Lapsuudessa perheessämme ei ollut teknistä osaamista, mutta isäni lääkäritaustan ansiosta pääsin monille pihapiirin eliöstöön keskittyville tutkimusmatkoille. Erilaisia eläviä ja kuolleita eläimiä tuli toimitettua tutkimuksia varten. Vastapainoksi tein ”ruumiinavauksia” kodistamme löytyville esineille niiden tuhoutuessa prosessissa vanhempieni harmiksi. Iän karttuessa huomioni alkoi keskittymään yhä enemmän teknillisiin asioihin ja opin lopulta jopa kasaamaan purkamani esineet takaisin toimintakuntoon sekä korjaamaan rikkinäisiä laitteita.
Kovin pitkälle en ole parissa kolmessa vuosikymmenessä päässyt. En ryhtynyt lego-insinööriksi enkä Pelle Pelottomaksi, mutta kiinnostuksen kohteet ja toimintatavat ovat säilyneet. Työssäni Oulun yliopistolla luodaan monimutkaisia mikros- ja makroskooppisia teräsrakenteita tieteelliseltä pohjalta. Työlään valmistusvaiheen jälkeen kappaleet rikotaan ennen tarkempia analyysejä monenlaisin, jopa näyttävin keinoin. Kun vaadittava testaus on tehty, tarkastelussa siirrytään mikrorakennetasolle, jolloin päästään käsiksi ominaisuuksien ja käyttäytymisen taustalla oleviin tekijöihin.
Lapsuuden leikkeihin verrattuna oma ymmärrys on kasvanut ja toisaalta käytössä olevat laitteet ovat monimutkaistuneet (kallistuneet) tehden leikistä hauskempaa. Teräksestä ja sen hyödyntämisestä tunnetaan vasta pieni osa, teräksen ollessa mysteerinen ja suuria yhteiskunnallisia hyötyjä mahdollistava tulevaisuuden materiaali. Mielenkiintoisimmat metallurgiset ilmiöt ovat vielä löytämättä ja niiden löytämisessä sekä soveltamisessa on työnsarkaa vielä seuraavillekin sukupolville. FMT-tutkimusryhmä toimii osana terästutkimuskeskus CASR:ia näiden mahdollisuuksien kartoittamisessa.
Terästutkimuksen mielenkiintoisuudesta riippumatta ihmismieli on syytä päästää välillä vapaalle. Omalla kohdallani mieli lepää perheen kanssa, mutta myös eläinten ja kasvien parissa. En ole syntynyt maatilalla, mutta sain ajatuksen sellaisen perustamisesta. Nuoruuden metsästysharrastus vaihtui noin 10 vuotta sitten harrastepohjaiseen karitsoiden ja ruokakasvien kasvatukseen papan perintöpellolla. Tämän jälkeen on tullut kasvateltua muitakin eläimiä kuten kaneja, kanoja ja kalkkunoita, kasveista puhumattakaan. Ruuaksi kaikki. Tällä hetkellä kasvatan, käsittelen ja myyn sekä karitsan että kalkkunan lihaa kausittaisena sivutyönä yli tuhat kiloa vuodessa. Teknillisestä osaamisesta ja ymmärryksestä on ollut suuri hyöty maatilan perustamisessa, vaikkakin projekti on vielä melko aluillaan.
Eläinten biologia on tullut tutuksi teurastushommissa, eikä isäni enää osaa vastata monimutkaisiin kysymyksiini karjan patologiasta. Viime viikonloppuna hän kehotti ostamaan alaan liittyvää kirjallisuutta kyllästyessäni kyselyihini. Vaikka karjan kasvatus ja teurastus on raskasta ruumiillista työtä, tarjoaa se mahdollisuuden tuulettaa ajatuksia ja on sitä kautta johtanut monesti uusien ideoiden syntymiseen. Toisaalta ruuan kasvatukseen liittyvä harrastustoiminta on avannut silmiä globaaleihin ympäristönäkökulmiin. Omalla kohdallani se on johtanut ekologisempaan ajatteluun sekä työssä että vapaa-ajalla.
Marraskuun lopulla teurastettiin viimeiset tämän kauden eläimet. Uusi sukupolvi on houkuteltu toimintaan mukaan. Pyörä pyörii ja asiat kehittyvät.
Antti Järvenpää, TkT, tutkimusjohtaja
Tutkittua tietoa ja havaintoja yrittäjämäisellä sydämellä.
Kerttu Saalasti Instituutin blogissa kirjoitetaan instituutin tutkimusryhmien aiheista, yrittäjyyskoulutuksesta sekä instituutin yleisistä aiheista. Kirjoittajina alojen tutkijat, asiantuntijat ja verkostojen jäsenet.
Aiheitamme ovat: mikroyrittäjyys, tulevaisuuden tuotantoteknologiat, alueellinen erinomaisuus, mikroyrittäjyyskoulutus