Mahdottomat asiat tehdään heti, ihmeiden teko kestää hiukan kauemmin ja pyynnöstä taiotaan – Teija Jokiharju-Keson eläköitymishaastattelu

Kerro meille hieman taustaa, miten löysit aikoinaan kirjastoalan?

"Satuin huomaamaan abiturienttien Valkolakki-lehdestä, että Tampereella voi opiskella kirjastoalaa ja totesin, että se on siinä. Aloitin syksyllä 1976 kirjastotieteen ja informatiikan opiskelut Tampereen yliopistossa, josta paperit vedin ulos vuonna 1984. Sivuaineena minulla oli kaikkea hauskaa: yleistä kirjallisuustiedettä, tiedotusoppia, taidehistoriaa, Suomen historiaa… Lähdin siis opiskelemaan sitä mikä kiinnosti."

Miten päädyit Tampereelta Ouluun ja Oulun yliopiston kirjaston palvelukseen?

"Meille löytyi mieheni kanssa molemmille Oulusta töitä. Aloitin urani Oulussa kaupunginkirjastossa lastenkirjastonhoitajana Myllyojalla ja Kaijonharjun kirjastossa. Toimenkuvaan kuului tietysti satutuntien pitämistä ja sen aikaista kirjavinkkausta eli kirjojen esittelyä. Järjestimme myös tietokilpailuja ja kaikenlaista muutakin hauskaa toimintaa lapsille. Osallistuin myös lastenkirjastoalan koulutuksiin. Olen siis aikoinaan erikoistunut lastenkirjastonhoitajaksi.

Vuonna 1988 olin äitiyslomalla kaupunginkirjastolta kun yliopiston kirjastolla avautui virka. Äitiyslomani takia päätin olla hakematta tähän virkaan, mutta minut lähestulkoon haettiin kotoa tänne töihin. Silloinen Oulun yliopiston kirjaston hallintopäällikkö nimittäin soitti minulle kotiin ja tivasi miksi en ollut hakenut paikkaa. Hän sai minut sitten lopulta taivuteltua hakemaan avoinna ollutta virkaa ja tulin valituksi lainauksesta vastaavaksi virkailijaksi."

Minkälaisissa tehtävissä olet ollut Oulun yliopiston kirjastossa?

"Aloitin tosiaan lainauksen eli asiakaspalvelun vastaavana, josta siirryin kaukopalvelutehtäviin 1990-luvun lopulla. Kaukopalvelu oli silloin hyvin erilaista kuin nykyään. Pelattiin kortistojen varassa ja kaikki tilaukset tehtiin käsin. Silloin kaukopalvelutilauksia oli 5000-6000 per vuosi, joka on noin puolet enemmän kuin nykyään. Silloin vielä tiedekunnilla ja esimerkiksi Kajaanin opettajankoulutuslaitoksella oli omat kaukopalvelutyöntekijänsä; kaiken kaikkiaan kirjaston kaukopalvelussa työskenteli noin 10 henkilöä.

Kaukopalvelun tilausmäärät olivat suuria, mutta välineet alkeellisia. Jukka Hakosalon tekemä Access-pohjainen kaukopalveluohjelma Kake tuli käyttöön muistaakseni vuonna 1998. Käytössä oli myös varhainen versio valtakunnallisesta kirjastojen yhteistietokanta Melindasta, joka oli silloin vielä nimeltään Linda. Se näytti missä kirjastoissa jotakin kirjaa oli, mutta ei alkuaikoina näyttänyt kirjan tarkempaa saatavuutta. Saatavuustietojen takia piti sitten mennä vielä kirjastojen omiin tietokantoihin katsomaan, onko kyseinen kirja saatavissa lainaan.

Hakosalon Jukka Oulun yliopiston tietohallinnosta suunnitteli ja toteutti myös uuden pilvipalvelussa toimivan kaukopalveluohjelman WebKaken vuonna 2013. Se on edelleen käytössä useiden suomalaisten kirjastojen kaukopalvelussa. Voimme tehdä sen kautta kaukopalvelutilaukset kirjastoihin ja lähettää asiakkaille saapumisilmoitukset sekä palautuspyynnöt, sieltä saadaan myös esimerkiksi tilastot ja laskutukseen tarvittavat liitteet.

Nykyään ulkomailta tilatut kopiot tulevat sähköpostin liitteenä tai pilvipalvelun kautta, myös paperisina printteinä kopioita tulee edelleen. Se riippuu tekijänoikeuksista ja siitä mistä tilataan. Toiminta on paljon nopeampaa nykyään; tietokannat kattavat paljon enemmän ja maanlaajuisesti kirjastoja palveleva Kuopion Varastokirjasto on kasvanut kokoelmiltaan valtavaksi. Sieltä saa melkein mitä vaan kotimaista aineistoa, melko hyvin jo ulkomaistakin.

Nykyisin kaukopalvelutilauksia tehdään meillä vuosittain noin 3000 kappaletta, joista kotimaisten tilausten määrä on noin 2600. Luonnollisesti e-aineistot ovat laskeneet kaukopalvelun tilausmääriä ja tutkimusryhmät ostavat nykyään myös itse suoraan käyttöoikeuksia e-aineistoihin. Kaukopalvelun tilauksista jo noin 90 prosenttia on Kuopion Varastokirjastosta, josta asiakkaamme saavat ilmaiseksi tilata aineistoja. Varastokirjaston tilausten lisäksi kaukopalvelu toimittaa nykyään enimmäkseen sellaista vaikeasti saatavissa olevaa aineistoa, jota asiakkaat eivät itse löydä.

Huonoa muutosta kaukopalvelun saralla on ollut tietynlainen yhteisöllisyyden vähentyminen viime vuosina. Aiemmin pidettiin enemmän yhteisiä valtakunnallisia ja kansainvälisiä tapaamisia, jotka olisivat tarpeellisia edelleen. Kaukopalvelukoulutuksetkin ovat hyvin vähissä nykyään.

Erään aikoinaan tehdyn ennusteen mukaan kaukopalvelun olisi pitänyt loppua kokonaan vuonna 2012, mutta kaukopalvelutilausten jyrkkä lasku on vuosien saatossa taittunut ja palvelulle on edelleen tarvetta. Toimitamme nykyään sitä tilastojen ”pitkää häntää”, eli käytännössä vähän kysyttyä, vanhempaa aineistoa, joka ei ole helposti saatavilla. Toisaalta myös kurssikirjoja tilataan runsaasti, kun kysyntää niissä on niin paljon ja kaikki oman kirjaston kappaleet voivat olla lainassa ja varausjonot pitkiä. Nykyisinhän kaukopalvelussa tilataan tarvittaessa asiakkaille myös niitä aineistoja, joita meillä on omissakin kokoelmissa."

Huhut kaukopalvelun kuolemasta olivat siis vahvasti liioiteltuja. Kaukopalveluhan on hyvin kansainvälistä toimintaa, kerro siitä lisää. Mikä on eksoottisin paikka, mistä olette esimerkiksi tilanneet kaukolainoja Ouluun?

"Kyllähän niitä aineistoja meille tulee vaikka mistä. Etelä-Koreasta, Etelä-Afrikasta, Alaskasta, Uudesta-Seelannista, Australiasta... Saksa toimittaa meille valtaosan ulkomaisista kirjalainoista ja kopioista. Kirjastoideologia on siellä samantapainen kuin Suomessa. Hieman yllättävää kyllä Pohjois-Amerikan syvästä Etelästä, eli osavaltioista kuten vaikkapa Georgia ja Virginia, on saatu harvinaisempiakin kirjoja lainaksi. Sielläkin päin maailmaa tuntuu siis olevan toimiva kirjastosysteemi. Eteläisen Tyynenmeren Fidži-saarillekin kerran lähetettiin jotain, joka ei tosin tullut ikinä takaisin.

Kaukopalvelu on eräänlainen maailmanlaajuinen näkymättömien, toisiinsa luottavien kirjastoihmisten verkosto, joka lähettää aineistojaan toisilleen ympäri maailman. Toki osan kanssa tullaan tutuiksi nimeltä, mutta eihän sitä koskaan kuitenkaan tavata kasvotusten. Kirjastoihminen luottaa toiseen kirjastoihmiseen, eli sellaista vanhanaikaista luottoa on olemassa. Ja homma toimii."

Hieno vertauskuva. Mikä on sitten ollut parasta Oulun yliopiston kirjastossa työskentelyssä?

"Työkaverit ja mukava työilmapiiri. Henkilökunnan kahvihuoneessa nauretaan ja tuuletetaan tunteita. Ihmisethän sen työpaikan tekevät. Kaukopalvelutehtävien ohessa tekemäni saapuneiden vapaakappalelähetysten lajittelu on ollut nautinnollista, kun siinä näkee mitä Suomessa julkaistaan. Se auttaa hahmottamaan kokonaisuutta, sillä aina niistä saapuneista uusista julkaisuista jää jonkinlainen mielikuva, joka auttaa kaukopalvelutyössäkin. Olen tykännyt olla täällä töissä ja tämän työyhteisön taakse jättäminen tulee olemaan haikeaa."

Tuleeko mieleen jokin ikimuistoinen tapahtuma tai tilanne kirjastourasi varrelta?

"Vuosituhannen vaihde eli millennium on esimerkiksi jäänyt mieleen. Silloin jännitettiin miten tietojärjestelmät kestävät, kaatuuko sähköverkko ja niin edelleen. Jännittäminen alkoi oikeastaan jo vuotta aiemmin, kun silloin käytössä olleessa VTLS-kirjastojärjestelmässä oli kaksinumeroiset vuosiluvut ja varaukset olivat voimassa vuoden. Silloin siis jännättiin mitä tapahtuu vuosiluvun muuttuessa 99:stä 00:ksi varausten voimassaoloajoissa. Hyvin se järjestelmä siitä kuitenkin selvisi, eivätkä varaukset kadonneet mihinkään.

Uudenvuoden aattoiltana 1999 olin sitten töissä kirjaston asiakaspalvelussa viimeisessä vuorossa ja se erikoinen tunnelma siltä illalta on jäänyt mieleen. Asiakaskunta oli hyvin vähäistä ja ehkä jokseenkin eksoottista uuden vuosituhannen aattona, joukossa taisi olla muutamia maailmanlopun odottajiakin. Uudelle vuosituhannelle lopulta kuitenkin siirryttiin eivätkä kirjastojärjestelmätkään kaatuneet.

Työkaverit ja yhteiset juhlahetket ovat tietysti ikimuistoisia. Myös monet viisaat sanonnat ja lentävät lauseet, joita jo eläköityneet kollegat ovat vuosien varrella viljelleet, pysyvät mielessä."

Olisiko sinulla antaa jokin vinkki nuorelle kollegallesi, jolla on vielä pitkä ura edessä?

"Olkaa tyytyväisiä, kun pääsette näkemään nämä kansakunnan toivot täällä joka päivä. Se on oikeasti etuoikeus. He ovat niitä tulevaisuuden päättäjiä ja tulevaisuuden tekijöitä, jotka nyt opiskelevat.

Toisena vinkkinä sanoisin, että aina kannattaa luottaa itseensä. Asiakaspalvelutyössäkin pitää luottaa siihen ”perstuntumaan”, joka monesti tulee. Ja kaikkia laillisia keinoja voi käyttää, tämä on myös niitä työtovereiden vanhoja viisauksia. Mahdottomat asiat tehdään heti, ihmeiden teko kestää hiukan kauemmin, ja pyynnöstä taiotaan – tämä on sellainen kaukopalvelun motto, joka on kollegoiden kesken humoristisesti aikoinaan muotoutunut."

Sodankylän elokuvafestivaalien pitkän linjan kävijältä täytyy vielä kysyä: mikä on suosikkielokuvasi tai mitä elokuvaa ehdottomasti suosittelisit Kirjaston blogin lukijoille?

"Kehottaisin katsomaan vanhoja klassikoita, niitä mustavalkoisia. Esimerkiksi Michael Curtizin Casablanca on ajankohtainen taas. Etenkin näin syksyiseen vuodenaikaan sopii aina mainiosti myös Stanley Donnenin ja Gene Kellyn Singin’ in the rain.

En pysty nimeämään yhtä suosikkielokuvaa, niitä on niin paljon. Sodankylän elokuvafestivaaleillakin ohjaajat nimeävät jonkun suosikkinsa ehkä vain siksi, että pääsevät nopeammin syömään."

Nämä klassikkoelokuvat löytyvät myös Tiedekirjasto Pegasuksen AV-kokoelmasta, jos joku Kirjaston blogin lukija haluaa heti käydä lainaamassa. Kiitos haastattelusta ja erinomaisen onnellisia eläkepäiviä Teijalle!