Näissä työskentelee siis alle kymmenen työntekijää, kun henkilömäärät muunnetaan kokopäiväisiksi työpaikoiksi. Yksinyrittäjien osuus on hiukan alle 70 prosenttia yrityskannasta. Suomessa on siis hiukan alle 90 000 työnantajayritystä ja näyttää siltä, että määrä olisi hienoisessa laskusuunnassa.
Viimeisten vuosien aikana työnantajayritysten määrä on polkenut paikallaan. Vuosituhannen vaihteesta lähtien (2001-2020) pk-yrityksiin on syntynyt kumulatiivisesti hiukan alle 160 000 uutta työpaikkaa, kun taas suuryrityksistä (yli 250 henkeä työllistävät yritykset) on työpaikkoja vähentynyt noin 8000 kappaletta. Tarkemmin katsottaessa työpaikat ovat vähentyneet ainoastaan yli 1000 henkeä työllistävissä yrityksissä.
Pääsääntöisesti uudet työpaikat ovat syntyneet 10-100 henkeä työllistäviin yrityksiin. On tietenkin otettava huomioon, että kasvaessaan (tai pienentyessään) yritykset siirtyvät kokoluokasta toiseen. Huomionarvoista on kuitenkin se, että mikroyrityksiin on syntynyt uusia työpaikkoja kyseisellä aikaperiodilla vain 13 500 kappaletta. Pureutuessa mikroyritysten ryhmään tarkemmin havaitaan, että varsinkin 1-4 henkilöä työllistävien työnantajayrittäjien määrä on laskenut. Tämä kehitys on yritysdynamiikan ja kansantalouden kasvun kannalta varsin huolestuttavaa.
Minkälainen on hyvä maa yrittää? Yrittämisen olosuhteisiin vaikuttavat likimain kaikki yhteiskuntapoliittiset päätökset ja yhteiskunnassa vallitsevat rakenteelliset tekijät. Menestyvään yritystoimintaan tarvitaan mm. reilua kilpailua, avoimia markkinoita, korkeaa osaamista, toimivaa infraa, toimivia rahoitusmarkkinoita, oikeusvaltion periaatteiden noudattamista, yhdenvertaista kohtelua, toimivia työmarkkinoita, kohtuullista verotuksen tasoa ja ainoastaan ydintehtäviinsä keskittyvää julkista sektoria.
Suomi on keskimäärin hyvä maa yrittää, ja sen osoittavat myös monet kansainväliset tutkimukset ja selvitykset. Suomi sijoittuu useissa yrittämisen olosuhteita mittaavissa (esim. Global Entrepreneurship Index) vertailuissa 15 parhaan maan joukkoon. Samat tutkimukset myös soittavat sen, että jos jossain meillä on parantamisen varaa, niin se on työmarkkinoiden toiminnassa.
Suomessa työmarkkinoiden toimimattomuus näkyy eritoten pienten yritysten kohdalla. Työllistämisen esteitä on kertynyt aivan liikaa. Tämä on johtanut ”yksinyrittäjämäisen” toiminnan lisääntymiseen. Yrityksen, varsinkin mikroyrityksen, on helpompaa ja riskivapaampaa hankkia työtä ja palveluita toiselta yritykseltä kuin ottaa työllistämisen riski. Tämä kehitys on kansantalouden kannalta osittain huolestuttava ilmiö.
Tilannetta ei pidä lukea niin, etteikö (yksin)yrittäjyyden määrän nousu olisi toivottavaa, päinvastoin. Meidän tulee kuitenkin huolehtia yritysten kyvystä kasvaa. Kasvavat yritykset investoivat, innovoivat ja herkemmin myös kansainvälistyvät ja sitä kautta luovat runsaasti arvonlisää Suomen talouteen. Työnantajayrittäjyyden lisääntyminen olisi myös sosiaalipoliittisesta näkökulmasta toivottavaa. Tällä hetkellä liian monen pienen yrittäjän kohdalla esimerkiksi eläketurvasta huolehtiminen ei ole riittävällä tasolla.
Miksi työllistämisen kynnys on mikroyrityksille liian korkea? Ensinnäkin on selvää, että yritykset eivät palkkaa irtisanoakseen. Mikroyrityksillä ei ole usein (taloudellista) mahdollisuutta käyttää ammattimaista rekrytointihenkilökuntaa palkatessaan ensimmäistä tai toista työntekijää. Aina rekrytointi ei kuitenkaan, syystä tai toisesta, onnistu. Olennaista on kuitenkin päästä tilanteesta eteenpäin. Se on työntekijän ja yrityksen etu. On selvää, että irtisanomissuojan helpottaminen edesauttaisi työllistämistä eritoten mikroyrityksissä. Irtisanomissuojan helpottamista käsitelleissä vaikutusarvioinneista käy ilmi, että pienten yritysten lievempi sääntely olisi perusteltua, koska pienet yritykset ovat normaalisti herkempiä työsuhdeturvan aiheuttamille kustannuksille kuin suuremmat yritykset. Irtisanomissuoja siis vaikuttaa enemmän nimenomaan pienten yritysten rekrytointeihin. Huomionarvoista on se, että irtisanomissuojan heikentäminen lisää rekrytointien ja irtisanomisten virtaa. Tämä parantaa olennaisesti työttömien ja työvoiman ulkopuolelta tulevien mahdollisuuksia työllistyä.
Yhteiskunnan päätöksenteossa on oivallettava, että työelämän pelisäännöt vaikuttavat siihen, onko ihmisillä ylipäätään työtä, saadaanko työmme tulokset kaupaksi muuallekin maailmaan ja miten lopulta koko hyvinvointimme pystytään rahoittamaan. Jokainen yritys ja työpaikka on erilainen ja kohtaa kansainvälisen kilpailun tavalla tai toisella. Sen vuoksi työelämän sääntelyn on oltava nykyistä joustavampaa ja erilaisia toiminta- ja sopimismalleja mahdollistavaa. Työelämän pelisäännöillä vaikutetaan niin työssä olevien ihmisten lukumäärään kuin työaikaan ja suomalaisen työn kilpailukykyyn.
Nykyisin työnantajien ja työntekijöiden tutkitusti hyvät suhteet antavat hyvän pohjan työmarkkinoiden kehittämiselle niin, että sopimisen vapaus yrityksissä ja työpaikoilla lisääntyy. Valtiovallan taholta työelämän sääntelyyn tarvitaan siksi uusi tasapaino työntekijän suojeluperiaatteen ja markkinoiden toimivuuden välillä. Työpaikkasopimisen lisääminen ei merkitse eikä saa merkitä työntekijöiden turvan heikentymistä, sillä työehtosopimusjärjestelmän piirissä olevilla työntekijöillä on aina oltava oikeus vedota sovellettavaan työehtosopimukseen. Lisäksi sopimisen on tapahduttava eduskunnan säätämän pakottavan lainsäädännön asettamissa rajoissa.
Mikroyrityksissä on huikea työllistämisen potentiaali. Olisi korkea aina antaa yhteiskunnan taholta tämän potentiaalin toteutua, sillä mikroyritysten työllistäessä enemmän kukaan ei olisi häviäjän osassa.
Kirjoittaja: Mika Kuismanen, Ph.D, johtaja, pääekonomisti, Suomen Yrittäjät
Tutkittua tietoa ja havaintoja yrittäjämäisellä sydämellä.
Kerttu Saalasti Instituutin blogissa kirjoitetaan instituutin tutkimusryhmien aiheista, yrittäjyyskoulutuksesta sekä instituutin yleisistä aiheista. Kirjoittajina alojen tutkijat, asiantuntijat ja verkostojen jäsenet.
Aiheitamme ovat: mikroyrittäjyys, tulevaisuuden tuotantoteknologiat, alueellinen erinomaisuus, mikroyrittäjyyskoulutus