Vierailumme isäntänä toimi Magnús Þór Bjarnason, joka työskentelee Länsivuonojen aluekehitysorganisaatio Vestfjarðastofassa (eng. Westfjords Regional Development Office). Hänen johdollaan tutustuimme alueen kehittämistyöhön, yrityksiin ja yrittäjiin sekä keskustelimme omistajanvaihdosten, digitalisaation ja alueellisen elinvoiman kysymyksistä. Alueen kehittämistyöhön voi tutustua tarkemmin Vestfjarðastofan verkkosivuilla sekä Invest in Westfjords -sivustolla.
Matkan aikana huomasin pohtivani, kuinka paljon yhteistä Islannin Länsivuonoilla ja suomalaisilla harvaan asutuilla alueilla on. Vaikka maisemat ovat erilaisia, monet keskusteluissa esiin nousseet haasteet kuulostivat yllättävän tutuilta.
Ísafjörður on Länsivuonojen suurin keskus, jossa asuu noin 2 700 ihmistä. Koko alueella asukkaita on vain hieman yli 7 000. Alue tunnetaan näyttävistä vuonoistaan, mutta myös pitkistä etäisyyksistä, haastavista sääolosuhteista ja vaikeista kulkuyhteyksistä. Maisemat voivat tuntua tutuilta myös Satu Rämön Hildur-kirjojen lukijoille, sillä niiden maailma sijoittuu juuri näihin karuihin ja vaikuttaviin maisemiin ja yhteisöihin.
Vierailun aikana kuulin useamman kerran kokemuksia siitä, että Islannin pienet kylät kokevat olevansa kaukana päätöksenteosta. Keskusteluissa paikallisten kanssa nousivat usein esiin liikenneyhteydet, infrastruktuuri ja tunne siitä, että näiden alueiden tarpeita ei aina tunnisteta kansallisella tasolla riittävästi.
Samankaltaisia ajatuksia kuulee toisinaan myös Suomessa. Monilla harvaan asutuilla alueilla pohditaan, ymmärretäänkö pitkien etäisyyksien, työvoiman saatavuuden ja palveluiden saavutettavuuden vaikutuksia riittävästi. Vaikka Islannin ja Suomen tilanteet eivät ole identtisiä, kokemus etäisyydestä näyttää olevan yllättävän yhteinen.
BOCOD-hankkeen näkökulmasta matkan kiinnostavimmat havainnot liittyivät omistajanvaihdoksiin.
Länsivuonoilla kerrottiin, että merkittävä osa yritysten uusista omistajista tulee alueen ulkopuolelta. Tämä nostaa näkyvyyden aivan uudenlaiseen rooliin. Jos potentiaalinen jatkaja ei tiedä yrityksen olevan myynnissä tai edes olemassa, yrityskauppaa ei synny.
Tästä näkökulmasta digitalisaatio ei tarkoita vain uusia ohjelmistoja tai tekoälyratkaisuja. Se tarkoittaa myös niinkin yksinkertaista asiaa, että yritys löytyy verkosta, yrityksestä on saatavilla tietoa ja mahdolliset ostajat tavoitetaan riippumatta siitä, missä he sijaitsevat.
Havainto resonoi myös Suomessa. Monilla maaseutualueilla potentiaalinen jatkaja ei välttämättä löydy naapurikunnasta tai edes omasta maakunnasta. Yrityksen tulevaisuus voi riippua siitä, löytääkö joku sen satojen kilometrien päästä. Pahimmillaan yrityksestä ei löydy verkosta muuta tietoa kuin ehkä yrittäjän puhelinnumero.
Useissa keskusteluissa nousi esiin rahoituksen saatavuus ja hinta.
Paikallisten toimijoiden mukaan yritysostojen rahoittaminen on Islannissa kallista korkotason noustessa yli kymmeneen prosenttiin. Tällaisessa tilanteessa yrityksen ostaminen ei ole monelle realistinen vaihtoehto, vaikka kiinnostusta yrittäjyyteen olisikin.
Tämä näkyy konkreettisesti omistajanvaihdoksissa. Kun rahoituksen hinta on korkea, paikallisten ostajien määrä vähenee ja esimerkiksi hotelleja päätyy helpommin kansainvälisille sijoittajille.
Korkotaso nousi esiin myös laajemmissa yhteiskunnallisissa keskusteluissa. Monet yritysrajapinnassa työskentelevät henkilöt kertoivat toivoneensa erilaista lopputulosta Islannin tuoreessa neuvoa-antavassa kansanäänestyksessä, joka koski Euroopan Unionin jäsenyysneuvotteluiden jatkamista. Keskusteluissa nähtiin mahdollisen EU-lähentymisen olevan yksi keino lisätä taloudellista vakautta ja helpottaa korkeaan korkotasoon liittyviä haasteita. Kansanäänestyksen tuloksen perusteella Islanti ei kuitenkaan jatka EU-jäsenyysneuvotteluita. Toisaalta oltiin tyytyväisiä siitä, että EU-keskustelu on toistaiseksi käyty.
Omistajanvaihdosten näkökulmasta keskustelu Euroopan unionista ja politiikasta oli kiinnostava muistutus siitä, kuinka vahvasti yritysten tulevaisuus kytkeytyy myös laajempiin taloudellisiin ja poliittisiin kysymyksiin.
Suðureyrissä vierailimme useissa yrityksissä, joiden toiminta kytkeytyy meren, kalatalouden ja matkailun ympärille. Fisherman Guesthouse on lähes 30 vuotta toiminut perheyritys, jossa on hiljattain toteutettu sukupolvenvaihdos. Yritys on laajentanut majoituksesta myös ravintolapalveluihin ja risteilymatkailijoille suunnattuihin päiväretkiin. Lisäksi tutustuimme kalanjalostaja Íslandssagaan sekä Klofninguriin, joka hyödyntää kalatalouden sivuvirtoja kuivaamalla ja jalostamalla kalaa. Vierailut havainnollistivat, kuinka tiiviisti kylän yritykset toimivat yhdessä ja miten paikallinen yritysverkosto tukee työpaikkoja, palveluja ja yhteisön elinvoimaa.
Omistajuuden näkökulmasta vierailu oli erityisen kiinnostava. Suðureyrin kalanjalostustoiminta sai uuden vaiheen vuonna 1999, kun paikallinen toiminta siirtyi uuteen yritykseen, Fiskvinnslan Íslandssagaan. Nykyisin Íslandssagan emoyhtiö on pääosin paikkakunnalla syntyneiden ja kasvaneiden ihmisten omistuksessa. Yritys näkee roolinsa kalanjalostusta laajempana: se investoi myös muihin paikallisiin yrityksiin ja pyrkii ylläpitämään monipuolisia työmahdollisuuksia kylässä. Yritys pyrkii työllistämään mahdollisimman paljon alueen asukkaita, mutta työvoimaa tarvitaan myös ulkopuolelta. Vierailu konkretisoi, miten omistajanvaihdos ja paikallinen omistajuus voivat pienessä yhteisössä liittyä osaamisen, työpaikkojen ja taloudellisen toimijuuden säilymiseen.
Ísafjörðurissa vierailimme alunperin vuonna 1945 perustetussa ja vuonna 1991 konkurssin jälkeen uudelleen perustetussa metallialan yrityksessä Þrymurissa, jossa on hiljattain toteutettu sukupolvenvaihdos. Yrityksen toiminnan pääpaino on laivoissa ja kalastusaluksissa. Yrityksellä oli kasvutavoitteita ja sen eteen olikin jo tehty töitä uuden tuotantotilan rakentamisen muodossa, mutta samalla keskusteluissa nousivat esiin monet tutut haasteet. Osaavaa työvoimaa on vaikea löytää ja ammatilliseen koulutukseen on haastavaa saada osaavia opettajia. Moni työntekijä tulee alueelle muualta, mutta asuntoja ei ole riittävästi.
alueella olisi halua houkutella lisää asukkaita ja uusia yrittäjiä, mutta kasvua rajoittavat osittain hyvin käytännölliset kysymykset: mistä löytyy asunto, mistä löytyy rakennusmaata ja mistä löytyy osaavaa työvoimaa?
Tämäkin havainto tuntui suomalaisittain tutulta. Yrityksen tulevaisuus ei aina ratkea markkinoilla, vaan asumisen, koulutuksen ja työvoiman saatavuuden kysymyksissä.
Paikallisten toimijoiden mukaan naisyrittäjien määrä on Islannissa kasvanut huomattavasti viime vuosikymmenten aikana. Samoissa keskusteluissa arvioitiin, että naisyrittäjät suhtautuvat digitalisaation mahdollisuuksiin usein hyvin myönteisesti. Naisyrittäjien koettiin omaksuvan uusia käytössä olevia työkaluja miehiä paremmin ja sen arveltiin johtuvan siitä, että naisyrittäjyys on kasvavaa ja naisyrittäjät kasvavat ajan mukana miehiä paremmin.
Kyseessä olivat paikallisten toimijoiden kokemukset, eivät tutkimustulokset, mutta havainto herätti mielenkiintoisia kysymyksiä. Onko kyse sukupolvenvaihdoksesta yrittäjyydessä? Vaikuttavatko koulutustausta, työurat tai yrittäjyyden muuttuvat roolit siihen, miten uusia teknologioita otetaan käyttöön?
Aihe ansaitsisi varmasti myös tarkempaa tutkimuksellista tarkastelua.
Matkan aikana vierailimme myös Blábankinnissa Þingeyrin kylässä. Blábankin on yhteisöllinen tila, jossa yhdistyvät paikallinen kehittämistoiminta ja ihmisten kohtaaminen. Vierailu muistutti siitä, että alueiden resilienssi ei synny vain yrityksistä, investoinneista tai infrastruktuurista. Se syntyy myös ja ennen kaikkea yhteisöistä ja ihmisistä.
Sama ajatus näkyi vierailuilla paikallisissa yrityksissä. Kalatalouden, matkailun ja jalostavan teollisuuden yrittäjät toimivat haastavassa ympäristössä, mutta samalla vahvassa yhteisössä, jossa ihmiset tuntevat toisensa ja tekevät yhteistyötä. Tämä on yleistä myös Suomen maaseuduilla.
Kun puhumme omistajanvaihdoksista, huomio kohdistuu usein myyjään, ostajaan ja kauppahintaan. Islannin Länsivuonoilla vierailu muistutti, että erityisesti maaseudulla ja harvaan asutuilla alueilla onnistuneiden omistajanvaihdosten taustalla on paljon suurempi kokonaisuus.
Tarvitaan näkyvyyttä, jotta jatkajat löytävät yritykset. Tarvitaan rahoitusta ja erilaisia rahoitusratkaisuja, jotta yrityksiä voidaan ostaa. Tarvitaan asuntoja, koulutusta, omistajanvaihdosneuvontaa ja asiantuntijapalveluita, jotta alueelle voidaan muuttaa. Ja ennen kaikkea tarvitaan yhteisöjä, jotka tekevät alueesta paikan, jossa ihmiset haluavat asua, työskennellä ja yrittää.
Lopulta omistajanvaihdokset eivät ole vain yrityskauppoja. Ne ovat kysymys alueiden tulevaisuudesta ja elinvoimasta. Islannin Länsivuonoilla tämä tuli näkyväksi monella tavalla, mutta yllättävän moni havainto tuntui tutulta myös Pohjois-Suomen näkökulmasta.
Blogi on toteutettu BOCOD – Boosting Continuity and Digitalisation of Rural Region Businesses -hankkeessa. Oulun yliopiston Kerttu Saalasti Instituutti on BOCOD-hankkeen osatoteuttaja. Hankkeen koordinaattorina on Munster Technological University (Irlanti) ja muut osatoteuttajat ovat Business Joensuu, Lapin Ammattikorkeakoulu sekä Westfjords Regional Development Office (Islanti) ja East Iceland Regional Development Office (Isltanti). Hanketta rahoittaa Interreg Northern Periphery and Arctic -ohjelma.
Blogin kirjoittamisessa on hyödynnetty tekoälyä.
Kirjoittaja: Laura Veikkola, KM, Oulun yliopiston Kerttu Saalasti Instituutti, mikroyrittäjyyden tutkimusryhmä MicroENTRE
Tutkittua tietoa ja havaintoja yrittäjämäisellä sydämellä.
Kerttu Saalasti Instituutin blogissa kirjoitetaan instituutin tutkimusryhmien aiheista, yrittäjyyskoulutuksesta sekä instituutin yleisistä aiheista. Kirjoittajina alojen tutkijat, asiantuntijat ja verkostojen jäsenet.