Aikoinaan liiketoimintaa ja yrityksiä kehitettiin strategia- ja vuosisuunnitelmien laatimisen ja suunnitelmien toteutumisen harvakseltaan tapahtuvan seurannan avulla, mutta sitten alettiin paremmin ymmärtää reaaliaikaista taloutta. Siinä yritys pyrkii hyödyntämään markkinoiden, teknologioiden ja omien varantojensa dynaamisuutta ketterästi ja joustavasti. Yritysten perustaminen ja uudistaminen voivat tapahtua hyvinkin joutuisaan eikä juuri kukaan rustaa enää viisivuotissuunnitelmia budjetteineen.
Mainitun kaltainen liiketoiminnan dynamiikka ei ole viime aikoina ainakaan vähentynyt, paremminkin voisi jo puhua ennakointitaloudesta. Ne, jotka ”tietävät” tulevaisuuden, hämmästyttävät sekä kumppanit, asiakkaat että kilpailijat oikeaan osuneilla toimillaan, joiden taustalla ei ole pelkkä hyvä tuuri. Onko kyse onnistuneesta sotahuonetaktiikasta vai jostain muusta?
Liiketoiminnan ja yritysympäristön muuttaessa rytmiään kohti tulevan ennakointia käytettävissä ovat monenlaiset tekniikat tulevaisuuksien skenarioinnista massadatan reaaliaikaiseen murskaamiseen, mutta yleisemmin on mielestäni kyse yrittämisen tilannetajusta – liiketoiminnan pelisilmästä. Paras yritys syöttää tai siirtyy sinne, missä seuraava bisnesmaali roikkuu ilmassa.
Tämän voi nähdä yhtäältä osin digitaalisuudesta johtuvan keskittymisen kiihtymisenä – hyvä ennakoija vie eniten kaiken aikaa muotoutuvasta tulevasta. Toisaalta kyse on mahdollisuudesta uudistaa jo moneenkin kertaan harjoiteltuja kuvioita. Toisin sanoen hieman hitaampikin pärjää, kun ennakoi oikein, ja usein itse asiassa muita paremmin. Arjen tilannetietoisuus perustuu nimittäin paitsi yrityksen kykyyn havaita tulevaisuuksia, myös hankkia tai muokata käytössään olevia resursseja niiden tarpeisiin.
Tilanteiden hallintaa harjoitamme jatkuvasti, mutta usein melko huonosti varautuneena. Monesti syynä on luonnollisesti, että yhden tietyn tulevaisuuden ajatellaan olevan ekstrapolointi tämänpäiväisestä. Toisaalta monet uudemmat bisnesprofeetat vannovat tuleviin tilanteisiin heittäytymisen nimeen eivätkä paljon perusta niin sanotuista kirjaviisauksista: joukko- ja koneäly korvaavat organisaation oppiman, hetken käytänteet ohittavat formaalit käsitteet ja muun tarpeellisen informaation voi helposti katsoa netistä. Tietojen, taitojen ja kokemusten kolmikossa viimeinen saa eniten painoa.
Myös yrittäjyyskoulutuksessa luotetaan yhä enemmän erilaisten toimintaympäristöjen kautta hankittuihin merkityksellisiin kokemuksiin, joihin tietojen ja taitojen oppiminen tuodaan mukaan. Klassisten yrityspelien rinnalle ovat tulleet monet erilaiset simulaatiot, käytännön harjoitteet ja aidot perustettavat yrityksetkin.
Kannustan silti kaikkia yrittäjiä, yrittäjiksi aikovia tai yrittämisestä kiinnostuneita uppoutumaan ennen muuta liiketoiminnan ja sen ympäristön tulevaisuuksien tarkkailuun ja ennakointiin. Siinä saattaa hyvä teoria olla kaikista käytännöllisin kättä pidempi työkalu. Tiedän, että menestyvimmät yritykset ovat sellaisia muiden kanssa yhdessä kehittämässä.
Kun kohtaan yrittämisestä innostuneen, pyrin ensi töikseni tarjoamaan hänelle tietämiäni liiketoiminnan käsitteitä, konsepteja ja malleja. Olen nähnyt niiden olevan tärkeitä myös taidollisessa kehittymisessä ja kokemusten saavan niistä hyvää kaikupohjaa.
Kirjoittaja:
Veikko Seppänen on digitaalisen liiketoiminnan professori Oulun yliopiston kauppakorkeakoulussa ja yliopiston Martti Ahtisaari Instituutin johtaja.
Kirjoitus on julkaistu ensimmäisen kerran Oulun yliopiston mikroyrittäjyyskeskus MicroENTRE®:n blogissa 03/2017.
Tutkittua tietoa ja havaintoja yrittäjämäisellä sydämellä.
Kerttu Saalasti Instituutin blogissa kirjoitetaan instituutin tutkimusryhmien aiheista, yrittäjyyskoulutuksesta sekä instituutin yleisistä aiheista. Kirjoittajina alojen tutkijat, asiantuntijat ja verkostojen jäsenet.
Aiheitamme ovat: mikroyrittäjyys, tulevaisuuden tuotantoteknologiat, alueellinen erinomaisuus, mikroyrittäjyyskoulutus