Tekoälyllä kohti oppimistulevaisuuksia – Online Educa Berlin 2023

Tekoäly vahvasti esillä

Konferenssin polttavin puheenaihe oli tuskin kenellekään suuri yllätys. ChatGPT:n ja muiden tekoälykielimallien esiintulosta oli aika lailla ehtinyt kulua jo vuosi, ja niistä oli siinä ajassa ehtinyt jo tulla osa kaikkien konferenssin osallistujien arkea. Tekoäly olikin vahvasti esillä koko kolmen päivän ajan. Näyttelytilassa oli esillä useita eri työkaluja, joilla opintomateriaalien ja jopa kokonaisten kurssien luominen onnistuu tekoälyn avulla käden käänteessä – ainakin jos myyntipuheita oli uskominen. Tekoälyaiheisissa työpajoissa ei enää puhuttu niinkään siitä, mitä tekoäly oikein on ja mitä tulevaisuus mahdollisesti tuo sen suhteen tullessaan, vaan siitä, miten saatavilla olevia tekoälyjä voi käyttää omassa työssä ja miten niiden vaikutukset opetukseen ja oppimiseen ovat jo havaittavissa. Tulevaisuudesta oli tullut konkreettista nykyisyyttä.

Paneelikeskusteluissa yhteiseksi teemaksi muodostui pohdinta tulevasta; nyt kun Pandoran lipas on vihdoin avattu, osaammeko ohjata kehitystä toivottuun suuntaan? Ja mikä tuon suunnan tulisi olla? Tämä dilemma oli muotoiltu konferenssin viralliseksi teemaksi muotoon ”the learning futures we choose”, eli oppimistulevaisuudet, jotka me valitsemme. Koneiden nousu ei näyttänyt siis vielä horjuttaneen uskoa siitä, etteikö ihmisellä olisi enää toimijuutta ja päätäntävaltaa tulevaisuuden – eli nykyisyyden – oppimismaailmassa.

Tässä poimintoja muutamasta mieleenpainuvasta tilaisuudesta, joihin satuimme konferenssissa eksymään.

Parempia ”prompteja”

Prompt engineering for learning professionals -työpajassa puhuttiin siitä, miten ChatGPT:stä, Bingistä ja muista tekoälykielimalleista saa eniten irti syötteiden, eli niille esitettyjen kysymysten avulla. Saavuimme paikalle hieman myöhässä, jolloin kaikki istumapaikat salista oli jo viety ja kuuntelijoita istui ikkunalaudoilla ja lattialla, sekä nojaili seiniin ja ovenkarmeihin. Kaikkia kiinnosti saada tietää, miten uuden työkaverin kanssa tullaan toimeen.

Miten tekoälyn kanssa sitten jutellaan? Työpajan keskeinen oivallus oli, että kielimallien käyttämisen ei pitäisi olla pelkkää kysymys-vastaus-peliä, vaan enemmänkin dialogia, jossa tekoälylle yritetään asteittain ja mahdollisimman tarkkaan kertoa, mitä sen halutaan tekevän ja johdatella sitä vähitellen kohti haluttua lopputulosta. Lisäksi on aina syytä täsmentää, keneltä asiaa kysytään, eli mitä roolia tekoälyn halutaan esittävän vastausta antaessaan, millä voi olla yllättävän suuri vaikutus lopputulokseen. Kielimallin kanssa touhutessa vaivannäkö siis palkitaan, samoin kuin monessa muussakin lajissa. Yksi työpajan iskulauseista oli ”Älä pelkää pitkiä syötteitä”.

Tekoäly on työläs työkaveri

Pitkien syötteiden laatiminen ja keskustelullinen johdattelu vaatii tietysti melko paljon työtä, mikä on hieman ironista; eikö koko homman pointti ja vetovoima ole siinä, että tekoäly hoitaa ajatustyön ja laatii tekstin puolestani?

Näin haluaisimme asian tietysti olevan, mutta täytyy muistaa, että ChatGPT ja muut kielimallit ovat olleet käytössä vasta noin vuoden verran ja siten vielä lapsenkengissään. Muutaman vuoden kuluttua tilanne saattaa olla hyvin erilainen. Nyt kuitenkin kielimallien kanssa työskentely vaatii vielä hieman vaivaa, kärsivällisyyttä, ja jopa kohteliaisuutta; työpajan vetäjän mukaan tekoäly tekee paremmin yhteistyötä, kun sitä puhuttelee kunnioittavasti ja muistaa kiitellä avusta. Jos prompt engineering -viisautta on siis uskominen, tekoäly on monella tapaa enemmän työkaveri kuin pelkkä työkalu.

Tekoäly mukana oppimisessa – enemmän haittaa vai hyötyä?

Konferenssin toisen päivän päätteeksi pidetyssä suuressa väittelyssä päästiin arvokysymysten äärelle. Kiistakapulana oli aloite ”tekoälyn laajamittaisesta käyttöönotosta tulee oppimisessa olemaan enemmän haittaa kuin hyötyä” ("the widespread implementation of AI in learning will do more harm than good").

Vakavasta aiheesta huolimatta väittely itse sujui (onneksi) vähemmän vakavissa merkeissä. Värikkäin väittelijä oli aloitetta vastustanut Donald Clark, jonka puheista päätellen tekoäly ratkaisee kaikki mahdolliset ongelmat ja sen ainoa vika on, että sitä ei ole vielä tarpeeksi. Samaan hengenvetoon hän sumputti aloitteen puolustajat yhteen kaikkien sellaisten ihmisten kanssa, jotka ovat kyynisyyttään kautta historian vastustaneet uusia keksintöjä, kuten kirjapainotaitoa, polkupyöriä ja rock-musiikkia.

Puolustavan osapuolen edustajat sen sijaan nojasivat siihen tosiseikkaan, että tutkimusta tekoälyn hyödyistä opetuksessa ei yksinkertaisesti ole vielä olemassa, joten aloitteen vastustaminen ei mitenkään voi olla oikeutettua. Mukaan mahtui vielä loputonta kiistelyä siitä, oliko toinen osapuoli ylipäätään ymmärtänyt väittelyn aloitteen sananmukaista merkitystä ja olivatko siten kaikki heidän esittämänsä argumentit lopulta epäpäteviä.

Katso väittely OEB:n YouTube-kanavalta.

Täpärä voitto tekoälylle

Lennokkaat (ja toisinaan hieman kyseenalaiset) argumentit ja leikkimielinen piikittely olivat omiaan pitämään väittelyn viihdyttävänä, mutta sekaan mahtui myös konkreettisia esimerkkejä siitä, miksi kallistua asian suhteen suuntaan tai toiseen. Tekoälyn hyötyjen puolestapuhujat julistettiin lopulta yleisöäänestyksellä väittelyn voittajiksi. Lopussa he kuitenkin saivat vähemmän ääniä kuin ennen väittelyä pidetyssä alustavassa äänestyksessä, mikä täytyy tietysti laskea aloitteen puolustajien ansioksi. Moni kuuntelija taisi oivaltaa, että ehkä varauksellisuudellekin on tekoälyn suhteen paikkansa, vaikka mitään ei lähdettäisikään suoranaisesti kieltämään.

Omalla kohdallani huomasin ajattelevani melko samalla tavalla. Tekoäly on nyt täällä ja tullut jäädäkseen, eikä paluuta entiseen ole. Sen kanssa täytyy opetella elämään, ja ehkä elämä muuttuukin sen myötä paremmaksi. Moni asia saattaa kuitenkin parempaa tulevaisuutta odotellessa mennä pieleen pahemmin kuin voisi kuvitella. Varauksellinen toiveikkuus lienee siis paikallaan, kun pohditaan, miten tekoäly on muuttanut maailmaa taas vuoden päästä.

Oppimisen tavoite: tietämättömyydestä epävarmuuteen

Minkälainen ”oppimistulevaisuus” meidän tulisi siis valita? Pohtiessaan konferenssin teemaksi asetettua kysymystä torstaiaamun täysistunnon puhujat olivat yksimielisiä siitä, että nyt kun kaikki faktatieto tuntuu olevan vain yhden tekoälylle esitetyn kysymyksen päässä, oppimisen tavoite pitäisi olla kriittisessä ajattelussa, eikä niinkään yleistiedon kerryttämisessä; vastausten sijaan paino tulee olemaan oikeissa kysymyksissä. Hyvä käytännön esimerkki tästä on edellä mainitussa työpajassa käsitelty prompt engineering, jota voisi kutsua kysymysten esittämisen taidoksi. Luciano Floridi, yksi täysistunnon puhujista, onnistui mielestäni kuvaamaan oppimisen nykytilaa melko osuvasti mieleenpainuvalla lausahduksella, jolla päätän tämän blogitekstin:

Floridi luonnehti tiedon nykytilaa epävarmuuden ja tietämättömyyden käsitteiden kautta. Epävarmuus tarkoittaa, että emme tiedä vastausta johonkin kysymykseen. Tietämätön ei tiedä edes kysymystä. Keskustelemalla toistemme kanssa saamme tietoomme kysymyksiä, joita emme edes aiemmin hoksanneet kysyä, jolloin tietämättömyytemme muuttuu epävarmuudeksi. Ja koska tekoäly tietää – tai tulee kohta tietämään – vastauksen kaikkiin kysymyksiin, epävarmuus riittää oppimisen tavoitteeksi. Toisin sanoen: "When ignorance meets ignorance, the result is uncertainty. The rest is ChatGPT."

Kirjoittaja: Mikko Kurttila
Kirjoittaja toimii digipedagogiikka ja videopalvelut -tiimissä Moodle-asiantuntijana