Paljon yhteistä löytyi myös Pohjois-Pohjanmaan ja Kanadan Halifaxin matkailuyrityksillä ”Matkailu koronan jälkeen”-webinaarissa 8.2.2023. Näistä harvemmin asuttujen alueiden matkailukohteiden mahdollisuuksista ja haasteista voisi kirjoittaa vaikka kirjan, mutta nostan tässä esiin muutaman keskisimmän havainnon.
Vastuullinen matkailu ei ole mikään uusi puheenaihe, mutta Covid-19 pandemian aikana keskustelu ilmastonmuutoksesta tuli esiin erityisellä tavalla. Matkustus- ja kokoontumisrajoitusten myötä ihmisten katseet kohdistuivat lähi- ja luontokohteisiin. Pandemian jälkeen palasivat ensin kotimaiset matkailijat ja viime vuoden aikana myös kansainväliset matkailijat, joiden kasvavat määrät ja tunkeutuminen jopa paikallisten asukkaiden pihoille revontulia katsomaan herätti monesta syystä paljon keskustelua.
Vieraillessamme tutkimus- ja konferenssimatkalla Tromssassa tammikuun 2023 viimeisinä päivinä saimme kuulla paikallisten matkailuyrittäjien, matkailunkehittäjien, VisitTromsin ja ProTromsin asiantuntijoiden ja kaupungin edustajien näkökulmia niihin haasteisiin ja mahdollisuuksiin, mitä suorastaan räjähtänyt kansainvälinen kiinnostus on tuonut. ArcticFrontiers-konferenssissa nämäkin teemat keskusteluttivat eri alojen asiantuntijoita ja päättäjiä.
Matkailu on aina ympäristöä kuormittavaa, sitä ei voi kiistää, mutta monilla hyvin pienilläkin teoilla voidaan haittaa vähentää huomattavasti. Hotellien ohjeet ”pesemme pyyheitä harvemmin” tai ”emme käytä muovipillejä” ovat matkailijoille helppoja hahmottaa ja yrityksille todentaa, mutta tämä on vasta pisara meressä, joka muiden näyttöjen puuttuessa näyttäytyä jopa ns. ”viherpesuna”. Täytyy huomata myös mm., mistä ruoka tulee, millaista hävikkiä syntyy ja jättävätkö matkailijat roskansa ja muut jätöksensä luontoon. Ei myöskään parane unohtaa vastuullisuuden sosiaalista puolta mm. työntekijöiden ja alueiden asukkaiden näkökannalta.
Rajoitusten vapauduttua Pohjois-Euroopassa on nähtävissä uudenlainen matkailijoiden virta. Matkailijat etsivät autenttisia kokemuksia, paikallisten ”kätkettyjä helmiä”, luonnon läheisyyttä ja niitä reittejä, jonne vielä matkailijat eivät ole jättäneet jälkeään. Suosittuja ovat erityisesti mökit ja muut paikat, joissa on paljon tilaa ympärillä – ja jonne päästäkseen tarvitaan oma auto. Mutta miten huolehditaan, että alueen asukkaiden rauha ei häiriinny kohtuuttomasti tai nämä ”kätketyt helmet” eivät muutu turistirysiksi kääntöpuolineen? Jos luonnon kantokyky ei kestäkään näitä virtoja, olisiko sittenkin parempi, että matkailijat pysyvät niillä alueilla, jotka on luotu kestämään massoja?
Palveluja kehitettäessä vuoropuhelu yrittäjien, kehittäjien ja päättäjien välillä on tärkeää. On myös hyvä osallistaa alueen asukkaat mukaan, jotta matkailupalveluja kehitetään pitäen niiden alkuperäinen ajatus ja henki keskiössä. Tärkeää on varmistaa, että viestintä tavoittaa matkailijat, ja että he myös sisäistävät suotavat toimintamallit käytännössä.
Esimerkkinä aidosti paikallisuudesta ja sen lähtökohdista kehittyneestä matkailukohteesta voi nostaa jo ilmiöksi nousseet Jokkmokkin (suomeksi Jokimukka) talvimarkkinat, jotka pidetiin helmikuussa 2023 jo 418:tta kertaa. Matkasimme sinne MERVA-hankkeen puitteissa yhdessä matkailuyrittäjien ja kehittäjien kanssa PohjolaNordenin järjestämälle ryhmämatkalle. Täydellä linja-autolla matkatessa yhdistyivät vastuullisuus ja verkostoitumisen hyöty. Yrittäjillä oli mahdollisuus esitellä palveluita niistä kiinnostuneille muille matkan osallistujille, ja samalla yrittäjät ja kehittäjät tutustuivat paremmin toisiinsa.
Jokkmokkin talvimarkkinoita on pidetty 1600-luvulta lähtien, ja tämä pieneen, alle 3000 asukkaan kylään muodostunut jokavuotinen tapahtuma on kasvanut Pohjois-Skandinavian suurimmiksi markkinoiksi keräten noin 50.000 kävijää vuosittain. Ilahduttavaa oli nähdä saamelaiskulttuurin aseman säilyminen markkinoilla kaikin tavoin – niin myytävien tuotteiden kuin ihmisten pukeutumisen ja oheistapahtumien kautta. Jonkin verran joukossa oli samantyyppisiä myyntikojuja kuin kaikkialla muuallakin, mutta ne eivät kuitenkaan hallinneet markkinoiden valikoimaa tai muuttaneet markkinoiden henkeä.
Jokkmokkin kaltaisiin kasvutarinoihin harva paikka pystyy eikä se ole tarpeenkaan. Oleellista on katsoa itselleen tuttua ympäristöä ja asioita ”vieraan silmin”. Nähdään, mitkä ovat Suomen ainutlaatuisia elämyksiä: marjojen poimiminen suoraan suuhun metsästä tai se, että meren jäätyessä voi kävellä jään päällä ja nähdä valkoista joka suunnalla. Jos hyödynnät matkailijoiden aamiaispöydästä jääneen kaurapuuron sämpylöiden raaka-aineena, kerro se ihmeessä asiakkaille ja ole ylpeä siitä. Ei siis unohdeta meille jo perinteisiä vastuullisia tekoja. Alun perin nämä teot ovat voineet juontaa varojen niukkuudesta, eikä ympäristöarvoja ole silloin ehkä osattu tai ehditty ajattelemaan. Se ei tarkoita, etteikö näistä käytännön viisauksista pitäisi olla aidosti ylpeä!
Kirjoittaja:
Katariina Ala-Rämi, FT, erikoistutkija, Oulun yliopisto Kerttu Saalasti Instituutti
Kuva:
Riitta Forsten-Astikainen
Tutkittua tietoa ja havaintoja yrittäjämäisellä sydämellä.
Kerttu Saalasti Instituutin blogissa kirjoitetaan instituutin tutkimusryhmien aiheista, yrittäjyyskoulutuksesta sekä instituutin yleisistä aiheista. Kirjoittajina alojen tutkijat, asiantuntijat ja verkostojen jäsenet.
Aiheitamme ovat: mikroyrittäjyys, tulevaisuuden tuotantoteknologiat, alueellinen erinomaisuus, mikroyrittäjyyskoulutus