Kaivostoiminta päättyy yleensä malmin loppumiseen, louhinnan taloudellisen kannattavuuden tai yhtiön rahoitukseen liittyvien haasteiden vuoksi. Kaivosyhtiöt ovat vastuullisia huolehtimaan kaivosalueen turvallisuudesta niin louhosten, kaivosvesien, sivukivikasojen ja rakennusten osalta myös kaivoksen päättymisen jälkeenkin. Tätä varten kaivosyhtiöllä on vakuusmaksu, jolla katetaan mahdolliset sulkutoimet myös tilanteessa, joissa yhtiöllä ei itsellä enää ole siihen varoja esim. konkurssin myötä. Tällöin valtio ottaa sulkemistoimet vastuulleen. Näin on käynyt mm. Hituran kaivoksen osalta, missä valtio on Ely-keskuksen johdolla saattanut sulkemistoimet päätökseen.
Kaivosalueidenasukkaat, kunnat ja kaivosyhtiöt ovat viime vuosina heränneet kehittämään kaivosinfrastruktuurien uusiokäyttömahdollisuuksia niin maailmalla kuin Suomessakin. Motivaationa ovat toimineet mm. teollisen historian vaaliminen, alueen jatkokäyttö sekä kaivoksen sulkeutumisen aiheuttamat sosio-ekonomiset haasteet. Kaivostoiminnan päätyttyä alueita on ennallistettu ja otettu käyttöön mm. viher- ja luontomatkailukohteina (Flambeau Mine, USA), teollisen kulttuuriperinnön kohteina (Almadén Mining Park, Espanja), opetus-, koulutus- ja tutkimusalustoina (Reiche Zeche, Saksa), energiapuistoina (Black Law Wind Farm, Iso-Britannia) ja maatalouskäytössä (Jeziórko, Puola). Suomesta vastaavia esimerkkejä ovat mm. Callio – Mine for Business sekä Callio Lab tutkimusympäristö (Pyhäsalmen kaivosalue). Outokummun kaivosmuseo, Nilsiän Louhosareena ja Raajajärven Wanha kaivoskylä.
Kaivosalueiden uusiokäyttöön ja erityisesti sen käynnistämiseen kaivostoiminnan aikana liittyy haasteita. Suomessa nykyinen kaivoslaki sallii kaivosalueella kaivospiirin voimassa ollessa vain kaivostoimintaa tai sitä tukevat toiminnot. Jos kaivosyhtiö kuitenkin sallii muuta toimintaa alueellaan, niin onnettomuustilanteissa vastuu on viime kädessä kaivosyhtiöllä.
Kaivosyhtiön valvontavastuu alueesta ei lakkaa kaivoksen sulkemiseen ja kaivospiirin lakkaamiseen, vaan tämä jatkuu vielä sulkemisen jälkeen. Tilanne on haasteellinen, jos alueelle tulee muita toimijoita, ja alueella sattuu esim. sortuma tai ympäristövahinko. Onko syy tällöin alueiden uusissa toiminnoissa vaiko valvontavastuullisen tahon laiminlyönnissä?
Esimerkkinävastuukysymysten selkeyttämisestä voidaan käyttää Yhdysvalloissa Homestaken kaivoksen muuttamista maanalaiseksi monitieteelliseksi laboratorioksi. Siellä tiedeyhteisö (National Science Fund) yhdessä osavaltion kanssa ostivat koko kaivosalueen vastuineen kaivosyhtiöltä. Ratkaisua pidettiin ennenkuulumattomana, mutta vastuukysymysten näkökulmasta ratkaisu tarjosi selkeän toimintamallin kaikille osapuolille.
Kaivoksen sulkeutuminen ei ole välttämättä kuolinisku sitä isännöivälle kylälle tai kunnalle. Hyvin valmistellulla ja yhteistyössä kaivosyhtiön, sidosryhmien ja viranomaistahojen kanssa uusiokäytöllä kaivosympäristö voi tarjota monia uusia elinkeinomahdollisuuksia niin matkailun, teollisuuden, tutkimuksen, maatalouden kuin energiatuotannonkin kautta.
Kirjoittajat:
Jari Joutsenvaara, väitöskirjatutkija ja projektipäällikkö, Callio Lab, Oulun yliopiston Kerttu Saalasti Instituutti
Jukka Joutsenvaara, tuntiopettaja ja projektipäällikkö, Arktiset luonnonvarat ja talous, Lapin AMK
Tämä kirjoitus on julkaistu ensimmäisen kerran Keskipohjanmaa-lehden asiantuntijapuheenvuorona 23.6.2022.
Tutkittua tietoa ja havaintoja yrittäjämäisellä sydämellä.
Kerttu Saalasti Instituutin blogissa kirjoitetaan instituutin tutkimusryhmien aiheista, yrittäjyyskoulutuksesta sekä instituutin yleisistä aiheista. Kirjoittajina alojen tutkijat, asiantuntijat ja verkostojen jäsenet.
Aiheitamme ovat: mikroyrittäjyys, tulevaisuuden tuotantoteknologiat, alueellinen erinomaisuus, mikroyrittäjyyskoulutus