustavaksi ja tavoitteet täyttäväksi toiminnaksi etänä tai kontaktissa.

ChatGPT, listaa viisi tapaa toteuttaa laadukkaasti etäopetusta.

• Selkeä viestintä: Hyvä etäopetus edellyttää selkeää ja avointa viestintää opiskelijoiden kanssa. Varmista, että opiskelijat saavat selkeät ohjeet ja tiedot kurssin tavoitteista, aikatauluista ja tehtävistä. Käytä monipuolisia viestintävälineitä, kuten sähköpostia, verkkokeskusteluita ja videokonferensseja, varmistaen, että kaikki tarvittava tieto tavoittaa opiskelijat.
• Osallistava oppiminen: Kannusta opiskelijoita aktiiviseen osallistumiseen etäopetuksen aikana. Käytä erilaisia interaktiivisia menetelmiä, kuten ryhmäkeskusteluja, virtuaalisia ryhmätyöskentelyalustoja ja tehtävien jakamista. Luo mahdollisuuksia vuorovaikutukseen ja keskusteluun opiskelijoiden välillä sekä opiskelijoiden ja opettajan välillä.
• Laadukkaat oppimateriaalit: Valitse ja järjestä oppimateriaalit huolellisesti varmistaen niiden laadukkuus ja sopivuus oppimistavoitteisiin. Tarjoa monipuolisia oppimateriaaleja, kuten sähköisiä oppikirjoja, artikkeleita, videoita ja harjoitustehtäviä, jotka tukevat opiskelijoiden oppimista eri tavoin.
• Henkilökohtainen tuki: Tarjoa opiskelijoille henkilökohtaista tukea ja ohjausta etäopetuksen aikana. Järjestä säännöllisiä neuvontakeskusteluja, vastaa opiskelijoiden kysymyksiin ja tarjoa palautetta tehtävistä. Kannusta opiskelijoita ottamaan yhteyttä sinuun tarvittaessa ja varmista, että he tuntevat olonsa tuetuiksi ja kuulluiksi.
• Arviointi ja palautteenanto: Suunnittele selkeät arviointikriteerit ja anna palautetta opiskelijoille säännöllisesti. Tarjoa mahdollisuuksia itsearviointiin ja vertaisarviointiin, jotta opiskelijat voivat oppia toisiltaan ja kehittää omaa oppimistaan. Huomioi myös joustavuus arviointimenetelmissä, jotta ne sopivat etäopetuksen tarpeisiin.
• Laadukas etäopetus vaatii suunnittelua, järjestelyjä ja sitoutumista sekä opettajalta että opiskelijoilta. Tärkeintä on luoda kannustava oppimisympäristö, jossa opiskelijat voivat saavuttaa oppimistavoitteensa ja kehittyä omassa tahdissaan.

ChatGPT, listaa viisi tapaa toteuttaa laadukasta lähiopetusta.

• Interaktiiviset oppitunnit: Suunnittele ja toteuta oppitunnit niin, että ne ovat interaktiivisia ja osallistavia oppilaille. Käytä erilaisia opetusmenetelmiä, kuten keskusteluja, ryhmätyöskentelyä, demonstraatioita ja käytännön harjoituksia, jotka innostavat oppilaita osallistumaan aktiivisesti oppituntiin.
• Henkilökohtainen ohjaus: Tarjoa oppilaille henkilökohtaista ohjausta ja tukea oppituntien ulkopuolella. Järjestä neuvontakeskusteluja, joissa voit vastata oppilaiden kysymyksiin ja tarjota ylimääräistä selitystä vaikeiksi koetuista aiheista. Tukea voi tarjota myös palautteen antamisen kautta, jotta oppilaat voivat kehittää taitojaan ja ymmärrystään.
• Monipuoliset opetusmateriaalit: Valitse ja hyödynnä monipuolisia opetusmateriaaleja, jotka tukevat oppimista ja sitouttavat oppilaita. Käytä esimerkiksi visuaalisia apuvälineitä, kuten kaavioita, kaavioita ja esityksiä, sekä multimediaelementtejä, kuten videoita ja äänitiedostoja, jotta voit havainnollistaa käsiteltäviä aiheita ja edistää oppimista.
• Aktiivinen oppiminen: Kannusta oppilaita osallistumaan aktiivisesti oppitunneilla. Luo ryhmätyöskentelymahdollisuuksia, jossa oppilaat voivat työskennellä yhdessä ja oppia toisiltaan. Käytä kysymyksiä ja keskusteluja, jotka edistävät oppilaiden kriittistä ajattelua ja aktiivista osallistumista oppituntiin.
• Jatkuva arviointi ja palautteenanto: Arvioi oppilaiden edistymistä jatkuvasti ja anna säännöllisesti palautetta. Käytä erilaisia arviointimenetelmiä, kuten kokeita, tehtäviä, projekteja ja suullisia esityksiä, jotta voit saada kattavan kuvan oppilaiden osaamisesta. Tarjoa rakentavaa palautetta, joka auttaa oppilaita kehittymään ja saavuttamaan oppimistavoitteet.
• Laadukas lähiopetus edellyttää opettajan aktiivista roolia ja jatkuvaa vuorovaikutusta oppilaiden kanssa. Tärkeintä on luoda innostava oppimisympäristö, jossa oppilaat voivat osallistua aktiivisesti oppitunneille, kehittää taitojaan ja saavuttaa oppimistavoitteensa.

Kirjoittajat:

Paula Vaskuri

Kirjoittaja on Digipedagogiikka- ja videopalveluiden päällikkö ja oppinut laadukkaissa etä- ja verkkototeutuksissa muun muassa uransa kannalta tärkeimmät opit. Jo ensimmäinen verkkokurssikokemus vuonna 1998 sytytti digipedagogisen intohimon. Tuo kurssi oli Luova kirjoittaminen, joka kuului suomen kielen opintoihin Oulun yliopistossa ja jonka opettaja oli kirjoittajan ”virtuaaliäiti”, lehtori Merja Karjalainen.

ChatGPT

Tekoälyn tuottamista listauksista ei ole muutettu välimerkkiäkään.

Kuva

Museoviraston kuvakokoelmat (KK4372:3902). Jääkäripataljoona 4:n köydenvetokilpailu juhannuksena 1939. CC BY 4.0.