Digipedaporinoita
Ajankohtaisia digiasioita pedagogisessa ympäristössä. Blogia julkaisee digipedagogiikka- ja videopalvelut.
PDF-tiedostomuoto kehitettiin 90-luvun alkupuolella tarpeeseen jakaa julkaisuvalmiita dokumentteja tietokoneiden välillä siten, että niiden asettelu pysyi muuttumattomana järjestelmästä riippumatta. Tällä tavoin varmistettiin, että julkaisu näytti samalta sekä näytöltä tarkasteltuna että paperille tulostettuna tai painettuna.
Painoon suunnattujen julkaisujen kohdalla tämä on tietysti näppärää ja tarkoituksenmukaista, mutta esimerkiksi Moodle-kurssin liitteeksi sujautettu PDF-tiedosto saattaa muuttaa muuten mainiosti soljuvan oppimiskokemuksen ikäväksi digitervanjuonniksi.
Ihmiset kuluttavat web-muotoista sisältöä eri tavalla kuin painettua. Verkossa olevaa sisältöä selaillaan ja silmäillään nopealla tahdilla, jolloin otsikointi ja tiedon jakaminen helposti pureskeltaviin osiin korostuu. Jos verkkosivulle tullut kävijä ei koe nopeasti selailtuna tekstiä kiinnostavaksi, se jää todennäköisesti lukematta.
PDF-dokumentin sisältö on yleensä luotu printtiorientoituneella sovelluksella, jollaista käytettäessä verkkotekstin kirjoittamiseen liittyvät suositukset unohtuvat helposti. Tämän lisäksi tiedostomuoto itsessään aiheuttaa saavutettavuus- ja käytettävyysongelmia, jotka korostuvat etenkin mobiililaitteilla. Tästä syystä verkossa kulutettavaksi tarkoitettu sisältö kannattaisi esittää verkkosivumuotoisena.
PDF-tiedosto avautuu selaimesta klikkaillessa vaihtelevasti joko uuteen selainikkunaan, välilehteen tai kokonaan erillisessä sovelluksessa. Etenkin kokemattomalle käyttäjälle voi tuntua sekavalta joutua heitetyksi pois tutun näköisestä ympäristöstä. Varomaton käyttäjä saattaa PDF-tiedoston sulkiessaan sulkea samalla meneillään olevan istunnon kokonaan ja joutua kirjautumaan uudelleen esimerkiksi oppimisympäristöön. Ärsyyntyminen voi koitua oleellisen tiedon omaksumisen esteeksi.
PDF-tiedosto saattaa myös latautua hitaasti tai jäädä kokonaan avautumatta, ja tästä syystä mitään kriittistä tietoa ei kannata ladata sivustolle pelkästään PDF-liitteeksi. Jos lounasravintolan sivustolla ruokalista on ainoastaan PDF-muotoisena eikä sitä saa avattua, on hyvin matala kynnys siirtyä selailemaan naapuriravintolan mahdollisesti helpommin luettavissa olevaa listaa.
PDF-dokumentit ovat usein tuhti paketti tekstiä ja kuvia, joka jo sinällään saattaa uuvuttaa lukijan. Vaikka teksti olisi kirjoittanut selkeällä tavalla ja kuvia käytetty kohtuudella, tiedosto ei välttämättä siltikään ole teknisesti saavutettava, koska
Saavutettavan dokumentin luominen edellyttää kirjoittajalta ymmärrystä aiheesta ja kirjoittamiseen käytettävän sovelluksen saavutettavuusominaisuuksien tuntemista. Jos saavutettavuusasiat ovat hanskassa, kirjoittaja valitsee PDF:n vain, jos muuta vaihtoehtoa ei ole. Verkkosivu on saavutettavuuden näkökulmasta paras vaihtoehto.
Nykyään valtaosa verkkoliikenteestä on mobiilikäyttöä. PDF-dokumentti ei mukaudu käytettävän laitteen näytön koon mukaan (eli ei ole responsiivinen) ja älypuhelimella PDF-tiedoston avaaminen onkin lähes poikkeuksetta huono kokemus. Pieneltä ruudulta PDF-dokumentin tarkastelu vaatii jatkuvaa näpräystä, nypläystä ja silmien siristelyä.
Saavutettavuusasioiden noustessa yhä enemmän pinnalle, nyt on jokaisella hyvä hetki pohtia kuinka voisi omalta osaltaan parantaa webin saavutettavuutta. Digisisältöä tarjoillessa pitkälle pääsee, kun muistaa että
Pitkien sähköisten dokumenttien kohdalla katse kannattaa kääntää kohti avointa EPUB-tiedostomuotoa (e-kirja), jonka sisältö mukautuu käytettävän laitteen ja tilanteen mukaan sopivaksi verkkosivujen tapaan.
Olisiko siis olemassa oleva PDF-dokumentti mahdollista ottaa tarkasteluun ja kirjoittaa paremmin jäsenneltyyn ja selkeämpään muotoon verkkotekstiksi? Pienen vaivan näkeminen kaikille paremman kokemuksen eteen kannattaa.
Joona Kauppi
järjestelmäsuunnittelija
Ajankohtaisia digiasioita pedagogisessa ympäristössä. Blogia julkaisee digipedagogiikka- ja videopalvelut.