Helsingin Sanomien yliopistokirjeenvaihtaja Valtteri Parikka nosti 16.2.2022 keskusteluun Helsingin yliopiston viestinnän käytännöt ja tutkimuksen vapauden esittäen, että yliopiston viestinnässä jyllää yritysmaailman tyyppinen viestintäkuri sen sijaan, että viestinnällä tuettaisiin tutkimuksen moniäänisyyttä. Kommenttina Parikan artikkeliin Helsingin yliopiston viestintäpäällikkö Taina Kyllönen nosti viestinnän monimuotoiset tehtävät esiin Twitterissä 17.2.2022.
Yliopiston viestintäosasto ei ole lähtökohtaisesti portinvartija, vaan koordinoija. Se ei valitse tiettyä tarinaa vaan antaa laajalle tutkimuksen kirjolle väylät niin akateemisen yhteisön keskusteluun kuin suuren yleisön tietoisuuteen. Tehtävänä on tukea avointa tiedonkulkua ja auttaa tutkijoita ja hanketiimejä popularisoimaan tutkimusten sisältöä niin, että suuri yleisö sen ymmärtää.
Yliopiston viestintäosasto ei kokonaisuutena toimi kuten uutismedia, joka noudattaa omia uutiskriteereitään, ottaa tai jättää. Kaikilla tutkimuksilla on paitsi oikeus, myös vaatimus tulla esille muutenkin kuin pdf:nä julkaisusarjassa. Kriteereitä tutkimuksen esille tuomiseen kuitenkin tarvitaan, jotta vältyttäisiin hallitsemattomalta kakofonialta. Sitä, kuka tutkija saa viestinsä esille milloinkin, ei pidä ohjata kenenkään viestintäosaston jäsenen mieltymys tai halu vaan selvät ohjenuorat. Viestintäosaston tehtävä on koordinoida tutkimusten ja muun tieteellisen toiminnan julkaisemisen mahdollisimman ideaali ajoitus – myös toisiinsa nähden. Parhaimmillaan mediassa esitetyt jutut ruokkivat toisiaan ja tutkija voi päästä yhden median lisäksi esille laajalti niin valtakunnan kuin kansainvälisessäkin mediassa.
On viestijöitä ja tutkijoita, jotka ovat huolissaan tutkimuksen sidonnaisuuksista rahoittajiin. Yliopistojen toiminnan hankkeistuminen on myös nähty vaarana tieteen vapaudelle. Hankkeiden toimintaa ja siitä viestimistä ei aina ole katsottu hyvällä viestijöidenkään keskuudessa.
Vaatimus tieteen vaikuttavuudesta on relevantti samaan aikaan, kun tehdään perustutkimusta, jonka tulosten vaikuttavuudesta emme vielä tiedä. Kuinka tämä mahdollistetaan, vaatii jatkuvaa pohdintaa.
Yliopistojen rahoitusmalli ei ole pitkiin aikoihin ollut sellainen, että tutkimuksen teossa voitaisiin nojata pelkästään jatkuvaan valtion rahoitukseen. Myös hankkeiden ja elinkeinoelämän rahoitus ovat tulleet jäädäkseen yliopistoihinkin. Lahjoitusprofessuureja on ollut olemassa maailman sivu ja tutkimiseen on haettu apurahoja hyvinkin monenlaisista lähteistä. Tieteen vastuullisuus, vapaus ja eettisyys ovat silti edelleen keskiössä. Tutkijan sanaan voi luottaa.
Hankkeiden esille tuominen vaatii niissä tehtävän tutkimuksen, konseptoinnin ja muun toiminnan ydinviestin terävöittämistä mielellään jo hankesuunnitteluvaiheessa. On etsittävä ja valittava parhaat viestintä- ja media-alustat ydinviestien läpiviemiseksi. On muistettava erilaiset kohderyhmät ja viestittävä niitä kiinnostavalla tavalla. Esimerkiksi visuaalisen ilmeen luominen hankkeille auttaa kohderyhmiä tunnistamaan hankkeen ja siihen liittyvän sisällön. Kun mukana on rahoittajan logo, ei tarvitse miettiä, kuka tämän rahoittaa. Visuaalinen ilme ei siis ole pelkkä lahjapaperi vaan yksi viestinnän keino.
Tiedeviestintä - kuten viestintä yleensä - on monimediaistunut. Myös tutkimuksen lopputuotokset ovat moninaiset ja kaikki vaativat viestinnän osaamista. Tutkijat tekevät tieteellisiä tai tieteeseen pohjautuvia sisältöjä useille kohderyhmille akateemisesta suureen yleisöön: artikkeleita ja kirjoja, konferenssijulkaisuja, raportteja, oppaita, blogikirjoituksia, sanomalehtiartikkeleita, taiteellisia julkaisuja, videoita, podcasteja ja sovelluksia. Tutkijat toteuttavat myös verkkokoulutuksia sekä esiintyvät konferensseissa ja muissa tapahtumissa. Tutkimusta voidaan tuoda esille vaikkapa twiittiketjuna. Oulun yliopiston Kerttu Saalasti Instituutin tutkijat ja muut työntekijät ovatkin ottaneet ilahduttavalla tavalla haltuun mm. some-kanavia käydäkseen keskustelua suuren yleisön kanssa ja kertoakseen toiminnastaan.
Kaiken kaikkiaan tieteen sisällöt herättävät monin tavoin virkistäviä oivalluksia. Kannattaa osallistua keskusteluun!
Tämä kirjoitus on julkaistu ensimmäisen kerran Keskipohjanmaan asiantuntijapuheenvuorona 27.2.2022.
Kirjoittaja: Minna Kilpeläinen, KM, FM, viestintäasiantuntija, Oulun yliopiston Kerttu Saalasti Instituutti
Lue lisää:
Hermiö, Anna, Merimaa, Maija, Wallin, Riikka, Wegmüller, Marianne ja Åman Kyyrö, Milla (toim.) 2021: Hankeviestinnän käsikirja. Metropolia AMK, Helsinki.
Koskinen, Iina, Ruuska, Maria, Suni, Tanja 2018: Tutkimuksesta toimintaan - Tieteentekijän opas viestintään ja vaikuttamiseen. Art House, Helsinki.
Tutkittua tietoa ja havaintoja yrittäjämäisellä sydämellä.
Kerttu Saalasti Instituutin blogissa kirjoitetaan instituutin tutkimusryhmien aiheista, yrittäjyyskoulutuksesta sekä instituutin yleisistä aiheista. Kirjoittajina alojen tutkijat, asiantuntijat ja verkostojen jäsenet.
Aiheitamme ovat: mikroyrittäjyys, tulevaisuuden tuotantoteknologiat, alueellinen erinomaisuus, mikroyrittäjyyskoulutus