”Haluaisin kysyä, otatteko vastaan kirjalahjoituksia?” – Lahjoitustoiminta Oulun yliopiston kirjastossa

Kirjasto saa säännöllisin väliajoin monenkirjavia lahjoitustarjouksia enimmäkseen yksityishenkilöiltä niin kotimaasta kuin ulkomailta asti. Viimeksi alkuvuodesta saimme ison lahjoitustarjouksen yksityishenkilöltä Norjasta. Näihin tarjouksiin joudutaan valitettavasti vastaamaan useimmiten kieltävästi, koska tilanpuute on jatkuvasti paheneva ongelma. Myös resurssien vähäisyys ja se, että tarjotuille kirjoille ei yksinkertaisesti ole tarvetta, ovat syitä kieltäytyä lahjoituksista. Esimerkiksi laaja vapaakappalekokoelmamme kattaa kotimaisen kirjallisuuden erittäin hyvin. Aineistot myös painottuvat nykyisin vahvasti elektronisiin aineistoihin, joita myös hankimme ensisijaisesti kokoelmiimme. Lahjoituksia on siis punnittava hyvin tarkoin ja otettava vain erittäin harkitusti vastaan.

Lahjoituksilla on kuitenkin pitkä ja merkityksellinen historia Oulun yliopiston kirjastossa. Oulun yliopiston kirjasto aloitti toimintansa vuonna 1959. Alkuvuosina kokoelmien kerryttämiseksi pantiin pystyyn suuria, maanlaajuisia kirjallisuuden keräyksiä ja lahjoituksia otettiin vastaan satoja vuosittain niin yksityishenkilöiltä ja järjestöiltä kuin muilta yliopistokirjastoilta ja yleisiltä kirjastoiltakin. Oulun yliopiston kirjaston perustaja ja sen ensimmäinen ylikirjastonhoitaja Rae Murhu kuvaa julkaisussaan Oulun yliopiston kirjasto 1959-1984 oululaisten lahjoittaneen kirjaston kokoelmiin aineistoa niin innokkaasti, että kaupunki miltei tyhjeni lahjoitettavaksi sopivasta kirjallisuudesta muutamassa vuodessa. Kirjasto ryhtyi myös tarkemmin valikoimaan lahjoitettavaa kirjallisuutta, jottei tarpeettomia kaksoiskappaleita (eli dupletteja) pääsisi kertymään.

Kirjastoon on vuosien saatossa ostettu tai lahjoitettu useita kulttuurihistoriallisesti merkittäviä ja arvokkaitakin yksittäisiä kirjoja ja kokoelmia. Yksi arvokkaista ostetuista kokoelmista on hämeenlinnalaisen bibliofiilin, asessori Einar Palmusen laaja, kotimaista ennen vuotta 1877 julkaistua uskonnollista kirjallisuutta sisältävä kokoelma, jonka kirjasto osti 4500 markalla vuonna 1969. Kokoelmaan sisältyy muun muassa kaikki suomenkieliset vanhat raamatut Agricolan Uutta Testamenttia lukuun ottamatta. Vastaavanlaisia kokoelmia kirjastolle ei ole enää ostettu alkuvuosien jälkeen.

Arvokkaita ja merkittäviä lahjoituskokoelmia on kuitenkin saatu kirjastoon viime vuosinakin. Tuoreimpana niistä on vuonna 2021 kirjastolle säilytykseen annettu Veli Aineen perikunnan arvokas kirjalahjoitus Oulun yliopiston historian oppiaineelle. Hieman yli 100 niteen kokoelma sisältää enimmäkseen vanhaa pohjoista matkakirjallisuutta, muun muassa erittäin hyväkuntoisen kappaleen Olaus Magnuksen Historia de gentibus septentrionalibus eli Pohjoisten kansojen historia ilmestymisvuodelta 1555. Sekä Palmusen että Aineen kokoelmat on sijoitettu kirjaston holviin.

Yksi suurimmista yksityishenkilöiden lahjoittamista kokoelmista on presidentti Urho Kaleva Kekkosen kirjastostaan vuosina 1964-1982 lahjoittamat julkaisut. Kaikkiaan kokoelmassa on noin 4000 julkaisua, jotka sisältävät esimerkiksi kirjallisuutta valtio- ja yhteiskuntatieteiden, kielitieteen, historian ja urheilun saralta sekä myös kaunokirjallisuutta. Kekkosen lahjoituksen ensimmäisen osan vuonna 1964 kuvataan saapuneen harvinaisen ripeästi Ouluun. Tasavallan presidentin toinen adjutantti komentajakapteeni Bo Klenberg oli soittanut kirjastoon, kertonut presidentin lahjoitusaikeista ja jo alle kahdessa päivässä Kaartin sotamiehet toimittivat ja purkivat kirjat kirjastoon ja lähtivät paluumatkalle Helsinkiin, sotilaallisen tehokkaasti. Tämä oli Murhun mukaan epätavallisen vaivatonta, sillä useimmissa tapauksissa yliopiston kirjaston virkailijaa pyydettiin saapumaan henkilökohtaisesti valitsemaan lahjoitetun kirjallisuuden, pakkaamaan ja hoitamaan sen lähettämisenkin Ouluun, useimmiten juuri Helsingistä. Virkailijan piti jopa hoitaa pahvilaatikoiden hankintakin paikan päällä kyselemällä niitä lähikaupoista. Melko vaivalloista!

Joskus käy niinkin, että lahjoitettua kokoelmaa päästään esittelemään itse lahjoittajalle. Presidentti Urho Kekkonen nimittäin vieraili Oulun yliopiston silloisessa pääkirjastossa Kasarmintiellä 16.12.1968 ja hyvin tarkoin mediankin seuraamalla vierailulla hänelle esiteltiin muun muassa tätä hänen itsensä lahjoittamaa kokoelmaa. Vierailuun valmistauduttiin ylipäänsä huolellisesti ja esimerkiksi kirjaston toiseen kerrokseen johtavassa portaikossa olevaan kattopalkkiin liimattiin paksu muovikumi, jottei Kekkonen löisi siihen päätänsä sillä ”– millainen häly nousisi, jos tasavallan presidentti poistuisi rakennuksesta kuhmu päälaellaan.”

Vierailuun kerrotaan kuitenkin sisältyneen jos jonkinlaista kommellusta, kun muun muassa presidentin turvaksi määrätyt poliisit eksyivät sokkeloisessa kirjastorakennuksessa ja kirjastoa Kekkoselle esitellyt kirjastonhoitaja uppoutui vierailun jälkeen työhönsä niin, että unohti hänelle esitetyn lounaskutsun osana presidentin seuruetta. Kyllähän tällaisia inhimillisiä virheitä sattuu kaikille! Presidentti Kekkonen kuitenkin sentään poistui kirjastosta naarmuitta ja kuhmuitta: ”Varmuuden vuoksi yliopiston rehtorikin huomautti vaarallisesta paikasta, jolloin presidentti painoi muovikumia kämmenselällä ja kumartui.”

Rae Murhu kuvaa julkaisussaan myös erään hyvin suoraviivaisen lahjoitustapahtuman:

”Eräänä päivänä vuonna 1965 Tuusulan entinen kappalainen, Ouluun eläkepäiviä viettämään asettunut rovasti Juho Karhu soitti pääkirjastoon ja ilmoitti lyhyesti: ”Täällä Karhu”. Syntyi pieni tauko, jonka aikana kirjastonhoitaja ehti ajatella, että onpa leikkisä mies ja vastasi samaan sävyyn: ”Täällä Murhu”. Langan päästä kuului naurahdus ja sitten rovasti ilmoitti lahjoittavansa kirjastonsa, noin 2000 nidettä yliopiston kirjastolle ja järjestävänsä myös pakkauksen ja kuljetuksen. Sen koommin lahjoittaja ei esittäytynyt, kirjallisuus vain tuotiin kuorma-autolla kirjastoon."

Nykyään ihan näin suoraviivainen toiminta ei ole suotavaa, vaan mikäli arvelet, että sinulla olisi Oulun yliopiston kirjastoa kiinnostavaa lahjoitettavaa hyväkuntoista kirjallisuutta, kuten vaikkapa uutta Oulun yliopiston tutkimusaloihin sopivaa tutkimuskirjallisuutta, jota kirjastossa ei ennestään ole, toimi seuraavasti:

• Ota yhteyttä kirjaston kokoelmiin kirjasto.kokoelmat@oulu.fi.
• Kerro viestissä mahdollisimman tarkasti lahjoitettavasta aineistosta (julkaisujen nimet, tekijät, julkaisuvuodet) ja sen kunnosta. Viestiin voi liittää myös mukaan kuvia aineistosta. Vastaamme sinulle mahdollisimman pian ja mikäli otamme lahjoituksen vastaan, saat toimintaohjeet lahjoituksen toimittamiseen kirjastolle.

Lopuksi tahdon nostaa esiin vielä Murhun tärkeän huomion:

”Vaikka kirjallisuuden lahjoituksia selostettaessa mieleen tulevat lähinnä nidemäärältään suuret tai hinnaltaan arvokkaat teokset, ei sovi myöskään unohtaa lukuisia pienempiä lahjoituksia, joiden antajat ovat tehneet parhaansa yhteisen asian hyväksi. Pienistä lahjoituksista on kertynyt oleellinen lisä yliopiston kirjaston kokoelmiin. Lähinnä lahjoitusten ansiosta on Oulun yliopiston kirjaston kotimaisen kirjallisuuden kokoelma kehittynyt niin, että vapaakappaleina saadun kirjallisuuden lisäksi myös vanhempi osa on eräs maan parhaita.”

Kiitos siis kaikille lahjoittajille!

Lisätietoja kirjaston kaikista erikoiskokoelmista löydät Erikoiskokoelmien LibGuidesta.

Kirjoittaja:
Alisa Tirroniemi, tietoasiantuntija
Oulun yliopiston kirjasto

Lähteet:
Murhu, Rae. Oulun yliopiston kirjasto 1959-1984 = Oulu University Library 1959-1984. Oulu: Oulun yliopisto 1985. Oulun yliopiston kirjaston julkaisuja 12.