Vierasblogi: Rahoittajat jarruttavat yritysten omistajanvaihdoksia

Hyvin toimivat ja kannattavat yritykset tarvitsisivat jatkajia kiireesti, jotta vältyttäisiin yrityksien alasajolta, kun yrittäjät eivät enää jaksa. Pienet- ja mikroyritykset kun ovat ne yritykset, jotka työllistävät ja tuovat verotuloillaan hyvinvointia ympäristöönsä.

Moni yrittäjä miettii tänäänkin, että olisi aika siirtyä eläkkeelle tai ainakin pienentää työtaakkaa vuosikymmenten uurastuksen jälkeen. Tapoja ja mahdollisuuksiahan on monia riippuen yritysmuodosta ja siitä, onko luopujalla jatkajaa perhepiirissä vai haetaanko jatkajaa avoimella haulla esim. ilmoituksella. Tärkeää on lähteä liikkeelle hyvissä ajoin. Kokemukseni mukaan aikaa menee helposti useita vuosiakin, ennen kuin oikea ostaja löytyy ja päästään oikein neuvottelemaan liiketoimintakaupasta tai koko yrityksen myynnistä.

Ei ole aina yksiselitteistä, että kauppa tai lahjoitus perhepiirissä olisi se oikea ja helpoin tapa luopua yrityksestä. Luopuja toivoo ja salaisesti haaveilee yrityksen jatkosta lapsien ja heidän perheiden kanssa. Voisi olla mukana tarvittaessa vielä pitkäänkin ja luovuttaa ammattitaitoa seuraajille. Mutta perhe voikin olla vaikea taho tehdä yrityksen jatkosuunnitelmia kun on olemassa myös ne lapset, jotka eivät halua mukaan yritykseen mutta ovat kyllä vaatimassa päästä osille vanhemmille tulevasta hyödystä. Tilanteet kärjistyvät ja joudutaan myymään koko yritys ulkopuolisille tai pahimmassa tapauksessa lopettamaan ts. ajamaan alas kun sopivaa ostajaa ei enää ole näköpiirissä eikä myyjän voimat riitä etsiä uusia ostajaehdokkaita.

Jos myyjä ja ostaja ovat löytäneet toisensa ja kauppahinnasta myös päästy sopimukseen onkin seuraava ongelma vuorossa eli rahoittajat. Harvalla ostajalla on varallisuutta niin paljon, että voi ostaa yrityksen tuosta vain. Rahoittajat määräävät kauppahinnan ja ovat tietävinään paremmin mikä on yrityksen arvo myyjän ja ostajan yksimielisyydestä riippumatta. Rahoittajilla on myös tapana sekoittaa ostajan päätä ja vähätellä ostettavan yrityksen arvoa ja luoda epävarmuutta ostettavan yrityksen toimialasta, henkilökunnasta ja myyjästä.

Rahoittaja on estänyt lukuisia kauppoja myös sillä perusteella, että ei ole luottanut ostajaan vaikka ostaja on moitteeton asiansa hoitanut henkilö ja ostettava yritys on pitkään toiminut ja vakavarainen. Ei sekään ole vaikuttanut, että myyjä lupautuu olemaan pitkän aikaa apuna ostajalla jotta tämä pääsee sisälle yrityksen pyrittämisessä. Joskus on menty niin pitkälle, että myyjän on pitänyt pantata osa kauppahinnasta ostajan lainan vakuudeksi.

Pitäisikin kysyä, mitä riskiä rahoittajat kantavat toimialallaan? Suomessa odotetaan vakaata kasvua tai ainakin entisten yrityksien säilymistä jokaisella toimialalla. Hyvin toimivat ja kannattavat yritykset tarvitsisivat jatkajia kiireesti, jotta vältyttäisiin yrityksien alasajolta, kun yrittäjät eivät enää jaksa. Pienet- ja mikroyritykset kun ovat ne yritykset, jotka työllistävät ja tuovat verotuloillaan hyvinvointia ympäristöönsä. Miksi eivät myös rahoittajat hoitaisi osaansa tästä hyvinvoinnin ylläpidosta?

Kirjoittaja:

Yrittäjä Pirkko Matintupa, PJ-Yrityspalvelu Oy

Kirjoitus on julkaistu ensimmäisen kerran Oulun yliopiston mikroyrittäjyyskeskus MicroENTRE®:n blogissa 03/2017.