Kirjastoilta tukea demokratialle

Disinformaatio

Hannu-Pekka Ikäheimo kirjoittaa artikkelissaan Algoritmidemokratiaa (2017) verkossa leviävän disinformaation olevan yksi aikamme suurimmista yhteiskunnallisista uhista. Kun tarkastelee viimevuosien suuria poliittisia liikehdintöjä, ei ole vaikea nähdä miksi. Vuoden 2016 Brexit ja Donald Trumpin presidentinvaalikampanja olivat valeuutisten ja disinformaation värittämiä koko molempien prosessien ajan. Ikäheimo kertoo artikkelissaan, että faktantarkistuspalvelu Politifactin mukaan 70 % Trumpin väitteistä oli valheita. Trump myös itse käytti termiä fake news hyvin usein, varsinkin pyrkiessään vähättelemään häntä kritisoivien uutistoimistojen reportaaseja.

Disinformaation levittämistä on tapahtunut myös koronaviruspandemian edetessä. Maski- ja rokotevastaiset liikkeet jakavat informaatiota, jota lääketieteen ammattilaiset pitävät selkeästi valheellisena. Disinformaatiota jakavat niin “radikaalimmat” tahot kuin myös maltillisemmat. Esimerkiksi rokotevastaisten kommentit aiheesta vaihtelevat huolesta rokotteen pitkän aikavälin sivuvaikutuksista salaliittoteorioihin siitä, miten rokotteet ovat eliitin tapa hallita kansaa tai injektoida mikrosiruja ihmisten kehojen sisälle.

Myös vuonna 2022 koetellaan kansalaisten monilukutaitoja. Venäjän hyökättyä Ukrainaan on rokotekriittisten hurmoksellinen hyökkäys injektioita vastaan muuttunut täysmittaiseksi Putinin aloittaman hyökkäyssodan tukemiseksi. Myös sota Ukrainassa on disinformaation leikkikenttä. Perättömiä väitteitä ja valheellisia perusteita hyökkäykselle suoltava Venäjän valtionmedia käyttää trolliarmeijaansa Suomenkin sosiaalisissa medioissa ja uutisten keskustelupalstoilla.

Mitä on tehtävissä?

Yksi suuri ongelma disinformaation hillitsemisessä on se, että ihmisten ennakkoasenteet ovat vahvoja. Mikäli ihminen on jo päänsä sisällä päättänyt rokotteiden olevan vaarallisia, on hyvin vaikea muuttaa hänen mielipidettään niiden lähteiden tarjoamalla tiedolla, joita rokotevastainen henkilö kritisoi. Yksinkertaisesti on turha viedä THL:n virallisia tiedotuksia sellaiselle henkilölle, joka ei luota kyseiseen laitokseen. Selkeästi on pyrittävä tukemaan ihmisten informaatiolukutaitoja ennen kun he joutuvat vaarallisen informaatiovaikuttamisen kohteeksi. Tämä näkyy esimerkiksi peruskoulun opetussuunnitelmassa, johon on lisätty monilukutaitojen opettaminen.

Kirjastot

Yleisten kirjastojen on kirjastolakiin kirjattujen tavoitteiden mukaisesti toimittava demokratiaa edistävänä tahona. Mikäli internetissä jaettava disinformaatio on aikamme suurin uhka demokratialle, on kirjastolla todella tärkeä rooli sen hillitsemisessä. Kirjastot ovat selvästi niitä ainoita toimijoita, joilla on selkeä yhteys niin informaatioon kuin myös aktiiviseen kansalaisuuteen. Tiedonhaku on yksi kirjastotoiminnan kulmakiviä ja yhteiskunnallisten asioiden tutkiminen on valistuneen kansalaisen tehtävä. Yleisten kirjastojen tulee tukea kansalaisia tiedonhaussa, ja korkeakoulukirjastot jatkavat tiedonhaun opettamista niille, jotka päätyvät korkeakouluopintojen pariin. Kirjastoilla on myös mahdollisuus tarjota neutraalia ja tieteelliseen tutkimukseen perustuvaa tietoa. Tämä voisi tapahtua esimerkiksi jakamalla kirjallisuutta ja artikkeleita ajankohtaisista aiheista, esimerkiksi koronarokotteista tai vaikka Venäjän hyökkäyksestä Ukrainaan. Ongelma on monesti se, että kirjastosta saa tietoa, mikäli sitä osaa etsiä. Olisi siis tärkeää viedä informaatiota sitä tarvitseville ennen kuin he osaavat edes aloittaa sen etsimistä.

Yliopistokirjastoja ei laki yleisistä kirjastoista sido, vaan yliopistokirjastot toimivat yliopistolain alla. Yliopistolain mukaan yliopistojen on “edistettävä… yhteiskunnallista vaikuttavuutta”. Vaikka yliopistolaista ei löydy selkeästi demokratian edistämisen velvoitetta, löytyy sieltä velvoite palvella yhteiskuntaa yleisesti. Tieteellinen kirjasto on yksi suurimpia tutkitun tiedon lähteitä, joten jos yhteiskunnallinen päätöksenteko halutaan tehdä tutkitun tiedon perusteella, on tiedekirjastojen myös aktivoiduttava ja tuotava tutkimukset avoimesti kansalaisten saataville.

Vastauksena tutkitun tiedon suureen kysyntään mm. koronavirukseen ja ilmastonmuutokseen liittyen, Kansalliskirjasto on perustanut Oikopolku tutkittuun tietoon -portaalin, joka löytyy finna.fi-sivuilta. On erittäin hyvä, että kirjastot havahtuvat tiedontarpeeseen ja mahdollisuuteen vaikuttaa positiivisesti yhteiskunnassa, joka on täynnä disinformaatiota ja valeuutisia.